Täysin normaalia

Minun mielestäni on täysin normaalia ajaa maanantain työpäivän jälkeen reilu 50 kilometriä suuntaansa katsomaan kukkia, koska en viikonloppuna päässyt heitä tapaamaan. Viikko sitten tekemieni laskelmien mukaan juuri nyt oli se hetki. Kuuluuko siitä ääni, kun pionin nuput räjähtävät, jos kukaan ei ole näkemässä?

Saatoin hieman ylireagoida ihastustani ("APUAaahh, KATO!"), kun kurvasimme töllin pihaan. Mies tulkitsi kiljumiseni hätähuudoksi. Kineettinen energiani syöksi minut suoraan pionihekumaan Miehen tekemästä lukkojarrutuksesta huolimatta.

Siis voi morjens. Mun pionit! 

Sitten oli jotain muitakin kukkia, mutta ketä kiinnostaa.

Kolme työpäivää ennen lomaa. Siis voi morjens sillekin.

Takapiha, rivitalon

Takapiha today. Leimut aloittelevat hullutteluaan. Että ne taas nousevat kuolleista ja täräyttävät hetimiten kaikki peliin. Silvottu muotoonleikattu tuija ei enää näytä yhtään niin pahalta kuin aamulla. Käteni ja jalkani näyttävät tuijan ja tuivion käsittelyn jälkeen vahvasti prick-testatuilta. Hoitelen haavojani, päivän lämpö tuntuu illan vilunväristyksinä ja karvankohottajalihaksen supistumisina.  

Kyllä lauantain kruunaa iltasumpit. Takapihalla, kätten jälkiä tuijotellen. Ihan kuin olisi kesä.

Tuijan tukka

Silmissäni näin sen ikivanhan Aku Ankan jakson, jossa Aku toimi puutarhurina. Ankka leikkasi jos jonkinmoisia muotoleikkauksia erinäisiin puihin ja puskiin. Jos Aku, niin kyllä minäkin.

Nyt istun jäähypenkillä sakset käsissäni. Jäähyä pahempi rangaistus on tietoisuus siitä, että oikeassa maailmassa minulla ei ole controlzetaa. Tunne on tismalleen sama kuin silloin, kun leikkasin suomiverkkareihin pukeutuneelta Daisy-nukelta tukan. Tai kun leikkasin koulukuvausta edeltävä päivänä itselleni otsatukan. Tai kun varovasti leikkasin juhlakoltusta olkatoppaukset. Tai kun leikkasin äidin kutomasta matosta hapsut hevosenhäntäsolmuja myöden. Nyt kohteena oli takapihan tuija. Piti vain vähän siistiä ja leikata pää pois, kuten aina ennenkin.

Lähti enemmän.

Tajusin, että kaiken takana on vain yksi. Kirottua, Fiskars. Suurenmoiset tuotteesi aiheuttavat minulle harmia liian helposti. Onneksi en ole saanut toivomiani raivaussaksia.

No drama

Vuoden kuudes yöpyminen. Pipaa ja toppavaatetta. Maakellarin (pottermaisesti: se, jonka ovi ei aukea) osittain luhistuneen etukopin purkua, lapiointia, maan tasaamista, raekuuroja, kesäkeittiön paikan etsiskelyä, mässäilyä (jos tämä ei pian lopu, niin se jatkuu), yleistä haahuilua. Sain aikaiseksi kaksi rakkoa vasempaan käteen. Raikkaan ulkoilun jälkeen silmäluomet turposivat uneen kamarin lämmössä. Aamulla oli talvi.

Kellarin seiniltä on maa valunut, vadelmat olivat vallanneet hoodit. Haluaisin peittää kaiken jollain silmänräpäyksessä kasvavalla köynnöksellä ja maanpeittokasvilla, rapata seinän ja maalata oven jollain hilpeällä.

Tänään Mies tuli noukkimaan työvuorojensa välissä vaimonsa, lapsensa ja koiransa tölliltä. Miehellä oli auton perässä kimppu kukkia. Vaimolle. Koska "mökille lähdöstä ei aiheutunut mitään draamaa".

