Valokynä

Ikkunasta maalin raapiminen on nautinnollista. Yhtä nautinnollista kuin Lidlin paistopisteen croissantin (tai kahden) ahmiminen yksin. Autossa, pitkän työpäivän jälkeen. Tai pitkään mahassa kiertänyt pieru. Kuulemma. Naisethan ei piereskele, joten en ole aivan varma jälkimmäisestä.

Nautinto on kuitenkin aivan eri kuin kenkäostoksista saatu. Joka sekin on nautinnollista. Erityisesti, jos tohvelit ovat vähintään 75 prosentin halvennuksessa. Ja jos ostoksille varta vasten haetaan autolla. Ja jos juuri on sellainen hetki, kun kaikki usko on mennyttä. Luin ehkä kuudetta Mma Ramotswetani, kun kutsu esitettiin käsky ostoksille kävi. Olin vajonnut hivelevään hitauteen ja sisäisesti hymyillen hyväksynyt sekä omani että Mma Ramotswen perinteisen ruumiinrakenteen. Kunnes aivan yllättäen tuo Botswanan lahja maailmalle aloitti laihdutuskuurin! Järkyttävää. No, minä sain kenkäni ja myöhemmin illalla Ramotswekin tuli järkiinsä. Maailma palasi uomiinsa.

Vaan niistä ikkunoistahan minun piti. Että maalasin. Liian vahvat kajalit on pesty pois, valokynää tilalle. Talon silmät kirkkaina. Näkemiin, 80-luku.

Kymmenen asteen pakkasella en saanut lupaa irroittaa ikkunaluukkua, enkä takaovea. Hectorimainen pahvisuoja ei kuulemma ole tarpeeksi. En voi olla tuijottamatta puolivalmista lopputulosta. Verholla voi leikkiä, että työ on tehty.

Hyvä tulee.

ennen – jälkeen

Arvokas

Kahvia, kaakaota, Väiski-vaahtokarkkeja ja dachshund. Ja silti jotenkin ihan Suomi. Ihan tuosta ovelta alkava. On se onni. Kuitenkin.

Kiinteistöverolapun mukaan maamme on arvokkaampi kuin ennen.

Käyriintymispiste

Olemme saavuttaneet kevään käyriintymispisteen *). Siementilaukseni yllärilahja hämmentää. Mitä hemmettiä minä nyt teen, kun mokomat itävät liiankin hyvin. En ollut varautunut tällaiseen. Kirjoitin jo mielessäni tarinaa odottamisen uuvuttavasta tympeydestä peruspositiiviseen sävyyn.

Haahuan himmeässä päättämättömyydessä. Ollako toimelias vai toimeton? Tekisi mieli puuhastella, mutta ruumis on lyijynraskas. Maaliakin olisi ihan tuossa kädenulottuvilla. Kurashow pitää liikkeessä väkisin. Lenkkarit kolisevat pesukoneessa kuin tykinkuulat.

Koira kantaa sitruunapantaa ja on oppinut ovikellon soidessa urahtelemaan ilman ruiskautusta. Mietin, pitäisikö mokomaa kehua urahduksista, koska urahdus on parempi kuin raivokas mäyräkoirahaukku.

Haluaisin hakea Bestån tv-tasoksi, mutta aiheuttaako se kuitenkin anafylaktisen lastulevyshokin? Miten valkoinen pitkä kaappi suoraan maineen ja kuuluisuuden bagua-alueella käyristää fengshuin? 

Josko päiväunet kuitenkin. Nälkäkin.

*) Aurinko lämmittää eteläikkunaa niin, että kynttilät käyristyvät.

Viikko

Maanantai
- Hupsista. Äiti, mun toppahousujen takapuoleen tuli tälläinen (20 senttinen palkeenkieli).
- No, ei haittaa, talvi on ohi. Housut täytyy heittää roskiin, ne olivat jo valmiiksi aika räjähtäneet.

Tiistai
- Hupsista. Äiti, kato mitä kävi. (Toisten toppahousujen molemmat puntit polvesta halki yli puolen puntin.)
- No, ei haittaa, talvi on jo melkein ohi. Ne olivat jo nähneet kaksi talvea. 

Tiistai
- Hupsista. Äiti, kato! (Kevyttoppahousujen takapuolessa jälleen 20 sentin palkeenkieli.)
- Hmpf. Korjauskelvottomat. Winter is coming.

Perjantai
- Meen ihan hetkeksi pihalle ennen reenejä.
- Ole siististi.
- Hupsista. Äitii... (Vähän parempien ulkohousujen puntit ovat vuoriin asti poikki.)
- No voi sun perkele.
- Äiti, ei saa kiroilla.

Mitähän sitä ollenkaan

On se vaan siellä. Vastoin kaikkia luonnonlakeja jopa ulkorakennus on rapeana paikoillaan. Jos siristää silmiä ja katsoo tarpeeksi kaukaa, niin tönö näyttää jopa inansa romanttiselta. Olen hieman yllättynyt romanttisen ja remonttisen samankaltaisesta kirjoitusasusta. Makkarat sähkögrillillä ja huuruava hengitys, kuukautta aiemmin kuin viime vuonna. Torpassa on kylmempi kuin ulkona. Koira oli porukan onnellisin. 

Tänä keväänä on PAKKO saada jostain käärittyä raha siirtolavaan. Vaikka tiesin, että Veljen kamat ovat vallanneet tuvan, oli silti lievä yllätys helvetinmoinen shokki, että ne kamat todella olivat vallanneet tuvan. Kamoille pitää saada kesäksi paikka ulkorakennuksesta, josta ei tällä hetkellä löydy neliötäkään tyhjää tilaa. Niin että rakkaat terveisin sinne Chileen! Pus!

Sähkötaulu räpättää edelleen. Nuohoojaa pitää pyytää poikkeamaan. Unohdan listan ja keskityn aikuismaisiin huolto- ja ylläpitotehtäviin. Mmm. Ei ressiä. Mmm. Ei kuuta taivaalta. Mmm. Mies ilmoitti, että maakellaria ei ihan heti muuteta viinituvaksi. Väänsin alahuulen niin mutrulle kuin pystyin ja melkein heittäydyin maahan itkupotkuraivariin, mutta edes naisen tahto ei avaa umpiturpean piukkaa, venäläislukitteista ovea.

Matkalla oli joutsenia eri paikassa kuin yleensä. Joutsenia ei voi lausua ilman "jäätyy kiinni ... jaloistaan" -aariaa. Vähän niinkuin U-käännös. Ja Villihevosia.

Kokonainen viikko ilman läksyjä edessä. Mitähän sitä ollenkaan.

Muistiin

Minulla oli eräpäivän ylittäneitä kouluhommia. Hermo ei kestä yhtään sellaista leväperäisyyttä. Olin kuin perseeseen ammuttu karhu. Millainen se ikinä onkaan. Eilisen paukutin tehtäviä peräsuoli pitkällä. Mutta kas, kun nämä omaehtoiset takamushommat oli kunnossa, niin eipä haitannut kevät eikä karvanlähtö. Kameran akunkin latasin. Kyllä sen taas kelpaa nököttää.

Easy to grow, simple flowers. Niin mun kukkia. Kaikki niin pirteän värisiäkin. Aijettä.

Täten kirjoitan, että samettiruusut on tällä päivämäärällä kylvetty. Kirjoitan vielä senkin, että tänä vuonna minulla on täysi kesäloma. Ettei unohdu.