Musta on tullu ihan liikaa. Rinsessa turpoo. En oikein halua myöntää itsellenikään, kuinka homma on lähtenyt ihan hanskasta, mopo keulii. Toivon, että kirjoittaminen auttaisi.
Täten julistan laihdutuskuurin alkaneeksi. En edes viitsi kirjoittaa uudesta elämästä. Uusi elämä on alkanut niin monena maanantaina, että siinä olisi hindukin ihmeissään. Uskon uudenlaisen elämäntavan tulevan sitten ajallaan tottumisen myötä.
Minun mielestä pyöreydessä ei ole mitään rumaa (päinvastoin oikeastaan), mutta nyt en voi kovin hyvin. Häpeän muotoani. Vaatteeni eivät enää istu. Tai no... piru vie, ne eivät mahdu. Tietyllä tapaa haluan myös koetella itseäni, muutenhan elämä olisi aivan liian helppoa.
Vahvan uskon alkuteesit pienempään minään
1. Annan 10 minuuttia aikaa mielihalun laantumiselle.
2. Pyrin välttämään kello 18 jälkeen syömistä.
3. Enemmän vettä, vähemmän mussuja.
4. Jos lankean, lupaan olla lankeamatta kokonaan.
5. Syön hitaammin, pienemmältä lautaselta.
Näillä nyt lähdetään. Joudun ehkä ostamaan vaa'an, että saan jotain konkreettista.