lauantai 23. toukokuuta 2015

Tilinpäätös

Tilinpäätöksen aika.

Olen tarkastanut Ylikilojen leikkaukset -vähennyttämisohjelman kirjanpidon tilikaudelta 3.1.—23.5.2015. Toimintakertomus on hieman puutteellinen, mutta vaatehuoneen tase on tarkastettu kiitettävästi. Ohjelmasta on jäänyt ylijäämänä kaksi jättimuovikassillista auttamattomasti liian isoja vaatteita. Hallitus ei ole vielä löytänyt ratkaisua vaatteiden taseongelmaan, vaan jatkaa vatulointiaan.

Suorittamani tarkastuksen perusteella annan lausunnon ohjelmasta ja sen hallinnosta.

Kirjanpito on suoritettu hyvän excelöintitavan mukaisesti. Kirjanpitoa, sen sisältöä ja esittämistapaa on tarkastettu riittävässä laajuudessa sen toteamiseksi, ettei tilinpäätös sisällä olennaisia virheitä tai puutteita. Mittarointitulokset vyötäröstä puuttuvat koko tilikaudelta. Napa ei ole sama kuin vyötärö. Tilikaudella havaittu virhe päivämäärissä on korjattu vitkastelematta. Lauantai vaan on parempi punnituspäivä kuin sunnuntai.

Lausuntonani esitän, että ohjelma on suoritettu lain, säännösten ja hyvän olon antamien reunaehtojen mukaisesti. Tilinpäätös, joka osoittaa kilomääräistä vähennystä 10,6 kg ja prosentuaalista vähennystä 14,52 %, antaa laihdutuslaissa tarkoitetulla tavalla oikeat ja riittävät tiedot viimeisen viiden kuukauden tuloksesta ja toiminnasta. Napa-alueen 13 senttimetrin vähennyksestä annetaan kunniamaininta.

Tilinpäätös voidaan vahvistaa sekä vastuuvapaus tämän päivän syömisistä myönnetään. Voin myös hieman huvittuneena todeta, että raskauskilot on viimein karistettu.

Hyvä minä. 

maanantai 18. toukokuuta 2015

Minä ja liippa


Mikrosementointikurssit käytynä. Minä ja liippa. Minä ja GoldenLiippa olisi jännittävämpi tarina. Tai Minä ja kultaisen liipan arvoitus. Tai The Liippa IV. Jos oikein kovasti osaisi liipata sopivan epätasaisesti, niin tulisi vaikkapa kokonaan liipattu vessa. Ehkä eineen liian putka. Olisi kovin ikävää tuntea syyllisyyttä jokaisesta kakasta.


Paljon helpompaa on liipata nestemäistä kangastapettia. Nestemäinen tapetti myydään muuten pussissa. Kuivana. (Tuli hetkeksi hieman huijattu olo.)

Tapetti, joka kannattaa sekoittaa käsin ja tuntuu kaurapuuron ja sammakonkudun yhdistelmältä, ei voi olla kuin hauskaa. Vaikka osa tapettimalleista muistuttaa pöllönoksennusta, olisi kullitettu silkkiseinä makuuhuoneeseen kiehtova ajatus. Ainakin kiehtovampi kuin nykyinen kukkatapetti, jonka kukat ovat melkein samanväriset kuin sen toisen tamperelaisen kiakkojoukkueen värit. Yäh.  

Jos vaikka kesälomarahoista.




maanantai 11. toukokuuta 2015

Huomionarvoinen

Tänään kävelin töihin. En suinkaan kotoa, mutta bussipysäkiltä. Se ei ole huomionarvoista, koska niin tapahtuu joka päivä. Joka päivä en kuitenkaan huomaa kävelyssäni uusia piirteitä.

Suoritin siis toistuvia kävelyaskeleita tänään 11.5.2015 kello 07.47. Askeltaessa minusta tuntui, että kävelen jalat haarallaan kuin Luckyn Luke. Jouduin vaivihkaa ja erittäin huomaamattomasti tutkiskelemaan haaroväliäni kävelyn aikana. En havainnut mitään erityistä, eikä jalkovälissäni ollut näkyviä ylimääräisiä asioita. Kuten vaikkapa hevosta.

