sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Koululainen

Olen nyt virallisesti saanut opiskelija-statuksen. Voin ruokailla opiskelijahintaan ja ostaa junalippuja alennettuina. En ole virallisesti tajunnut, mihin olen itseni saattanut. Minut on peloteltu työmäärällä ja opiskelun raskaudella. On kehotettu miettimään opintovapaata ja rohkaistu heittäytymään opinahjon hankkeisiin ja tapahtumiin. Tajuan jälkijättöisesti, että minulla on käsillä melkoinen mahdollisuus. Mutta sittenkin vähän toppuuttelen. Rauhassa nyt. Ei hötkyillä. Kolmantena kouluaamuna jouduin myös ilmoittamaan, että ei, minulla ei ole vielä opinnäytetyön aihetta. (En kehdannut sanoa, että eipä käynyt mielessäkään, että se olisi pitänyt jo keksiä. Luulin, että tulen ensin oppimaan. Olinpa minä hölmö.)

Olen ollut kauhuissani, kuinka ihmiset ovat brändänneet itsensä, osaavat pitää hissipuheita osaamisestaan, ovat tietoisia kaikista yhteiskunnallisista asioista ja tietävät nimeltä liudan tulevaisuudentutkijoita. Minä mietin edelleen kuka olen, miksi toimin kuten toimin, mitä saan aikaiseksi. En ole ollut kiinnostunut, miten lohkoketjuteknologia mullistaa koko maailmantalouden. En ole ollut huolissani siitä, että robotiikka vie työpaikkani.

Olen elänyt tynnyrissä. Olen ollut arjen sankari, joka on onnellinen, kun saa lukea hyvää romaania peiton alla. En kuitenkaan suostu tekemään asioista vaikeampia kuin ne ovat. Mutta lupaan laajentaa tajuntaani.

Jos ei muuten, niin kunnon kännillä. Kunhan maksa-arvot laskevat.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Meillä on kaikkea

Remonttipäivä 58. Laihdutuspäivä 3.


Meillä on reikiä eteisen seinässä. Meillä on kylpyhuoneessa reikien kohdilla juttuja. 


 Meillä on myös punaisia juttuja. Meillä on sininen juttu tummanharmaalla pohjalla.


 Meillä on led ja meillä on valo.


Meillä on johtokeskus.


Meillä ei ole enää Tapparaa. Meillä on Ilves.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pyykkimummona

Joulun jälkeen tuli Mittamies. Mies mittasi kuivauksesta huolimatta märkää. Yllättävää.

Tekninen isännöitsijän antoi suuressa armollisuudessaan luvan piikata. Niinpä välipäivinä piikattiin hartaudella kuivatetut betonit pois. Piikkarina oli joku random heppu, koska meidän oma Herra Remonttimies oli muissa hommissa. Herra Random Piikkari ei imuroinut eteistä. Sotkuinen mies, joka piti helvetinmoista meteliä. En pidä herra Piikkareista.

Ennen loppiaista kävi Herra Sähkömies. Herra Sähkömies teki ilmeisesti sähkötöitä. Oli pyytänyt imuria lainaan, kun oli sotkenut eteisessä. Sinänsä outoa, koska sähkömiehet eivät koskaan siivoa jälkiään.

Huomenna tulee meidän oma Herra Remonttimies takaisin työmaalle. Mietimme, että pitäisikö sitä joku tervetuliaisbanderolli laittaa. Nymmeinaa alkaa tapahtua.


Remontti täytti tänään kahdeksan viikkoa. Se oli aika, johon henkisesti valmistauduin, jos ja kun kaikki menee kuitenkin pieleen. Nyt mennään siis yli tulvavallien ja hiekkasäkkien. Lupaan ja vannon, että jos remontti joskus valmistuu, en valita pyykinpesusta ainakaan kuukauteen. Kyllä sitä pyykkiä pesee, jos konetta voi käyttää poistumatta ulko-ovesta. Pyykkimummoa jo vähän vituttaa raapottaa pyykkiä ympäriinsä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...