Olemme saavuttaneet kevään käyriintymispisteen *). Siementilaukseni yllärilahja hämmentää. Mitä hemmettiä minä nyt teen, kun mokomat itävät liiankin hyvin. En ollut varautunut tällaiseen. Kirjoitin jo mielessäni tarinaa odottamisen uuvuttavasta tympeydestä peruspositiiviseen sävyyn.
Haahuan himmeässä päättämättömyydessä. Ollako toimelias vai toimeton? Tekisi mieli puuhastella, mutta ruumis on lyijynraskas. Maaliakin olisi ihan tuossa kädenulottuvilla. Kurashow pitää liikkeessä väkisin. Lenkkarit kolisevat pesukoneessa kuin tykinkuulat.
Koira kantaa sitruunapantaa ja on oppinut ovikellon soidessa urahtelemaan ilman ruiskautusta. Mietin, pitäisikö mokomaa kehua urahduksista, koska urahdus on parempi kuin raivokas mäyräkoirahaukku.
Haluaisin hakea Bestån tv-tasoksi, mutta aiheuttaako se kuitenkin anafylaktisen lastulevyshokin? Miten valkoinen pitkä kaappi suoraan maineen ja kuuluisuuden bagua-alueella käyristää fengshuin?
Josko päiväunet kuitenkin. Nälkäkin.
*) Aurinko lämmittää eteläikkunaa niin, että kynttilät käyristyvät.
Kokemusta on tuosta kynttilöiden käyriitymispisteestä..:)
VastaaPoista