Valokynä

Ikkunasta maalin raapiminen on nautinnollista. Yhtä nautinnollista kuin Lidlin paistopisteen croissantin (tai kahden) ahmiminen yksin. Autossa, pitkän työpäivän jälkeen. Tai pitkään mahassa kiertänyt pieru. Kuulemma. Naisethan ei piereskele, joten en ole aivan varma jälkimmäisestä.

Nautinto on kuitenkin aivan eri kuin kenkäostoksista saatu. Joka sekin on nautinnollista. Erityisesti, jos tohvelit ovat vähintään 75 prosentin halvennuksessa. Ja jos ostoksille varta vasten haetaan autolla. Ja jos juuri on sellainen hetki, kun kaikki usko on mennyttä. Luin ehkä kuudetta Mma Ramotswetani, kun kutsu esitettiin käsky ostoksille kävi. Olin vajonnut hivelevään hitauteen ja sisäisesti hymyillen hyväksynyt sekä omani että Mma Ramotswen perinteisen ruumiinrakenteen. Kunnes aivan yllättäen tuo Botswanan lahja maailmalle aloitti laihdutuskuurin! Järkyttävää. No, minä sain kenkäni ja myöhemmin illalla Ramotswekin tuli järkiinsä. Maailma palasi uomiinsa.

Vaan niistä ikkunoistahan minun piti. Että maalasin. Liian vahvat kajalit on pesty pois, valokynää tilalle. Talon silmät kirkkaina. Näkemiin, 80-luku.

Kymmenen asteen pakkasella en saanut lupaa irroittaa ikkunaluukkua, enkä takaovea. Hectorimainen pahvisuoja ei kuulemma ole tarpeeksi. En voi olla tuijottamatta puolivalmista lopputulosta. Verholla voi leikkiä, että työ on tehty.

Hyvä tulee.

ennen – jälkeen

Malja

Muistikortilla ei ole ollut ruuhkaa pitkään aikaan. Näpertelyrintamalla on tylsistys maksimus,  matkailu tapahtuu liikennelaitoksen työmatkakortilla ja keittelen epähuomiossa koirannappuloista kahvia. Neljästi olen jo ladannut Moccamasterin erinomaisilla Acana Wild Prairie -nappuloilla. Mmmm.

Olympiahuumassa tein kalleimman yksittäisen kirppariostokseni monen vuoden pähkäilyn jälkeen. Tämä Olympiamalja maksoi 38 euroa ja yritän vakuutella itselleni, että se on sen arvoinen. Ihminen tarvitsee jalallisia tarjoiluastioita.

Ostin kukkamultaakin. Siis sitä sellaista, jota käytetään jossain kummallisessa mullanvaihtohommassa. Hieman järkyttyneenä joudun nimittäin toteamaan, että yksi viherkasvi on pyhän hengen voimalla selvinnyt elossa yli vuoden. En taida kuitenkaan uskaltaa uhmata kohtaloa ja vaihtaa multia vanhalla kuulla.

Lauantaina juhlistimme parisuhdetta. Mies on ollut elämässäni kauemmin kuin elin lapsuutta ja nuoruutta ilman häntä. Olikos tuo nyt tarpeeksi vaikeasti sanottu?  

Kärrin verran

Juuri nyt blogistanian kaikki blogihenkilöt henkistyvät siivoamalla sata tavaraa uudelleen kiertoon. Sata pois ja yksi tilalle. Vai miten se nyt meni.

Blogeilla on minuun samanlainen vaikutus kuin Aamulehden iloisilla, joka vuotisilla "pakkasilla tuuletetaan petivaatteista pölypunkit"  ja "nyt on aika pestä kodin ikkunat, näin onnistut" -artikkeleilla. Viittaan niille kintaalla. Kunnes alitajunnan huono ihminen -jyskytys tai puhdas vitutus käy kestämättömäksi. Ja sitten painetaan peräsuoli pitkällä. Koska ei kai kukaan jaksa törkyjä montaa päivää tökkiä.

Raivopäissäni en huomannut laskea yksittäisiä tavaroita. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kamaa on lähtenyt yhden tarjoilukärryn verran. Samalla löysin kadonneet joulukorttitarpeet ja  joulukoristeet. Metrin verran lautasliinojakin riittänee hetkeksi.

