lauantai 27. syyskuuta 2014

Aihetta juhlaan


Olipa tuossa syyskuun puolessa välissä bileet. Kahdeksankymmentävuotissyntymäpäivät. Avioliitossa nimittäin sain kaupan päälle aivan törkeän ihanan mummun, jolle yön pimeinä tunteina leipastiin pari kakkua (ei se ole kakku eikä mikään, jota ei yöllä leivottaisi). Tarkalleen ottaen seitsemän. Lähti meikäläisen menusuunnittelu vähän lapasesta. Vaan olipa siinä taas hetkittäin laakeri jumissa, kun irtopohjavuokien reunoja jesarilla teippailtiin. Hyytelösokerikin tuli testattua ensi kertaa, ja se, että Ikean minigrip-tyyppiset pussit eivät kestä pursotuksen painetta. Vaan mitäpä noista, hyvältähän nuo kuvissa näyttävät, eikä minulle ole tullut ainuttakaan ilmoitusta ruokamyrkytyksistä. Sankarin muikea ilme korvasi kyllä vaivan moninkertaisesti.

Älykkäin veto oli ruokapalkata Veli tilaisuuteen viralliseksi valokuvaajaksi. Tuli kerrankin juhlat dokumentoitua.

Kuvat siis veljeni, veli omani ja mummo omittu. Mummu. Pumpulin plikka. 80-vuotias, jota on vaikea ajatella kasikymppiseksi.

Oli muuten blog archiven toiset 80-vuotisjuhlat. Jotenkin hassua. Viimeksi kirjoitin, etten usko eläväni niin pitkään. Mutta pakkohan se on. Pääsis eläkkeelle.







tiistai 2. syyskuuta 2014

Voiko mäyräkoiran luontoon päästää


Hopsansaa. Pitää vissiin bloggailla, jos on blogi.

Tölliyöpymisissä saattaa olla meneillään huippuvuosi, vaikka enemmänkin tahtoisin. Kun mikään ei riitä. Aamukahvia rappusella. Paskaisia housuja ja sitä, että voi singahdella projektista toiseen. Sirpa-biisi aiheuttaa perheessä tahatonta nykimistä poskilihaksissa, vaikka eihän siinä oikeasti ole mitään hauskaa, jos catepillar töllin maahan löisi.

Kesäloman jälkeisten viikonloppujen kuva-anti on olematonta. Tietokone on pysynyt kassissaan ja kamera roikkunut toimettomana uudessa naulakossaan. Kesäkeittiöllä on kuoret, enää puuttuu se keittiö.

Loman jälkeen olin niin rentoutunut, että aamubussin tärinä pisti posket ja kaksoisleuan värisemään ikävästi. Ei kiristele, vaikka päivittäin saa näpyttää taulukkolaskentaa niin, että järki lähtee. Järkeä voi aina palautella mussuttamalla vuorotellen suolaista ja makeaa. Huvittamme itseämme imitoimalla Juttaa ja Bullia. Olisi siinä ruokavaliossa ihmettelemistä.  

Kätkäläinen on saanut pienimuotoisia kohtauksia metsässä, ja pari kuivurillista on jo herkkutattia jemmattuna pahan päivän varalle. Ja sienethän on varsin terveellisiä. Ainakin kolmen juuston kanssa pizzan päällä. Maan antimia täällä syödään. Nyt vain sadetta lisää, kiitos. Ja koripalloa! Sus!

Ja hei Arttu, mäyräkoira nauttii ainakin teiskolaisesta luonnosta kovastikin. 

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...