Siinä kolmen ja puolen minuutin kävelyn aikana tein melko varman diagnoosin. Minun sisäreiteni ovat laihtuneet. Jopa niin paljon, että ne eivät hinkaa ja hierrä tutusti toisiaan. Ne vain kevyesti sipaisevat toisiaan, mennessä ja tullessa. Runollisesti. Jalat ovat lähes irrallaan toisistaan.

En tiennyt, että laihdutuskuuri voi tällaistakin aiheuttaa.

Tai diagnoosini oli väärä.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Akin leija

Otsikko ei johdattele tekstiin.

Viikon päätteeksi istutin örttösiä ja siirtelin kukkia. Epäilen vahvasti, että siirtelin punapäivänkakkaraa. Löysin kaksi pikkiriikkistä akileijan alkua, jotka ovat hyvin suurella todennäköisyydellä ne siemenkokeilut, jotka viime vuonna päissäni hukkasin. Nakkasin alueelle myös siperianunikkoa. Rikkaruohoja repiessäni kiskaisin ilmeisesti ketoneilikkaa, jonka anteeksipyydellen sijoitin uudelleen. Timjami (onhan se timjami, onhan) näyttäisi talvehtineen ilman erityistoimenpiteitä. Lankesin orvokkipäkkiin, vaikka olen vannonut. Nyt voi vain jännittää, kuinka tässä käy.

Kätevänä emäntänä kreasin askartelumassasta kyltitkin. Käytin internatsionaalisti lontoota, koska yrtit ovat lyhyempiä lännessä. Sahasin räjähtäneistä lyhdyistä pohjan pois (hankala askare, en suosittele), jotta kolmen litran persikkapurkki lankaköynnöksineen voi taiteellisesti koristaa kaupunkimiljöötämme. Musta suhumaali loppui ennen aikojaan.

Kyllä sitä taas kelpaa kyyköttää ja ihailla kättensä jälkiä. Seisaaltaanhan ihailua ei voi suorittaa. 




lauantai 2. toukokuuta 2015

Kuikara ja kauden ensimmäiset yöt

Epätodennäköisiä asioita tapahtuu. Muutaman puhelun jälkeen löysin pumppuun purkuvaraosan kympillä (!). Sain askarreltua kulmasohvasta suoran (!). Makasin suoralla sohvalla kokonaisen päivän olematta sairas. Tuijotin kaikki Huvilat ja huussit Ruutu Plussasta ja Puutarhamaanantait Areenasta.

Hiljennyin aikataulumuutostenkin jälkeen kahdeksi kokonaiseksi päiväksi. Oli kummalista olla pääosin puhumatta. Nukuin päiväunia, koska yöt olivat hermoja raastavan pelottavia sängyn vieressä olevasta kirveestä huolimatta. Kehittelin kymmenkunta uutta worst case scenariota ja niistä selviämistä (kirveen kanssa tahi ilman). Ratkaisemattomaksi jäi se, että uskaltaisinko lyödä ihmistä kirveellä, jos olisi tosi paikka ja henki kyseessä. Tai se, miten kirveellä voisi torjua tuliasehyökkäyksen. Tai meteoriitin. Nukuin varmuuden vuoksi vaatteet päällä, koska olisi noloa kuolla kylmyyteen, jos on selvinnyt hengissä murhamiesroistoryökäleen kynsistä.

Söin ensimmäisenä päivänä koko Pantteri-pussin. Askartelin kuikaran (ardeola arquata). Kaadoin lepikkoa käsisahalla (moottorisahan käyttökielto), raapotin ressulla (suom. suojapeite, pressu) risuja, harvensin lumipalloheisiä ja katkaisin haravan liian voimakkailla liikkeillä. 


Kyllä loma on ihmisen parasta aikaa.




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...