Kärräin on kirpputorilta, tietenkin. Maalasin upeat puujäljitelmätasot liitutaulumaalilla. Miksi, sitä en tiedä. Kärrystä kuuluu sama ääni kuin eräässä mainoksessa tässä taannoin. Mietittyä paikkaahan kärrille ei ole. Yritin ehdottaa uuden sohvan hankintaa, jotta kärri pääsisi arvoiselleen paikalle sivupöydäksi.

Vaan eipä taas arvosteta selviä visioita.

Niin joulua että

Ikealaiset pahvinumerot kynttilänjaloissa. Elämäni ensimmäinen adventikko. Jos maalaa jättikävyn akryliväreillä vihreäksi, niin voiko sen laskea jouluaskarteluksi? Mielestäni voi. Sitä on niin laitettu joulua, että. 

Kolmihaaraiset kynttilänjalat ovat löytöjä kirpparilta. Ensin löytyi yksi ja muutaman päivän kuluttua kaksi lisää. Tuhlasin turhuuksiin järkyttävät viisi euroa. Jalat ovat inanan pikkiliikkiset, kynttilät ovat siis enkelikellokynttilöitä. Vihreässä kynttiläpaketissa oli enemmän kuin punaisessa. Vihreä maksoi huomattavasti vähemmän kuin punainen. Kuva palavasta kynttilästä kertonee miksi. Kyllä jurppii.

Olen raapimassa steariinia ja muistelemassa viikonlopun valoa. Pai.

Sivullinen uhri

Itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa kukka-asetelmia.

Olen (melkein) sivullinen uhri. Luonnossa on lääniä vaikka kuinka, sammaltupsuakin toinen toisensa perään. Kyllä fiksujen hämähäkkien pitäisi tajuta pysyä pois blogistin kukka-asetelmien raaka-aineista. Ettei tarvi tulla toisten paidoille ja pöydille hyppimään. Yhdentoista hämähäkin rynnäkkö on aivan liioiteltua. Täällä ollaan kuitenkin vain rauhaa ja solidaarisuutta julistamassa. Sitten käy näin. Itkuhuutoa ja kirkumista. Tämän täytyy loppua.

Ikävästä välikohtauksesta huolimatta olen oikein kovasti onnellinen kukka-asetelmistani. Kaikki blogikliseet samassa purkissa. On kolmen kilon säilyketölkkiä (kaverin työpaikan roskiksesta), ohutta korkkilevyä (työpaikan roskiksesta), saumakohdassa mustaa silkkinauhaa, jouluruusua (Lidlistä vitosella), sammalta (omalta tontilta), pronssimaalattuja käpyjä (ollut pöytäkoristeena 8 vuotta sitten kahvitilaisuudessa) ja ruosteisia kulkusia (Löytöliiteristä eurolla toissa vuonna). Kylkeen olisin liimannut tuohitähden, mutta sammaleessa oli jo tarpeeksi luontoa kestettäväksi.

1) Hämähäkkejä ei vahingoitettu kuvauksissa.
2) Ei saa nauraa, mutta kumminkin. Anarkisti-Markoa siteeraan vielä tulevaisuudessakin.

Valoa ihmiselle, joka pimeydessä pukeutuu

Siinä oli tahmea ristalli poikineen. Sille tuli hintaa pari kymppiä. Se tarttui mukaan aivan väkisin Fidan puolihintapäiviltä. Harakka, mikä harakka. Siinä oli ylimääräisiä härpättimiä ja liian pitkä kettinki. Se oli jotenkin liian kaikkea. Mattamustaa suhua myrskytuulessa ja kylpyhuoneessa (en osaa päättää, kumpi oli paskempi idea), rautasahaa ja Fairya. Neljä hyvävaloista energiansäästölamppua. Lumen-arvoista en tiedä, mutta nyt eteisessä näkee. Näkee sukkien värin. Näkee käsveskan sisällön. Näkee vaikka nyppiä kulmakarvat. Diy kirkasvalolamppu. Kuvat antavat ymmärtää aivan toisin. Se ei ole valaisimen vika, vaan valon kuvaajan.

Heitin vesilintua halogenilamppuja urakalla poksauttelevalla valaisimella. Tai olisin heittänyt, jollei olisi niin ällökylmäyäktalvi, että joutsenetkin jäätyy kiinni. Valoistaan.

