En tiedä, voiko sen luokitella sairaudeksi vai onko se vain oire jostain suuremmasta. Kaiken huokailun ja ihastelun jälkeen se iskee. Voimalla, viekkaasti iskee takavasemmalta. Mökkirage, esperantoksi
dometokolero. En myöskään tiedä, olenko ainoa ns. tautia poteva vai onko jo jossain anonyymit möksäragistit.
SE on kuitenkin se tunne, kun kaikki vituttaa.
(Yhteyttä PMS-oireisiin ei ole löydetty.)
Ne saatanan inisevät paskiaiset, jotka tikkaavat ihmisen hengiltä. Ne jäniksen kokoiset sammakot, jotka tuijottavat kolostaan tai plompsahtelevat arvaamatta eteesi. Ne hiivatin nurkat, jotka lahoavat käsiin. Ne kattohuovat, jotka eivät kestäneetkään sataa vuotta. Ne pärekaton palaset, jotka klopsahtavat päähäsi, kun yrität antaa tekohengitystä unohtuneille petunioille. Ne pirulliset vesijohdot, jotka eivät toimi kuin se kuuluisa junan vessa. Ne saunahetket, joita varten on pilkottavat puita, kannettava satamiljoonaa ämpärillistä vettä, kuurattava mäntysuovalla ällöpaskoja murenevista nurkista, kärsittävä kroonisesta pesän sytyttämistaidottomuudesta ja puidenlisäämisunhoituksesta. Ne hiton salamat ja taivaan urinat, jotka saavat käsittämättömät mittasuhteet kaiken hiljaisuuden keskellä. Ne unettomat yöt, kun mielikuvitus taikoo nurkkiin kaikkea hiiristä murhamiehiin ja rosmoryökäleisiin. Ne helevetin puut, jotka eivät vain tunnu pysyvän pystyssä. Ne pikkulinnut, jotka ottavat ja kuolevat viattomien ihmisten kenkiin. Ne käet, jotka vittuillakseen kukkuvat vain kerran. Ne loputtomat rautaromut, kodinkoneromut, lastulevyromut ja yleisromut, jotka pitäisi saada kuljetetuksi jätteenkäsittelylaitokselle. Ne naurettavat paistovalmiit patongit, jotka unohtaa uuniin. Ne valkoiset varjoliljat, jotka ovat vahvasti vaaleanpunaisia. Ne karvanlähtövammaiset maalisutit, jotka joku idiootti on piheydessään ostanut. Ne nokkakärryt, jotka olen mystisesti kadottanut. Puhumattakaan niistä vuohenputkista. Tai rikkaruohoista, joista ei tiedä, ovatko ne rikkaruohoja vai istutettuja kesäkukkia. Puhumattakaan kaikesta siitä, mitä pitää tehdä, että tönöt pysyisivät vielä muutaman vuoden pystyssä. Kaikkeen paskaan sitä kätensä tunkeekin.
Kiitos ja anteeksi. Pahoittelut kaikille niille, joille mökkeily on yhtä onnea ja aurinkoa.
Torstaina takaisin. Iloisesti pompsahdellen. Ennen sitä nautin hyttysettömästä kakkihetkestä.
