Askartelin!

Kasvillisuutta. Kaikki pionit voivat hyvin. Arovuokko on karvainen, kuten ennenkin. Viinimarjaa näyttää tulevan taas räksien iloksi. Ostin vaaleanpunaisen pelekuun. Koska kaupunkiin ostin kesäbegonian, olen pyörtänyt lähes kaikki en-ikinäni kukkasaralla.

Kasvillisuustutkielmat jäivät kuitenkin kirkkaasti hopealle. Pakolliset vuohenputkihommat ja ruohonleikkuut. Nokkosenpoistot.

Halusin palavasti kesäkeittiöön vähän täydennystä. Edes vähän sitä keittiötä. Kesä kasvoi rakennelman sisällä jo komeasti. Pilppomistaso. Kaasupoltintaso. Niinkuin Tareqillakin. Aikani siinä potkiskelin voikukkia. Ja siinä se oli! Ulkorakennuksen seinustalla! Romuläjän takana! Täydellinen ratkaisu! Niitä myydään valmiinakin! Sellainen oli jossain puutarhaohjelmassakin! Kyllähän sellaisen nyt käden käänteessä rakentaa! Eikä maksa mitään! Kaikki valmiina! Roskan ja romun hyötykäytöstä kunniamaininta! Mahtavaa! Heti hommiin! Tätä mitenkään erityisemmin tarvi suunnitella! Ratkaisut löytyy rakentaessa! Mää en kestä nerouttani!

Ensin revin ruostuneen raudoitusverkon heinien, koiranputkien ja villiintyneen mustaherukan kourista. Sitten etsin voimatongit. Ähkin tonkien kanssa toisenkin tovin. Myöhemmin tuli mieleen, että rälläkkä olisi ollut ehkä parempi vaihtoehto. Tasoitin asennusalueen. Mallailin ja sovittelin. Kiinnitin häkin palaset laatikoksi rautalangalla. Kuljetin kiviä. Latasin häkkyröihin 9 kottikärryllistä kiveä. Keräilin lautaa. Mallasin ja vatupassasin olutlasilla. Hoegaardenilla. Totesin lievän vinouden olevan suorastaan suloista. Tässä nyt mitään sairaalaa rakenneta.

Naputtelin laiturityyppisen tason, varmuuden vuoksi hemmetin monella naulalla. Yllätyin tasorakennelman painavuudesta. Kakkaputki pitkällä pinnistelin 280 senttisen tason paikalleen. Viimeistelin laiturini otsalaudalla.

Kyä ommeinaan.

Olen jotenkin erityisen ylpeä rakennelmastani. Se on jopa Miehen mielestä tukeva.

Kukkateline

Eilen otin vastaan ruokatäydennystä ja duunareita iltavuoroon. Muutaman tunnin rypistys kahteen mieheen ja kahteen naiseen tuotti tulosta. Suurella ilolla voin ilmoittaa, että kukkatelineen runko on melkein valmis. Aurinko loikottaa taivaan täydeltä, ja minun pitää nyt patsastella rakennelmalla. Tänään ei tarvitse pipaa. Mo! 

Tipaton tiistai

Torstaina kökötimme ruuhkassa muiden kattoon asti pakattujen autojen kanssa. Koko perhe mökkeili kaksi vuorokautta, voi sitä hekumaa! Mies lähti lauantaina töihin, mutta saimme työvoimatäydennystä Täti Hotpinkistä ja Insinööristä. Kesäkeittiö rakentui. Juostiin työkaluja sateelta turvaan ja takaisin. Sunnuntain sateessa vieraat ja lapsi kaarsivat kaupunkiin. Jäin aivan yksin koiran kanssa. Tunnelma oli vähintäänkin kummallinen. Tyhjyydessä oli otollinen hetki puhdistaa sielua, itkin onnea ja ikävää, elettyä elämää, muistoja, sateeseen unohtunutta kameraa. Niputin kaikki tehokkaasti yhteen parkumiseen.

Kun talvella tein lyijykynällä pieniä ympyröitä kalenterin kesäkuukausille, päätin toimia itsekkäästi. Anoin loman sille viikolle, kun lapsi on leirillä. Painin huono äiti -syndroomaa vastaan, painin vähän vieläkin. Lipitän teetä, enkä huolehdi kenestäkään. En ruokailuista, en iltapesuista, en aikatauluista, en päivän aktiviteeteista, en pyykeistä. En aamulähdöistä, en exceleistä, en päivän tuntien riittämättömyydestä. En kerrassaan mistään. Olen uhmakkaasti itsenäinen.