Miehen työreissu Kuusamoon peruuntui. En pysty sanomaan Kuusamoa ilman sitä tiettyä nuottia. Kuu-samo. 

Enää 19 vuorokautta siihen, että päivä pitenee.

Jäikin vielä

On niitä rojekteja, jotka odottavat omaa aikaansa. Oikeaa fiilistä, oikeita osia, oikeata hetkeä, ja mikäänhän ei saa maksaa mitään. Pysyy omatunto höyhenen kevyenä, jos omiin ei-niin-takuuvarmoihin rojekteihin ei käytä muutamaa euroa enempää. Sen onnistuneempi rojekti, mitä vähemmän siihen on käytetty rahaa. Kolmijalkalamppurojekti on ollut yksi niistä. Tänään, tänä armollisena maanantaina, lamppu on aivan loppusuoralla, varjostinta vailla. (Ikea meni kiinni jo.)

Kolmijalka löytyi Tölliltä tuossa taannoin. Vanha kullitettu jalkalampunraato löytyi eilen. Töllin kätköistä, kuinkas muuten. Kun jalkalamppu oli atomeina, oli hyvä aika aloittaa suunnittelu: "Tuo kävisi tuohon, mutta millä tuon saa tuohon... jos sittenkin laittaa tuon noin, niin toi menisi tuohon... ei helvetti... eiku... ootas ny...". Apuun tarvittiin jopa naapurin huippupappa porakoneineen.  

Lamppu näyttää lähes oikealta. Tein melkein itse ja säästin. Näitä taitaa tosin jo saada halpahallista.  Taas ollaan trendien aallonharjalla.

Ylimääräisiä osia jäi jemmattavaksikin. Eihän sitä koskaan tiedä, koska tarvitsee.

    

Kirpparilöytöjä

Olin 20 minuuttia etuajassa. Astelin tiskille tyynen määrätietoisena, kuulin nahkakenkieni (Janita, 4 euroa) naisellisen kopinan puulattialla. Tilasin ja vaihdoin höpönpöpöt baarimikon kanssa. Valitsin pöydän ikkunan vierestä, laskin lasini tarkasti pahviselle lasinaluselle. Asetin laukkuni (Nabo, 3 euroa) viereiselle tuolille ja laukun päälle taittelin villakangastakkini (Concept UK, 6 euroa). Henkäisin syvään. Yksin, kiireettömänä, pubissa.

Suoristin mustan pitkähihaisen t-paitani helman (YourFace, 5 euroa) ja istahdin selaamaan iltapäivälehteä. Suuren ikkunan takana vihmoi vettä ja villi tuuli heitteli tummuneita lehtiä. Mustat farkkuni (Gant, 6 euroa) tuntuivat kosteilta sateessa kävelystä ja kylmä kulaus oluesta nostatti vilunväristyksen. Kaivoin laukustani ruudullisen jakun (S.Oliver, koko housupuku 30 euroa) ja annoin 50% villan tehdä tehtävänsä. Tunsin oloni rennon tyylikkääksi, itsevarmaksi ja ryhdikkääksi.

Nautin hetkestä ja hykertelin edullisuudestani.

Hulluutta

Reiman tehtaan varaston tyhjennysmyynti. Hulluutta. Hul-luut-ta.

Joskus kuvittelin, että jouluruuhka Nygrenin kalatiskillä on pahinta, mihin ihminen voi joutua, mutta olinpa väärässä. Vaikka olin kuullut hurjia tarinoita villiintyneistä naisista, retki Kankaanpään ultimate-hulluuteen ylitti kaikki kuvitelmani.

Tehdashalli, tuhansittain Reiman tuotteita, 900 ilmoittautunutta kavereineen, neljä kassaa. Tuntui kuin olisin tipahtanut keskelle ihmemaata. En osannut toimia tarpeeksi nopeasti, olin liian hyväntuulinen, enkä edes muistanut lapseni pipan tai rukkasen kokoa. Opettelin kokotaulukot, möyrin muiden mukana mallikappalelaatikoilla, sinkoilin pitkin hanskakasoja, pöyhin hyljättyjen vaatteiden pinot. Kolmen (KOLMEN!) tunnin kassajonotuksen jälkeen tunsin itseni jo ammattilaiseksi. Ensi kerralla ehkä uskaltaudun myös siihen hard core -ryhmään, joka kyttää myyntitilaan tuotavia mallikappaleita veren maku suussa.

