perjantai 29. lokakuuta 2010

Vanhuus ei tule yksin

Se tulee hyvänoloisten täysnahkasaappaiden (iiik!!) kanssa. Kalleimmat kengät mitä olen ikinään ostanut. Vähän hirvittää vieläkin, kun on tottunut kirppis-, katutori- ja superalekamaan. Mutta nyt minulla on kengät, joilla voi kävellä vaikka kuuhun ja takaisin. Seuraavat 10 vuotta. Ainakin.

torstai 28. lokakuuta 2010

Ei korjattavaa


Tänään kiukutti niin vietävästi miehen epäsäännöllinen vuorotyö. Voiko olla ärsyttävämpää lähteä märkään ja pimeään aamuun muikkusen kanssa (myöhässä, hermoja raastavan heräämisen jälkeen), kun toinen jää nukkumaan lämpimään, peittoon kietoutuneena, kuola poskella? No ehkä voi, mutta se ei nyt kuulu tähän. Kun aihetta puin suorin sanoin miehelle, hän näytti epätoivoiselta ja yritti selittää, että asia on kovasti vaikeasti korjattavissa. Korjattavissa? Mitä? En minä edes olettanut asiaan mitään korjausta, halusin vaan tuulettaa päätä puhumalla. Mies tuijotti minua kuin hölmöä. Hänen mielestään epäkohdan löytyessä se on korjattava tai rakennettava täysin uusi ratkaisu. Eihän sitä nyt muuten vain kiukutella.

Päätin, että tarvitsen uuden keskustelukyltin. "Ei korjattavaa, leiki vain kuuntelevasi." Laitan sen helposti saamatteille yhdessä "Nämä ovat vain haaveita, mahdollisesti toteutuksessa seuraavan 20 vuoden aikana." -kyltin kanssa.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Joulumenu... hih


Okei... ihan pikkuisen kaivoin esiin...

Olen monta vuotta kerännyt joulun ruokaohjeet kansiin. Ohjeet pysyvät siististi nipussa, tehdyt ja tekemättömät on helppo kontrolloida, jää muistiin edellisien vuosien hyvät ja huonot. Olen yrittänyt joka joulu tuoda jotain uutta ja katsonut, onko siinä klassikon aineksia.

Viime vuosi oli hyvin erilainen, koska kaikki ruoat täytyivät olla pakattavia, helposti pikkiriikkisessä mökkikeittiössä viimeisteltävissä. Toisaalta kiva, toisaalta kaipasin kotiin. Pesäkoloon. 

Joulumenu 2010 (jos nyt vähän hahmottelis...)

Mustatorvisienikeitto

Lohicarpacciosalaatti
Lohirulla
Silli-hapankorppukaviaari
Rosolli
Metsäsienisalaatti
Kirjolohenmäti
Venäläiset suolakurkut

Keitinperunat
Pirkkalainen peurnalaatikko
Laineen lanttulaatikko
Äitien porkkanalaatikko
Anjan murea lihakasti
Kinkku

Roquefort-päärynät

Head start


Oletko huomannut, kuinka joulu hiipii aina vähän salamyhkäisesti? Pieninä annoksina, sieltä täältä, kunnes se räjähtää joka paikasta. En pidä siitä, että se yrittää taas yllättää minut. Mokomakin. Tänä vuonna minä yllätän sen! Hah!

Joulu on minulle kummallinen asia. Se on täynnä "pitäisiä" ja sisäinen viilaajani haluaa kaiken olevan vain ja ainoastaan täydellistä. Kuitenkin ymmärrän, että sillä ei ole merkitystä. Millä on merkitystä?

- Merkitystä on sillä, että luon muikkuselle perinteitä. Niin, että hän voi aikuisena sanoa: "Ei hitto, suolakurkkuja hunajalla ja smetanalla... niitä oli AINA lapsuuteni jouluissa..."

- Merkitystä on sillä, että mies tulee kotiin viikkojen poissaolon jälkeen ja näen hänen myhäilevän tyytyväisenä.

- Merkitystä on sillä, että JOS löytää niitä täydellisiä lahjoja jollekulle, eikä malttaisi olla antamatta niitä marraskuussa. Lahjominen on vaan erihauskaa puuhaa! (Tunnustan, että tein tänään "täydellisen" löydön ja malttamattomana hykertelen nyt jo!)

- Merkitystä on sillä, että pääsen toteuttamaan jo 11. kertaa oman (sairaan) perinteeni, jonka nyt tunnustan. Joulun isot ruokaostokset hoidan hyvissä ajoin ilman ruuhkaa, mieluiten jonain aamuna. Silloin on hermo kireällä ja hymy kaukana, myönnän. Jätän kuitenkin ostamatta jotain pientä ja kevyttä (enkä nyt tarkoita kaloreita). Nämä joulun supertuotteet (juustot ovat mainioita) menen ostamaan mahdollisimman ruuhkaiseen aikaan mahdollisimman ruuhkaiseen kauppaan, otan kopan käsivarrelle kuin kalliimmankin käsveskan. Seurailen ihmisiä, hykertelen ihmisten hermoille, nautin kuhinasta kuin ulkopuolisena. Toivotan hyvät joulut erityisen stressaantuneille, jotka joutuvat ostoskärryjen yliajamiksi. Hymyilen, olen avulias ja kohtelias. Joskus hymy tarttuu (voitto!), useimmiten pelkään tulevani lyödyksi.

