sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Lahja
Pääsin taas päivittämään sivupalkin numeroa. En koe ikäkriisiä, mutta 36 on paljon enemmän kuin 35.
Synttärilahjaksi sain tuolin eräänlaista tuolifetissiä sairastavalta. (Hän nimeää tuolinsa: on Veikkoa ja Klaaraa.) Ymmärrän kyllä, tuoli on aina tuoli. Ihminen tarvitsee tuoleja. Vaikka kaikenlaiset tuolit ovat hyväksi ihmiselle, ovat juuri tietynlaiset tuolit luonnollisesti enemmän kuin toiset. Kuten tämä Lahja. Minulle kun on kulkeutunut pöytäryhmä, jossa on juuri tietynlaiset tuolit. Tuolit, joilla on erityinen paikka sydämessäni. Hieman mahtailevat, vähän kömpelöt, sirosti massiiviset. Viitattakoon heihin sanalla Perintö.
Lahja on kulkenut omia polkujaan. Tuntemattomat ovat Lahjan tiet. Lahja ei kuitenkaan enää mahtunut jonkun elämään ja päätyi Fidalle. Fidalla hintalappuun oli rustattu "wanha tuoli". (Tässä kohtaa haluaisin mainita, että tuoli on 70-luvulta, eikä sitä mielestäni pidä kategorisoida vanhaksi, saati wanhaksi. Olemmehan vielä melko nuoria. Enkä siis pode ikäkriisiä.) Lahjalle oli käynyt tismalleen samanlainen onnettomuus kuin yhdelle meillä asuvista tuoleista. Ilmeisesti kohtalokas tapaturma on käynyt tuolin kaaduttua: ylimmästä poikkipuusta on haljennut pala. Lahjan ylin poikkipuu on liimattu yhtälailla kömpelösti kuin Perinnön. Onnellista on se, että Lahja ei tässä joukossa tunne itseään vähäpätöisemmäksi. Eletty elämä näkyy, mutta ei pahasti. Lahja on kuitenkin alkuperäisasussaan. Ilman uusia täytteitä tai pakkeleita.
PS. Tekisi mieli taas selitellä blogin hiljaiseloa, mutta en taida. Tässä nyt vaan olevinaan kaikenlaista. Maalasin purkin kansia tehdäkseni edes jotain. Ehkä myös siksi, että löysin suhumaalin hiuslakkapurkin vierestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hienosti Lahja Perintöjen viereen näyttää sopeutuvan;)
VastaaPoistaUpeaa syyssunnuntaita Töllin väelle!
Kiitos, kiitos! Jännä ilma: kirpeän kuulas, aurinkoa ja sateen ropinaa. Sataankaarikin!
PoistaHieno lahja!
VastaaPoistaKyllä, mahtava löytö. :)
PoistaMä onneks nimeän vain sohvia. Tai siis yhden niistä :)
VastaaPoistaOn se hyvä ettet jonain kauniina aamuna suihkauttanut keltaista suhua hiuksiin...herää kymysys miksi se oli niinkin vaarallisessa paikassa kuin hiuslakan vieressä??
Lahja on ollut erinomainen lahja, luulen - mutta eiks ne kaveritkin tarvis nimen? Virtaset? Von Virtaset??
Tuota minäkin ihmettelen. Jossain kohtaa sen sinne olen tuupannut, syytä en tiedä. Suhu kuin suhu? :D Onneksi purkki on paljon paksumpi kuin lakka.
PoistaEi kai nyt sentään Virtanen? Josko vaikka Mikot? Mikko I, Mikko II, Mikko III, Mikko IV?
Lahja passaa Perintöjen seuraan mainiosti. En ole vielä ymmärtänyt huonekaluja nimetä, vaikka meidän puutarhan eri osat onkin nimetty.
VastaaPoistaMeillä on kyllä suuri osa leluistakin nimetty. :D
PoistaTeidän nimet on just huippuja!
36 on hitusen verran enemmän kuin 35, mutta huomattavasti vähemmän kuin 48 :D. Paljon onnea nuoruudesta !!!
VastaaPoista(Huvittaa tuo oman ikäsi vertaus wanhaan, kun justiin itse jouduin miettimään, olenko oikeasti jo antiikkia niinkuin Habitaren antiikkiosastolla myynnissä ollut matkalaukku, joka on kanssani samanikäinen :)
Kiitokset! Ihanaa olla nuori! (Mjoo... ehkä vähän liiottelua, mutta kuitenkin...)
PoistaVai että antiikkia! Huh.
Onneksi olkoon! Ja kyllä ei, 70-luvulta peräisin oleva ei ole wanha vaan porskuttaa elämänsä keväässä! (Porskuttaa. Ihan varmasti. Joohan.)
VastaaPoistaKauniita kuvia!
Kiitos, kiitos! Sovittasko, että ei nyt ihan keväässä? Mä en erityisemmin tykkää keväästä. Jos nyt elää elämänsä keväässä, se tarkoittaa sitä, että armoton valo paljastaa KAIKEN ja joka paikka (!!) on pölyssä. Jos siinä juhannuksen tienoolla?
PoistaSovitaan näin: elämme elämän juhannusta. Ekat muuttolinnut on siis jo lähteneet sinne, mistä tulivatkin, mutta vielä on lintuja jäljellä. :-D
PoistaMä jo aattelinkin, että etkö sä ikinä vanhene. Tai ainakin must tuntuu, että koko blogihistoriamme ajan oot ollu kolmeviis. Tai sit mä kiinnitän näihin asioihin just näin paljon huomiota... Who cares - onnee silti ihan sikana ;)
VastaaPoistaKeltaiseksi suhumaalattu kuontalo olis saattanut piristää päivää ihan kivasti, vai mitä?
Oon mää ollu 33 ja kolkeetneljäkin. Iha varamana oon!
PoistaHiuskuontalo ois sit niinku sävy sävyyn saappaitten kanssa. Sävy sävyynhän on aina kiva. Tuleehan siitäkin aika tönkkö, kun sitä suihkis. Toimis siis lakkanakin ihan helposti. Ei pöllömpää.
Joskus ja jouluna käyn kurkkiin sunkin blogia, mutta jää kommentoimatta hävyttömän usein (vai aina). Melkein ikävä.
Rouva Lahja on ehkä täydellisin tuoli, minkä pystyin sulle hankkimaan. Ei ehkä ihan usein tule vastaan juuri tuohon Perintöön kuuluvaa tuolia. ;D
VastaaPoistaToi ikä, no joo. Ei tunnu missään vielä 36. 47 vasta on jotain. Suunnittelen jo viiskymppisiäni. Sä olet kutsuttu.
Huomenna hessaillaan syrjäisessä rannikkokaupungissa. Laita lämmintä päälle, täti käskee.
Nyt vasta tajusin, että olen rouva numero 47. Eiii, en halua. Nyt se varmaan jäi verkkokalvoille ikuisesti ja tärykälvoillekin. Jaiks.
Poista