sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Uskaltaisikohan?

Jos kirjoittelen julkisesti, niin mitä tapahtuu? Jotenkin tämä hämmennys ja levottomuus on purettava. Mahassa muljuu.

Ei, en ole raskaana.

Kävimme asuntoesittelyssä. ÄÄÄÄÄÄÄK!

Mehän emme muuta tästä koskaan mihinkään. (Paitsi sinne kivilinnaan Etelä-Eurooppaan. Viininviljelijän hommat tosin ovat vielä jäissä talouspoliittisten ongelmien takia.) Onko täysin järjetöntä muuttaa rivitalosta kerrostaloon? Kerrostaloon, jossa ei ole hissiä? Kerrostaloon, joka on vanhempi kuin minä? Kerrostaloon, jossa on säälittävän pieni parveke? Asuntoon, jossa ei ole saunaa? Asuntoon, jossa on postimerkin kokoinen kylppäri? Asuntoon, jonka keittiö on ... ällöttävä? Mjoo. On.

Mutku. Siellä ei ole verholautoja vaan verhotangot. Siellä on yksi huone enemmän (lue: mun huone, askarteluhuone, pelihuone). Siellä on 13 neliötä enemmän kuin nykyisessä. (Onko tuo 13 joku paha merkki?) Siellä on kolmeen suuntaan ikkunat. Siellä on lasipariovet. Siellä on suloiset väliovet kippurakahvoilla suoraan 60-luvulta. Siellä on ne pyöreät nipsutin-valokatkaisijat. Siellä on järvinäkymä. Siis vain talvisin. Siellä on kylppäriremppa tehty. Sen talonnumero on mun suosikkinumero.

Eilen olisin ollut valmis muuttamaan. Tänään itkin etu- ja takapihan kukkia ja käkkäröitä. Määenkestä.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Tiukkaa opiskelua

Kevyt imurointi. Pyykinpesukone päälle. Oho, onpas valaisimeen kertynyt pölyä. Kengät siististi. Pannu kahvia. Oi, tässähän jo huikoo. Mitenkäs nuo kynnetkin noin ovat kasvaneet? Samalla sitä nyt varpaankynnetkin. Jaa mutta kulmakarvatkin täytyy nyppiä. Päätä kiertävä kalanruotoletti pitää hiukset pois silmiltä. Pitääkin kerätä pompulat taas yhteen paikkaan. Ehkä pieni happihyppely? Samalla voisi tuupata sipulit maahan. Onpa hiljaista, kun minulle on annettu rauha työskennellä. Tarvitaan musiikkia! Jotain inspiroivaa. Taidanpa heittää verhot pesukoneeseen. Ai niin, joku äidinkielen opettaja sanoi, että kannattaa aloittaa kirjoittaminen ajatusten virralla. Blogi! Missä kamera?

Kyllä. Minä opiskelen. Minä kirjoitan esseitä. Minä kirjoitan esseitä, joihin pyysin opettajalta sähköpostitse lisäaikaa toissayönä.

Ihanaa, kun jotkut asiat eivät muutu.


PS. Uudet Café Mocha Mariannet ovat oivia sisustuskarkkeja. Sieviä ja kamalan pahoja.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Ah!

Minähän olen positiivinen ihminen. Minulla on positiivista energiaa. Tursuan onnea ja pirteyttä.

Tirsk.

Mutta kyllä kunnon tuska ja ärsytys intouttavat kirjoittamaan. Negatiivisuus irtoaa niin paljon ketterämmin. Tosin olen huomannut, että ikävästi ketutus laantuu kirjoittaessa edes muutaman sanan. Huituulle menee hyvä agressio.


Kuumeisen kekkulan pienimuotoinen kahvitilaisuus pidettiin sunnuntaina. Tarjolla oli ns. miten-neljä-kerrosta-voivat-liukua-kaikki-eri-suuntiin -täytekakkua ja Kinuskikissan ohjeella täytettyä leipää. Leipä tosin sai uuden nimen. Meillä tehdään uudestaankin römpsää: paisley-tyyppistä römpsää tai suorarömpsää. Enemmillä täytteillä ehkä jopa megarömpsää.


Ah, tätä negatiivisuutta!

torstai 10. lokakuuta 2013

Koko perhe harrastaa

Äiti harrastaa
- Aerobinen osuus:  9 tuntia palkkatyötä.
- Alkulämpö: 10 minuuttia suoraa huutoa pyykeistä, tiskeistä, mytyistä. Vastaukseksi lapsen Pou kurnuttaa. Poun ruokkimista.
- Anaerobinen osuus: astianpesukoneen tyhjennys ja huonosti ladatun koneellisen käsinpesu hengittämättä, puhkuen.
- Lihaskunto-osuus: puhtaat pyykit paikoilleen, likaisten pyykkien lajittelu, ikkunanpesu, imurointi.
- Hikitreeni: v-sanan hokeminen ja varjonyrkkeily miehen aamutakkiin (tyhjä takki, mies töissä, toim.huom.).
- Loppulämpö: roskaretki, koiran ulkoilutus ja tätä helvetin touhottamista, johon menee kaikki aika elämässä.
- Rentoutus: esseitä, koska idioottimainen idea aloittaa avoimessa yliopistossa.

Lapsi harrastaa
- Lapsi lepää, koska treenit illalla.

Isä harrastaa
- Isä lepää, koska liian kova kuntosaliharjoittelu.

Kuvamateriaali työkykyä (tyky) ylläpitävältä retkeltä. Tarvitsen arkikykyä (aky) ylläpitävän hetken ja kolme kuppia kahvia, kiitos.


maanantai 7. lokakuuta 2013

Terävänä

Minulla oli sivuraitaiset tuulihousut. Mustat valkoisilla raidoilla, valehtelemattta vähintään kymmenen vuotta vanhat, kovassa käytössä olleet. Erittäin hyvät tuulihousut, upeasti kiillottuneet. Eräänä iltana hipsin salaa herkkukaapille. Herkkukaappi on todellisuudessa keittiökaapiston laatikko, jossa on koko laatikon mittainen vedin (se sellainen tanko). Kävipä siinä sitten niin nolosti, että sulkiessani laatikkoa kahva nappasi sivuraitaan kiinni, ja raita repesi irti kolmenkymmenen sentin matkalta. 

Pääsin yli raitajärkytyksestä, hyvät housuthan ne silti olivat. Kunnes taloyhtiön talkoot ja huopakaton harjaus. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että housujen takapuolen sauma ei enää kestänyt. Ei sauma, eikä kangas.

Ei siinä mitään. Kirvelevä tappio. Mutta kun viikkoa aiemmin repesi ainoiden farkkujeni takapuoli. Riks vaan.

Ikävän terävä perse.

Kaikki on haaroista ratkenneet. Tapaukseen ei liity kuvia.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...