Pah.

Draama tuli vasta siitä, kun tuvassa oli jäniksen kokoinen koppakuoriainen. Tai siitä, kun hämärässä hapuilin kassista yöpaitaa ja käteni osuivat yllättäen johonkin elävään. (Koira oli päättänyt yöpyä kassissa.)

Tämmöttiis

Sain armollisesti luvan pitää kaksi päivää ylitöitä pois. Kaksi kokonaista vapaapäivää! Ylityövapaa tarkoittaa sitä, että harrasteet ovat lähimenneisyydessä jääneet suorittamatta. Latasinpa luonnollisesti päivät taas ihan piukkaan odotuksia. Teen sitä, tota ja kaikki, kaupan päälle hoitelen kouluhommat ja kommentoin kaikki kivat blogit. No en tehnyt, enkä kommentoinut.

Eilisen nökötin koneella, jonka seurauksena Google kyselee mainoksissaan olisinko kiinnostunut majoituksesta Barcelonassa. Että se on viksu. Vaan hah ja pah sulle Google. Minä olen majoitukseni jo varannut! (Aloitan laihdutuskuurin reissua varten ihan just kohta.)

Tänään pääsin viimein pihalle riehumaan. VOI JUMANKEMOONI POJJAAT, MUTTA ON SE VAAN NIIN HUIPPUA! Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, eikä sekään ole välttämätöntä. Ni.

Jouluaattona istutetut sipulit voivat hyvin, raparperi ei olekaan kuollut, kaupunkiviljelijän salaattilaatikot ovat melkein valmiina uuteen palvelukseen ja uusi pyöräteline pitää polkupyörät ojennuksessa. Sammalleimujen väleistä riivin ruohoja niin, että puristusvoima on hyvin lähellä nollaa. Joku on syönyt mun krookukset.

Ei mulla mitään asiaa ollu, mutta nyt on harrastettu tätäkin. Ja pyhätkin tulossa. Voi juku.

Tämmöttiis.

Muistiin

Minulla oli eräpäivän ylittäneitä kouluhommia. Hermo ei kestä yhtään sellaista leväperäisyyttä. Olin kuin perseeseen ammuttu karhu. Millainen se ikinä onkaan. Eilisen paukutin tehtäviä peräsuoli pitkällä. Mutta kas, kun nämä omaehtoiset takamushommat oli kunnossa, niin eipä haitannut kevät eikä karvanlähtö. Kameran akunkin latasin. Kyllä sen taas kelpaa nököttää.

Easy to grow, simple flowers. Niin mun kukkia. Kaikki niin pirteän värisiäkin. Aijettä.

Täten kirjoitan, että samettiruusut on tällä päivämäärällä kylvetty. Kirjoitan vielä senkin, että tänä vuonna minulla on täysi kesäloma. Ettei unohdu.

Etupihan valkoisia ja keltaisia

Etupihan käkkäröitä kaupungissa. Patjarikko (iik), pelekuu (iik), tulppaani Mount Tacoma  (iik), tulppaani Purissima (iik), koristeomppupuu nupullaan  (iik), kevätesikko (iik). Sammalleimu pikkiliikkisillä nupuilla (lausutaan huulet töttöröllä). En löydä perunanarsissia (höh). Muikkusen polkupyörä taas parkattuna väärälle puolelle pihaa (ääk), vaikka olen nimenomaisesti osoittanut herralle kauniimman parkkeerauspaikan. Onneksi sentään linjassa kiveyksen kanssa.

Sunnuntain riehuin etupihan kanssa niin, että maanantaina teki kipeää oleminenkin. Voiko krassin laittaa kipeämään tuijaa pitkin? Kukkapuu?


Nyt on väsy. Kellokin sata.

~

PS. Töllissä on 201 lukijaa. Siis täh?! Terve vaan teille kaikille (lausutaan silmät lautasen kokoisina).