Akin leija

Otsikko ei johdattele tekstiin.

Viikon päätteeksi istutin örttösiä ja siirtelin kukkia. Epäilen vahvasti, että siirtelin punapäivänkakkaraa. Löysin kaksi pikkiriikkistä akileijan alkua, jotka ovat hyvin suurella todennäköisyydellä ne siemenkokeilut, jotka viime vuonna päissäni hukkasin. Nakkasin alueelle myös siperianunikkoa. Rikkaruohoja repiessäni kiskaisin ilmeisesti ketoneilikkaa, jonka anteeksipyydellen sijoitin uudelleen. Timjami (onhan se timjami, onhan) näyttäisi talvehtineen ilman erityistoimenpiteitä. Lankesin orvokkipäkkiin, vaikka olen vannonut. Nyt voi vain jännittää, kuinka tässä käy.

Kätevänä emäntänä kreasin askartelumassasta kyltitkin. Käytin internatsionaalisti lontoota, koska yrtit ovat lyhyempiä lännessä. Sahasin räjähtäneistä lyhdyistä pohjan pois (hankala askare, en suosittele), jotta kolmen litran persikkapurkki lankaköynnöksineen voi taiteellisesti koristaa kaupunkimiljöötämme. Musta suhumaali loppui ennen aikojaan.

Kyllä sitä taas kelpaa kyyköttää ja ihailla kättensä jälkiä. Seisaaltaanhan ihailua ei voi suorittaa.