Otin pienen kirveen sängyn viereen yöksi. Just in case. Puhun itsekseni koiralle: "Pitäisikö meidän käydä kakalla? Mihinkäs sää laitoit ne oksasakset?"  Syön ruissipsejä sängyssä. Juon mehua suoraan tölkistä. Valitsin lounaaksi suklaata ja vaahtokarkkeja. Istun rappusella ja katselen läskin räkättirastaan (lintu) pompottelua pihamaalla. Olen hukannut ajantajun. Tänään ei ole satanut vielä yhtään.

Ranteeni ovat aivan hemmetin kipeät. Hetken kuvittelin, että olen voittanut lotossa. Pelitilillä oli kuitenkin edelleen 1,40 €. Ranteiden pakotukseen taitaa olla joku muu syy.

Wrap up

Männä viikon torstaina saksalainen kippomme ui syvällä. Helmat paukkuen ajoin iltapuhteiksi 11 säkkiä kuivabetonia Töllille. Siinä tiluksilla pyörähtäessäni kokeilin reilu 20 vuotta vanhan Briggs & Strattonin (epäilen kapinetta ruohonleikkuriksi) toimivuutta vuoden vanhalla bensalla. Raukka rämähti käyntiin yllättävän vähillä savupilvillä. Täristelin kriittisimmät kohdat ja liikkeen jatkuvuuden lain mukaisesti käteni tärisivät taas seuraavat kolme tuntia. Edelleen siinä pyörähdellessäni päätin muina miehinä kokeilla kellarin ovea. Kiersin avainta ja kas. Tiks auki.

Sisäovi auki potkaistiin, äiti astui kellariin, pyyhki kauhun kyyneleet, oli haaveet haihtuneet. 

Kellari oli kuin kappale mitä mielenkiintoisinta bensa-, dieselöljy- ja moottoriöljymuseota. Kokoelman helmenä erittäin hyvää neuvostoliittolaista dieseliä, jota ei saa enää mistään. Olipa onni, että ovi oli niin hyvin lukittu. Kaikki seinät oli kuorrutettu styroxilla. Että sellainen pittoreski viinikellari. Mutta pienellä laitolla...

Viikonloppuna oli kuuma. Ja pääni täynnä räkää. Ja Mies töissä, kuinkas muuten. Vietämme nykyisin laatuaikaa perheen kanssa kaksi kertaa viikossa: perjantaisin ja sunnuntaisin. Miehellä on perjantaisin kaksiosainen työvuoro, joten vuorojen välissä herra nakkaa jumalattomalla tohinalla vaimon, lapsen, koiran ja romut mökkeytymään. Viime perjantaina herra sai paluumatkaseuraksi ensimmäisen erän kellarin ydinjätettä jätteenkäsittelyyn tiputettavaksi. Sunnuntain vuorojen välissä Mies poimii perheensä takaisin vaaralliseksi jakeeksi luokiteltavan pyykkikassin kanssa. Helvetillistä, sanoisin.   

Muikkusen kanssa jahdattiin korvasieniä ja leikittiin uimarannalla merinorsuja. Sunnuntaina nenäni sisältä katkesi vähintään joku päävaltimo. Kökötin rappusella takakenossa (väärin, pitäisi olla etukenossa), pidin kylmää nenän päällä (väärin, olisi pitänyt pitää otsalla tai niskassa), tungin serlarullan nenään (väärin, pitäisi painaa nenäluuta), enkä uskaltanut edes haaveilla niistämisestä (väärin, olisi pitänyt niistää sierain tyhjäksi). Onneksi tuli kerrattua näin jälkikäteen ohjeet. Harmittaa, että ukkoskuuro huuhteli varsin dramaattisen näkymän pihakiveykseltä ennen Miehen saapumista. Olisin voinut vielä ottaa jonkun näyttävän asennon käsi otsalla korostaakseni marttyriyteni huippuhetkeä.   

Kesäkeittiötä varten valoin kahdeksan epämääräistä betonikökköä ämpäreihin. Muistin tunkea pilarikengätkin mukaan. Silmissä siintää täyskatastrofi.

Sillälailla peruspositiivinen fiilis. Ja aivan rättipoikkikatki kaikesta. Ulosantikin hieman samea.    

Kokousmuistio

Projektikokous 2/2014

Aika: nyt
Paikka: kotisohvalla
Läsnä: minä ja punkkulasi (Trapiche)
Poissa: järjen ääni (nukkuu)

Avaan kokouksen. Otetaan sille, punaviininuhaa uhmaten. Miksi punkusta mene aina nenä tukkoon? 

Kuva 1. Kesäkeittiön paikka.
Punaviini (ei ilmoittunut) esitteli ajatuksensa rakennuskohteen sijainnista.