Muistilista seuraavalle reissulle
- Ota mukaan 2 kpl Ikean isoa kassia, koska ostoskorina toiminut äitiyspakkauslaatikko on hankala kuljetettava. Kärryjä on vain harvoille onnellisille.
- Unohda käyttäytymistavat. Nopeat käyttävät hitaiden vaatteita ensi talvena.
- Ota mukaan käteista. Käteikassajono on huomattavasti lyhyempi kuin korttimaksujono.
- Varaa aikaa. Älä sovi mitään muuta koko päivälle.
- Opettele lapsesi kaikki koot etukäteen (pää, käsi, jalka, pituus).
- Ota evästä. Pihassa myydään kahvia ja makkaraa, mutta ulkona käyminen verottaa metsästysaikaa.
- Pidä huoli kassistasi/kärrystäsi/laatikostasi. Ihmiset syöksyvät löytöjesi kimppuun, jos erehdyt huolettomasti kääntämään selkäsi.
- Ota kaveri mukaan. Toinen voi jonottaa kassalle ja toinen sinkoilla. Tehokkuus ratkaisee.

Tulipahan säästettyä.

Hämmentäviä hetkiä

Ostin innosta väristen kirppikseltä kukkataulun. Kaamean KUKKATAULUN! Voitteko käsittää? Minä en. Kukkataulut kuuluvat samaan "ei ikinä" -kategoriaan pitsiverhojen (ikkunassa) ja pelargonioiden (talvehtimassa) kanssa. Mummoudun, museoidun, muumioidun. Päästäkää nyt, piru vie, minut töihin. Jakut ovat jo ojossa.

Villin viikonlopun kruunuksi Sami Borgia. Väliajalla kahvia ja pullaa.

Huomenna yritän selvittää Pirkan Kirpputorikeskuksen pöytä numero 48:n myyjää. Teimme erään tätini kanssa täysin käsittämättömän ja kylmiä väreitä nostattavan löydön. Voitteko kuvitella, miltä tuntuu löytää pala historiaansa kirppispöydästä 80 sentillä?

Hiihdin

Tunsin salaa mielihyvää. Hyvitin hiukan ruosteisella käsisahalla ne verenmakuiset Terinit-hetket parinkymmenen vuoden takaa. Vaikka sängynpäädyksi joutuneet sukset eivät olekaan piinanneet minua henkilökohtaisesti, kostin koko hiihdinyhteiskunnalle. Siitäs saitte. Turha mulle ruveta.

Ajatuksena sukset sängynpäätynä oli mielestäni huikaisevan upea. Onnittelin itseäni jo valmiiksi neroudestani ja hykertelin kuningasidean tuomassa mielihyvässä. Käytännössä... no. Onhan se. Outo. Hiihtomaja. Iltalukemisto, jonka pujottaa suksien väliin, täytyy olla tismalleen oikean paksuista. Kirjastoon täytyy mennä työntömitan kanssa. Saattaahan tuo vähän hankaloittaa elämää.

Taidan ruuvata hökötystä ainakin eineen alemmas. Jännityksellä odotan iltaa ja sen toisen hiihtimien alle joutuvan reaktiota.

Öööö... hrr

Öööh. Soluja venäläisissä dyykatuissa koulutauluissa. Onhan ne vähän hämmentäviä. En olisi ehkä kiinnittänyt huomiota, ellei eräs tätini olisi asiasta maininnut. Nyt en ole enää varma, ovatko sopivia makkarin seinälle.

Työvoimapoliittinen täydennyskoulutukseni päättyi eilen ja valmistujaisjuhliani vietän Töllillä erään tätini kanssa. Ilman miehiä, ilman lapsia. Hilpeää juhlatunnelmaa latistaa jäätävä sade ja minuun iskenyt joka paikkaa jäytävä lentsu.

Tarttee vissiin ottaa roppia nääs. Ja sitten mahdollisesti juhlajuomaa. Ja ehkä vähän lämmikettä. Ja sitten voikin aloittaa suunnitellun tapetointiurakan. Tai ottaa lisää tuumaustotia.