lauantai 31. toukokuuta 2014

Riepoo

Kyllä riepoo. En tajunnut, että jumalallinen hela osuu juuri koulunlopun häminöihin. Perjantaivapaat ja kaikki järjestettyinä täällä sitä nyt sitten kökötetään kaupungissa. Töllillä olisi satamiljoonaa asiaa tehtävänä. Kaipaan rauhaa niin, että keuhkoa kovertaa.

Olen tyhjentänyt pyykkikopan, vaihtanut lakanat ja tyhjentänyt pyykkikopan uudelleen. Siivonnut etupihan ja tonkinut maata. Riepoo edelleen. Tapahtumattomuuden tuskissani jatkoin ikkunanmaalausprojektia. Takaoveen ja ikkunaluukkuun on sudittu pohjamaali ja ensimmäinen pinta, ja riepoo vieläkin. Vedin pakastimesta Minetti-jäätelöä ja riepoo. Mies nökötti tietokoneella ja puolen tunnin klikkailun jälkeen ilmoitti, että meillä syödään tänään lindströminpihvejä ja jotain hifistelyjuureksia. Lindströmminpihvejä! En varmana syö. Eikö sitä voisi joskus vain jotain kalapuikkoja? Kysyi tarvinko kaupasta jotain, enkä saanut riepomiselta sanottua, että ikkunamaalia tarvii lisää. Haen saatana polkupyörällä.

Lapsi sai hienon todistuksen ja opettaja bamburievun. Itsetehdyssä lahjapussissa, käpyjä koristeena. Kunnon hippi. Maalinkärystä kännissä.


maanantai 26. toukokuuta 2014

Wrap up

Männä viikon torstaina saksalainen kippomme ui syvällä. Helmat paukkuen ajoin iltapuhteiksi 11 säkkiä kuivabetonia Töllille. Siinä tiluksilla pyörähtäessäni kokeilin reilu 20 vuotta vanhan Briggs & Strattonin (epäilen kapinetta ruohonleikkuriksi) toimivuutta vuoden vanhalla bensalla. Raukka rämähti käyntiin yllättävän vähillä savupilvillä. Täristelin kriittisimmät kohdat ja liikkeen jatkuvuuden lain mukaisesti käteni tärisivät taas seuraavat kolme tuntia. Edelleen siinä pyörähdellessäni päätin muina miehinä kokeilla kellarin ovea. Kiersin avainta ja kas. Tiks auki.

Sisäovi auki potkaistiin, äiti astui kellariin, pyyhki kauhun kyyneleet, oli haaveet haihtuneet. 

Kellari oli kuin kappale mitä mielenkiintoisinta bensa-, dieselöljy- ja moottoriöljymuseota. Kokoelman helmenä erittäin hyvää neuvostoliittolaista dieseliä, jota ei saa enää mistään. Olipa onni, että ovi oli niin hyvin lukittu. Kaikki seinät oli kuorrutettu styroxilla. Että sellainen pittoreski viinikellari. Mutta pienellä laitolla...

Viikonloppuna oli kuuma. Ja pääni täynnä räkää. Ja Mies töissä, kuinkas muuten. Vietämme nykyisin laatuaikaa perheen kanssa kaksi kertaa viikossa: perjantaisin ja sunnuntaisin. Miehellä on perjantaisin kaksiosainen työvuoro, joten vuorojen välissä herra nakkaa jumalattomalla tohinalla vaimon, lapsen, koiran ja romut mökkeytymään. Viime perjantaina herra sai paluumatkaseuraksi ensimmäisen erän kellarin ydinjätettä jätteenkäsittelyyn tiputettavaksi. Sunnuntain vuorojen välissä Mies poimii perheensä takaisin vaaralliseksi jakeeksi luokiteltavan pyykkikassin kanssa. Helvetillistä, sanoisin.   

Muikkusen kanssa jahdattiin korvasieniä ja leikittiin uimarannalla merinorsuja. Sunnuntaina nenäni sisältä katkesi vähintään joku päävaltimo. Kökötin rappusella takakenossa (väärin, pitäisi olla etukenossa), pidin kylmää nenän päällä (väärin, olisi pitänyt pitää otsalla tai niskassa), tungin serlarullan nenään (väärin, pitäisi painaa nenäluuta), enkä uskaltanut edes haaveilla niistämisestä (väärin, olisi pitänyt niistää sierain tyhjäksi). Onneksi tuli kerrattua näin jälkikäteen ohjeet. Harmittaa, että ukkoskuuro huuhteli varsin dramaattisen näkymän pihakiveykseltä ennen Miehen saapumista. Olisin voinut vielä ottaa jonkun näyttävän asennon käsi otsalla korostaakseni marttyriyteni huippuhetkeä.   

Kesäkeittiötä varten valoin kahdeksan epämääräistä betonikökköä ämpäreihin. Muistin tunkea pilarikengätkin mukaan. Silmissä siintää täyskatastrofi.

Sillälailla peruspositiivinen fiilis. Ja aivan rättipoikkikatki kaikesta. Ulosantikin hieman samea.    

lauantai 17. toukokuuta 2014

Takapiha, rivitalon


Takapiha today. Leimut aloittelevat hullutteluaan. Että ne taas nousevat kuolleista ja täräyttävät hetimiten kaikki peliin. Silvottu muotoonleikattu tuija ei enää näytä yhtään niin pahalta kuin aamulla. Käteni ja jalkani näyttävät tuijan ja tuivion käsittelyn jälkeen vahvasti prick-testatuilta. Hoitelen haavojani, päivän lämpö tuntuu illan vilunväristyksinä ja karvankohottajalihaksen supistumisina.  

