Yli kolmenkymmenen asteen lukemat eteläisen takapihan seinustalla saavat pessimistinkin uskomaan kevääseen. Mökkimatkalla soinut
"aaaa, kesän lapsi mä oon, aaaa poissa huoleni ooooon" muutti taivaalta tippuneen rännän auringonsäteiksi.
Tunnin lapioinnin jälkeen ymmärsin Miehen mutinat hulluudesta.
[Lisää tähän voimasana], siellä ei ollutkaan vielä kesä. Rapun edessä upposin sukuelimiäni myöden lumihankeen. Tunsin itseni hieman petetyksi siinä nököttäessäni. Täyspuisen, jatkettavan pöydän riipominen kinoksissa ei ihan vastannut kuvitelmiani keväisestä päivästä Töllillä. Eikä se pöytä edes näytä niin hyvältä kuin kuvittelin. Pah. Mutta
jos sen kuvittelee valkoiseksi ja
jos kuvittelee ikkunaan pitsiverhot, niin ehkä se menettelee.
Kaupunkisauna, posliini ja kaukolämpö ei muuten ole ollenkaan paskempi juttu.