• Lähellä on vanha, tavallinen kaivo. Kaivon puhdistuksen jälkeen vettä voisi käyttää talousvetenä, sitten joskus. Alustavasti kohteeseen asennetaan ämpärissä sisäänjuokseva vesi ja letkua poisjuokseva.
• Lähellä on maakellari. 
• Lähellä on kalliota ja mäntyjä: kauneinta ikinä. Unkarin syreenikin koittaa nurkalla vielä kitkuttaa hoitamattomana. 
• Kyseessä on pihan osa, jolla ei ole funktiota. 
• Rakennuskohteesta on näkymä tölliin, ulkorakennukseen ja pihakallioon.

Päätettiin vielä kyykkiä kohteessa ja kaivaa hieman nenää. Kohteessa ei ole myöskään suoritettu selälläänmakuututkimusta.
--

Kuva 2. Kellarin ovi.
Puheenjohtaja ilmoitti, että kellarin ovi ei edelleenkään aukea.
--

Kuva 3. Linjalangan väri.
Puheenjohtaja esitteli raporttinsa linjalangan värin valinnan vaikeuksista. Kohteeseen oli päätetty hankkia oranssi linjalanka, joka olisi ollut sävyltään linjassa rakennuskohteen tulevan sisustuksen kanssa. Urakoitsija, päätöksestä tietämättömänä, valitsi kohteeseen pinkkiä linjalankaa.

Tapaus on raportoitu, ja jatkossa päätöksistä on toimitettava muistio viipymättä  myös urakoitsijalle ja hankintaosastolle. Puheenjohtaja piti kuitenkin hyvänä sitä, että pinkkiäkin linjalankaa voi tuotekuvauksen mukaan käyttää myös paketoimiseen. Ominaisuus ei koskenut ainoastaan oranssia linjalankaa.
--

Kuva 4. Hankintaosaston muistio tiedoksi.
Hankintaosasto oli perjantaina kenkäostoksilla IKH:ssa. Osasto teki suorahankinnan kahdeksasta kengästä. Lauantai oli urakoitsijan ainoa vapaapäivä, ja varattu luonnollisesti lautatarhahankinnoille (Byggmax Kangasala, kohteen palvelutaso erittäin positiivinen yllätys). 

• IKH: pilarikenkä 100x90x4mm kuumasinkitty, á 7,90
• IKH: kulmaraudat, 50 kappaleen laatikko tarjouksessa, 10 €
• Bilteman muurausnaru, 2,69 €
• Byggmaxista helvetisti (ja vähän ylimääräistäkin) isoa puuta. Peräkärryn laina ilmainen. Laina-autolla, jossa vauhti ei tunnu, ei tällä kertaa yhtään ylinopeussakkoa. Lasku huomattavista säästöistä huolimatta 301,72 €. (Tsiisös.)

Puheenjohtaja nukahti. Punaviini päätti kokouksen ja niisti nenänsä.

Sateen jälkeen on torstai

Otsakkeen sade kuvaa tunnetilaani viime viikonloppuna. Taivaalta sadetta ei ole tullut.

Mutta kuten kiireessä ripsiväriharja tökkää takuuvarmasti silmään tai kuten juustomässäilyä seuraa ummetus, tulee sateen jälkeen torstai. Torstainhan metkut kaikki tietää.

Täti Hotpinkki (joka on siis erotettava Täti Orvokinsinisestä) poikkesi eilen Insinöörinsä kanssa teellä. Insinööri tosin sai vain pillimehun (päärynä). Liitän tähän ensimmäisen suunnittelukokouksen muistion.

Aika: 23.4.2014 kello töiden jälkeen
Paikka: kotona
Läsnä: tilaaja, tekninen piirtäjä, maisemoija, sisustussuunnittelija, ylivalvoja, lujuuslaskija, rakennuttajakonsultti ja rakenne-, sähkö-, automaatio-, LVIJ-suunnittelija
Poissa: duunari, rahoittaja (työmatkalla)

Suunnittelukohde: KESÄKEITTIÖ TÖLLILLE (tähän lisätään huutokirkumista)

1. Avattiin kokous teellä (Clipper Earl Grey, pussitee) ja Pullavalla (siivutettu).
2. Käytiin läpi sisustussuunnitelmat, tuleva värikartta ja sisustuksen detaljit.
3. Blaa blaa blaa blaa. Jotain teknisiä juttuja.
4. Mitat on tarkistettava paikan päällä.
5. Päätettiin lisätä kokousmuistioon jotain kivoja kukkakuvia.

6. Päätettiin opetella Byggmaxin tarjouslehti ulkoa, käyttää huhtikuun ostohyvitystarjous ja keskustella aiheesta puhelimitse rahoittajan kanssa.
7. Päätettiin päättää kokous riemunkiljahduksiin ja ilopissaan.