Tipaton tiistai

Torstaina kökötimme ruuhkassa muiden kattoon asti pakattujen autojen kanssa. Koko perhe mökkeili kaksi vuorokautta, voi sitä hekumaa! Mies lähti lauantaina töihin, mutta saimme työvoimatäydennystä Täti Hotpinkistä ja Insinööristä. Kesäkeittiö rakentui. Juostiin työkaluja sateelta turvaan ja takaisin. Sunnuntain sateessa vieraat ja lapsi kaarsivat kaupunkiin. Jäin aivan yksin koiran kanssa. Tunnelma oli vähintäänkin kummallinen. Tyhjyydessä oli otollinen hetki puhdistaa sielua, itkin onnea ja ikävää, elettyä elämää, muistoja, sateeseen unohtunutta kameraa. Niputin kaikki tehokkaasti yhteen parkumiseen.

Kun talvella tein lyijykynällä pieniä ympyröitä kalenterin kesäkuukausille, päätin toimia itsekkäästi. Anoin loman sille viikolle, kun lapsi on leirillä. Painin huono äiti -syndroomaa vastaan, painin vähän vieläkin. Lipitän teetä, enkä huolehdi kenestäkään. En ruokailuista, en iltapesuista, en aikatauluista, en päivän aktiviteeteista, en pyykeistä. En aamulähdöistä, en exceleistä, en päivän tuntien riittämättömyydestä. En kerrassaan mistään. Olen uhmakkaasti itsenäinen.

Otin pienen kirveen sängyn viereen yöksi. Just in case. Puhun itsekseni koiralle: "Pitäisikö meidän käydä kakalla? Mihinkäs sää laitoit ne oksasakset?"  Syön ruissipsejä sängyssä. Juon mehua suoraan tölkistä. Valitsin lounaaksi suklaata ja vaahtokarkkeja. Istun rappusella ja katselen läskin räkättirastaan (lintu) pompottelua pihamaalla. Olen hukannut ajantajun. Tänään ei ole satanut vielä yhtään.

Ranteeni ovat aivan hemmetin kipeät. Hetken kuvittelin, että olen voittanut lotossa. Pelitilillä oli kuitenkin edelleen 1,40 €. Ranteiden pakotukseen taitaa olla joku muu syy.