Lahja

Pääsin taas päivittämään sivupalkin numeroa. En koe ikäkriisiä, mutta 36 on paljon enemmän kuin 35.

Synttärilahjaksi sain tuolin eräänlaista tuolifetissiä sairastavalta. (Hän nimeää tuolinsa: on Veikkoa ja Klaaraa.) Ymmärrän kyllä, tuoli on aina tuoli. Ihminen tarvitsee tuoleja. Vaikka kaikenlaiset tuolit ovat hyväksi ihmiselle, ovat juuri tietynlaiset tuolit luonnollisesti enemmän kuin toiset. Kuten tämä Lahja. Minulle kun on kulkeutunut pöytäryhmä, jossa on juuri tietynlaiset tuolit. Tuolit, joilla on erityinen paikka sydämessäni. Hieman mahtailevat, vähän kömpelöt, sirosti massiiviset. Viitattakoon heihin sanalla Perintö.

Lahja on kulkenut omia polkujaan. Tuntemattomat ovat Lahjan tiet. Lahja ei kuitenkaan enää mahtunut jonkun elämään ja päätyi Fidalle. Fidalla hintalappuun oli rustattu "wanha tuoli". (Tässä kohtaa haluaisin mainita, että tuoli on 70-luvulta, eikä sitä mielestäni pidä kategorisoida vanhaksi, saati wanhaksi. Olemmehan vielä melko nuoria. Enkä siis pode ikäkriisiä.) Lahjalle oli käynyt tismalleen samanlainen onnettomuus kuin yhdelle meillä asuvista tuoleista. Ilmeisesti kohtalokas tapaturma on käynyt tuolin kaaduttua: ylimmästä poikkipuusta on haljennut pala. Lahjan ylin poikkipuu on liimattu yhtälailla kömpelösti kuin Perinnön. Onnellista on se, että Lahja ei tässä joukossa tunne itseään vähäpätöisemmäksi. Eletty elämä näkyy, mutta ei pahasti. Lahja on kuitenkin alkuperäisasussaan. Ilman uusia täytteitä tai pakkeleita.

PS. Tekisi mieli taas selitellä blogin hiljaiseloa, mutta en taida. Tässä nyt vaan olevinaan kaikenlaista. Maalasin purkin kansia tehdäkseni edes jotain. Ehkä myös siksi, että löysin suhumaalin hiuslakkapurkin vierestä.

Pelastakaa susirumat tuolit ry

Jos joskus perustan oman kerhon, se tulee olemaan Pelastakaa susirumat tuolit ry (PeSuRuTu ry).

PeSuRuTu ry toimisi tuolien, erityisesti rumien, paremman kohtelun ja elämän puolesta. Päätehtävinä olisi auttaa hätään joutuneita tuoleja ja tarjota mahdollisuuksiensa mukaan hylätyille tuoleille väliaikaisia tahi pysyväisluonteisia suojapaikkoja.

Kiinnostuitko mielekkäästä vapaaehtoistyöstä?

Susiruma, löytöpaikka Fida Tampere, huostaanottomaksu 35 euroa (huomaa pelastetun yksilön livehymiö).

Hän

Hän on nyt onnellisesti kotona. Isäntä mulkoili tuolia ensin vihamielisesti, mutta tuijoteltuaan aikansa antoi periksi ja suostui koeistumaan. Muutama päivä myöhemmin olin kuulevinani jotain kuninkaallisesta olosta, jonka tuoli aiheutti. Pikkumies omi itselleen välittömästi. Vieraat istahtavat ensimmäisenä (olen kuullut myös mielihyväyminää).

Teivon Lumene/Luhta-helvetistä 2 eurolla ostettu tyynynpäällinen tekee mainion tårta på tårta -efektin! :D

Puoleensavetävä kaunokainen!

(Ei) saa keikkua!

OijoiJOI! Moon niiin onnellinen uusista jakkaroistani! Äärimmäisen hyvät tuolit keikkumiseen! Nyt voin jatkaa oivaa perinnettä ja murista Vennille: "Tuolilla EI KEIKUTA!"

Nämä rumilukset (4) lähtivät mukaani Kangasalta 10 euron hintaan ja pehmusteetkin kaupan päälle... ehehehee! Vähän on Vimillä töitä, jatkosijoituspaikasta ei vielä tietoa.

Hela hoito

Torstait (erityisesti hela sellaiset) on hyvä aloittaa tavaroiden viskelyllä. Helpottaa kummasti. Litroittain valkoista maalia helpottaa sekin. Sielunhoitoa. Haastavuutta remonttiriehumiseen lisää superinnokas (aina sen 5 minuuttia) apulainen, joka tuumasi nukkumaparven loisteputkivalaisimen olevan tooooo-della ruma. Sillä on silmää, nelivuotiaanakin... Vaikka neliöitä on kaikki 6, ei homma tullut valmiiksi. No... ehkäpä jo viikon päästä pääsemme nukkumaan oikeaan sänkyyn. Ehkä. Selkä ei kestä sohvaöitä enää kovinkaan montaa.

Tutkailimme taas löytöliiteriä; turha sitä on mennä merta edemmäs kalaan. Kaikki kuvat by Venni.

PS. Vaikka pannukahvi emalimukista onkin todella romanttinen ajatus, taidan sittenkin siirtyä suodatinkahviin ja salakuljettaa muutaman Teeman Töllille.