Kyllä lauantain kruunaa iltasumpit. Takapihalla, kätten jälkiä tuijotellen. Ihan kuin olisi kesä.

Tuijan tukka



Silmissäni näin sen ikivanhan Aku Ankan jakson, jossa Aku toimi puutarhurina. Ankka leikkasi jos jonkinmoisia muotoleikkauksia erinäisiin puihin ja puskiin. Jos Aku, niin kyllä minäkin.

Nyt istun jäähypenkillä sakset käsissäni. Jäähyä pahempi rangaistus on tietoisuus siitä, että oikeassa maailmassa minulla ei ole controlzetaa. Tunne on tismalleen sama kuin silloin, kun leikkasin suomiverkkareihin pukeutuneelta Daisy-nukelta tukan. Tai kun leikkasin koulukuvausta edeltävä päivänä itselleni otsatukan. Tai kun varovasti leikkasin juhlakoltusta olkatoppaukset. Tai kun leikkasin äidin kutomasta matosta hapsut hevosenhäntäsolmuja myöden. Nyt kohteena oli takapihan tuija. Piti vain vähän siistiä ja leikata pää pois, kuten aina ennenkin.

Lähti enemmän.

Tajusin, että kaiken takana on vain yksi. Kirottua, Fiskars. Suurenmoiset tuotteesi aiheuttavat minulle harmia liian helposti. Onneksi en ole saanut toivomiani raivaussaksia.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Haastavaa

Pirkko haastoi minut 30. maaliskuuta, tänä vuonna. Blogi, blogivelvollisuudet, blogiressi. Kiitos ja anteeksi. En haasta ketään, menen nurkkaan häpeämään.

1. Mikä on lempipaikkasi kodissasi ja miksi?
Kaupunkikodin sydän on olohuone-keittiö-ruokailutila-yhdistelmä. Kunhan keittiö on lähellä, niin minulla on hyvä olla. Perinteinen ruumiinrakenne vaatii keittiön.  

2. Kerro kolmesta paikasta, joissa olet käynyt ja jonne haluaisit uudestaan.
A) Tölli. Olen ollut siellä. Haluaisin mennä uudelleen. Ikävä kyllä vapaa-ajassa on ilmennyt vakavia saatavuusongelmia.  
B) Barcelona. Olenhan kosmopoliitti ja älykkäästi taiteellinen. Valitsin vastauksen myös siksi, että pääsen taas lesoilemaan varatulla kesälomamatkalla. Hip!
C) Työpaikka. Ehdottomasti päästävä uudelleen! Mahdollisimman paljon ylitöitä! Kyllä! Mahtavaa!

3. Mistä aiheista bloggaat ja miksi juuri niistä?
A) Yhteiskuntaa puhuttavista asioista. 
Oivariini on taas tehnyt uuden paketin. Ison pakkauksen kansi ei edelleenkään kestä täyden pakkauksen lattialle tiputtamista, kulmat säpälöityy. Miksi sileän jogurtin pinnalla on pieniä ilmakuplia? Saako krutonkeja syödä nälkäänsä?
B) Poliittisesti merkittävistä asioista.
Meidän ei tule liittyä mihinkään. Minkään ei pidä liittyä mihinkään. Random on uusi musta. Kuinka paljon paperia kuluu äänestyslipukkeisiin? Miksi muovinkeräyslaatikot ovat aina täynnä? Kuka myllää peittoni myntyksi lakanan sisälle?
C) Vallitsevasta taloustilanteesta.
Palkkapussi pienuuttaan parkuu.

Mutta miksi näistä, sitä en tiedä.

4. Minkälaisia suunnitelmia/haaveita on sinulla tulevalle kesälle?
Kesäkeittiö, kellari, kesälomareissu.

5. Musiikin laji joka iskee sinuun parhaiten?
Iskee? Musiikin laji? Öh. Jouduin katsomaan wikipediasta minua miellyttävien laulu- ja soitinyhtyeiden musiikkilajit. Vastaan: "Punk, alternative metal, reggae, suomalainen rock." 

Pakolliset kuvituskuvat. Ensimmäisessä kuvassa kurkia, kuten heti huomasitte. Toisessa kuvassa aamiaishifistelyä töllillä.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

No drama




Vuoden kuudes yöpyminen. Pipaa ja toppavaatetta. Maakellarin (pottermaisesti: se, jonka ovi ei aukea) osittain luhistuneen etukopin purkua, lapiointia, maan tasaamista, raekuuroja, kesäkeittiön paikan etsiskelyä, mässäilyä (jos tämä ei pian lopu, niin se jatkuu), yleistä haahuilua. Sain aikaiseksi kaksi rakkoa vasempaan käteen. Raikkaan ulkoilun jälkeen silmäluomet turposivat uneen kamarin lämmössä. Aamulla oli talvi.

Kellarin seiniltä on maa valunut, vadelmat olivat vallanneet hoodit. Haluaisin peittää kaiken jollain silmänräpäyksessä kasvavalla köynnöksellä ja maanpeittokasvilla, rapata seinän ja maalata oven jollain hilpeällä.

Tänään Mies tuli noukkimaan työvuorojensa välissä vaimonsa, lapsensa ja koiransa tölliltä. Miehellä oli auton perässä kimppu kukkia. Vaimolle. Koska "mökille lähdöstä ei aiheutunut mitään draamaa".

Pah.

Draama tuli vasta siitä, kun tuvassa oli jäniksen kokoinen koppakuoriainen. Tai siitä, kun hämärässä hapuilin kassista yöpaitaa ja käteni osuivat yllättäen johonkin elävään. (Koira oli päättänyt yöpyä kassissa.)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...