tiistai 13. elokuuta 2013

Kakka, karhun

Nipsu oli niin ystävällismielinen, että jakoi Facebookissa paskan kanssani. Haluan nyt täysin lupaa kysymättä jakaa paskaa koko maailmalle. Olkaa hyvä. Tämän kanssa ei pidä leikkiä ja tiedän, mitä varoa.

KARHUN KAKKA

Samaan hengenvetoon kerron, että ostin jumppatrikoot. Huomenna, vill gud, menen ennen töitä kuntosalille. Siis kuntosalille, trikoissa! Siis puoli seiskalta! Voi paska.

maanantai 12. elokuuta 2013

Vettä. Ny.

 

Metsä on ruutikuiva. Maasta kasvaa ilmakuivattua kanttarellia, ei vilaustakaan tateista tai torvisienistä. Säälittäviä käppäniä. Rymistelin varmat paikkani ja saalis oli nolo. Näin kolme jättimäistä maa-ampiaispesää, jotka joku elukka oli tonkinut. En halua miettiä tarkemmin, mikä elukka oli ollut asialla.

Nyt sitä vettä ja sassiin.

Käsi on Münchenin Deutche Museumista. Etusormi sanoo odottaen "tap, tap". Haluan hullaantua sienistä. Löytämisestä.

Muikkunen marssii huomenna toiselle luokalle. Laitoin keittiön pöydälle viestivihkon. "Punakantisessa on melonia, vihreäkantisessa kurkkuviipaleita. Huomenna täytyy käydä ostamassa sisäkengät. Muista soittaa. Äiti rakastaa sua toooooosi paljon." Viesteissä äiti rakastaa kolmannessa persoonassa.

Mies kirjoittaa isoilla kirjaimilla: "Moro, jäbä! Ota välipalaa."

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Eteinen


Sinkoilin projektista toiseen sekopäisenä. Vaatehuoneen räjäytyshän on suorassa vaikutussuhteessa eteisen siivoukseen. (Mies ei täysin ymmärtänyt tätä vaikutussuhdetta. Nämä asiat ovat nyt sitä korkeampaa fysiikkaa, johon putkiaivot eivät välttämättä taivu. Vain erityisen älykkäät naisihmiset tajuavat asian selittämättä.) Siivoukseen liittyy tietysti muutaman puuttuvan listan asentaminen. Järjestelyn yhteydessä on järkevä lakata mustaksi sävytetyllä venelakalla eteisen renginkaappi (kenkäkaappi) ja tynnyrituoli.

Kaapin ja tuolin modaus aiheutti kylmiä väreitä selkärangassa, ovathan kyseessä perintökalleudet. Mutta koska isäni on polttohaudattu, eikä siis pysty kääntymään haudassaan, päätin rohkaistua ja antaa palaa. Voi pojat, että minä tykkään.


Alla jopa ne ennen-kuvat. Halleluja!



lauantai 10. elokuuta 2013

Valomerkki ja viimeinen valinta

 
Vaatehuone on valmis ja käyttökunnossa. Ikäväkseni joudun toteamaan, että uudet kaappirungot ja sisusteet eivät sittenkään ratkaisseet aamuisia vaateongelmia. Vaatteet ovat sievästi henkareissa, esiinvedettävässä housu/hamehässäkässä ja laatikoissa. Nyt jo yhdellä silmäyksellä näkee, että ei ole mitään päällepantavaa. Ennen sentään sai pönkiä, tökkiä ja huiskia vartin ennen kuin päätyi samaan lopputulemaan. Hämmentävää on se, että kahden viikon käytön jälkeen vaatehuone on edelleen siisti. Erittäin hämmentävää on kävellä vaatehuoneessa. Siellä mahtuu ottamaan jopa kolme miehekästä askelta.

Asialliset ja ehjät hyllyt ovat ehdottomasti ihmiselle hyvä asia. Luonnonvaroille ehdottomasti hyvä asia on vaatehuoneen liiketunnistimella toimiva valo. Enää ei loimota valot pitkin päivää ja yötä. Tosin vaatevalinnat on tehtävä heiluen ja tehokkaasti, ei auta jäädä passiivisena riepuja tuijottelemaan. Valomerkki ja viimeinen valinta.

Mutta miten ottaa sieviä sisustuskuvia vaatehuoneesta, jonka takaseinällä on peili?

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...