Joko voi suunnitella menun?

perjantai 22. lokakuuta 2010

Liiskautuvaa pullaa


Kun kukaan ei näe, syön aamiaiseksi pullaa. Liiskaan sen sormienvälissä ennen syömistä. Kun kukan ei näe, syön näkkäriä sinapilla. Maukasta vihreällä ruotsalaisella turkulaisella. Kun kukaan ei näe, nuolen veitsen sulatejuuston levittämisen jälkeen. Kun kukaan ei näe, napostelen juustoa sohvalla ja katselen hömppää. Vapaapäivä. Ja minä syön.

Sain palkaksi renkaiden vaihtamisesta (teknisesti ottaen mies vaihtoi) litran mitan vuodelta 1957 ja pari verkon painoa. Paras isomummu ikinä,vaikka ei oma olekaan.


Minulla oli mielessä jotain oikeita asioitakin, mutta ne hukkuivat jauhemaksapihvitaikinaan.

PS. Tervetuloa Sanna-Mari! :)

maanantai 18. lokakuuta 2010

Työpipa

Miehelle työpipa. Ehkä enemmänkin mössa. Jänskättää antaa. Valmiiksi jo säälin raukkaparkaa, kun sen poloisen on pakko kehua vaimon tuotoksia.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Erikoispäivä


Vietetään muikkusen kanssa erikoispäivää. Muikkunen on riemuissaan, kikattaa kummallisuuksille.

Tähän mennessä tapahtunutta:

- Muikkunen herätti äidin jaakkokullalla.
- Äiti muisti hakea Aamulehden ennen aamiaista.
- Jäätiin aamiaispöytään tekemään hama-helmillä. Ei siivottu jälkiä.
- Syötiin aamiaisen jälkkäriksi pari nallekarkkia.
- Katsottiin aamupäivällä elokuvaa. 
    Aika erikoista, vai mitä? :D

    torstai 14. lokakuuta 2010

    Ensilumi tuli kuudelta


    Uutiset pelottelivat jollain hirmulumimyrskyllä. Ei ole vielä näkynyt, mutta ensilumi tuli.

    Kylmyys, märkyys ja pimeys väsyttää. Syyshurmio alkaa vaihtumaan kaamosväsyksi. Tekisi mieli kyhjöttää peiton alla ja olla piilossa pahaa maailmaa. Onneksi edes iltaisin piristyy kynttilöistä ja rauhallisesta oleilusta. Pää on täynnä kaikkea, mitä voisi askarrella, rakennella, virkata, rempata...

    Lautapelissä häviäminen ottaa muikkusella uskomattoman koville. Kamalan vaikea olla nauramatta.

    sunnuntai 10. lokakuuta 2010

    Tupla


    Jos kertoo kahdella, tänään olisi hääpäivä. Vaikka me olemmekin kolme, silti minä olen kaksi. Ilman sinua en olisi minä. Sinä olet osa minua. Olen onnellinen matkastamme, olen onnellisempi nyt. Tuplaan, ei kuittia. Loppun asti.

    Rakastan sinua.


    Näin unta. Olimme ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi puhdistajiksi Unkariin. Työ ei Unkarin kuninkaan (?!) mukaan ollut terveydelle haitaksi. Muutaman kuukauden kuluttua aloimme saamaan oireita. Syövyimme sisältä. Ei parannuskeinoa, syöpyminen etenee, 7 päivää elinaikaa, josta 6 päivää tiedottomassa tilassa. 

    Tänään minua on ällöttänyt kaikki E621622623624625200203211213220230t.  

    Illalla nautimme niitä hyvillä mielin ja katselimme Dancea. Poika ilmoitti isona alkavansa danceksi.

    Lämmittelyä



    Virk virk virk. Nyt tunnen olevani valmis. Valmis kohtaamaan erisuuren haasteen. Virkattu pitsimatto... kahtotaan kuin akan käyp.

    torstai 7. lokakuuta 2010

    Lahjontaa


    Kävin salaa työkaverin huoneessa ja jätin tällaisen lahjuksen pöydälle. 
    Ensimmäinen omin kätösin matonkuteesta virkattu koppa on hyvä lahjoittaa esimerkillisestä työtoveruudesta, eikö?

    Hei me leivotaan!



    Joskus ihmettelen pitkän tuotekehittelyn tuloksia. Miten niin suurella työllä ja rahalla saadaan aikaiseksi täysin idioottimaisia paketteja? Pakettien tulisi olla sellaisia, että niitä osaa lapsikin käyttää. Raesokeripakettia ei osaa.

    Ärsytyskynnyksen ylittäviä paketteja:
    - Riisipaketit, joissa on "uusi, kätevä kaatonokka". Miten pirussa se on kätevää, jos riisit sinkoilee pitkin keittiötä?
    - Pienelektroniikkapaketit, joiden avaamiseen tarvitaan moottorisaha.
    - Lasten lelupaketit, joissa lelu on rautalangoitettu, ruuvattu ja kuminauhoitettu pakettiin.
    - Sokeripussi + jauhopussi, jonka pussinsuun taitoksen sisältöä ei koskaan muista ennen kuin se on levinnyt lattialle ja pöydälle.
    - Mehupurkit, joissa lukee "revi tästä riv här".
    - Polekkirasiat, joissa lukee "helposti avattava ja suljettava".


    Ja minä pidän itseäni näppäränä pakettien kanssa.

    Onneksi on hyviäkin. Keep it simple. Eikö?

    LinkWithin

    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...