Akin leija

Otsikko ei johdattele tekstiin.

Viikon päätteeksi istutin örttösiä ja siirtelin kukkia. Epäilen vahvasti, että siirtelin punapäivänkakkaraa. Löysin kaksi pikkiriikkistä akileijan alkua, jotka ovat hyvin suurella todennäköisyydellä ne siemenkokeilut, jotka viime vuonna päissäni hukkasin. Nakkasin alueelle myös siperianunikkoa. Rikkaruohoja repiessäni kiskaisin ilmeisesti ketoneilikkaa, jonka anteeksipyydellen sijoitin uudelleen. Timjami (onhan se timjami, onhan) näyttäisi talvehtineen ilman erityistoimenpiteitä. Lankesin orvokkipäkkiin, vaikka olen vannonut. Nyt voi vain jännittää, kuinka tässä käy.

Kätevänä emäntänä kreasin askartelumassasta kyltitkin. Käytin internatsionaalisti lontoota, koska yrtit ovat lyhyempiä lännessä. Sahasin räjähtäneistä lyhdyistä pohjan pois (hankala askare, en suosittele), jotta kolmen litran persikkapurkki lankaköynnöksineen voi taiteellisesti koristaa kaupunkimiljöötämme. Musta suhumaali loppui ennen aikojaan.

Kyllä sitä taas kelpaa kyyköttää ja ihailla kättensä jälkiä. Seisaaltaanhan ihailua ei voi suorittaa. 

Pistacia vera picea abies

Otsikoin hakukoneystävällisesti. Moni saattaa kaivata jouluaskarteluihin ideaa juuri pistacia vera picea abieksen muodossa. Luin wikipediasta, että mantelipistaasi elää luonnonvaraisena Turkmenistanissa. Olisin voinut vannoa, että Turkmenistan on olemassa vain Aku Ankassa tai Leevin musiikkikappaleessa. Onneksi Muikkusella ei ole vielä maantietoa.

Suomennettuna kyseessä on luonnollisesti roskiinjoutavistapistaasipähkinöidenkuoristapaskarreltu kuusi eli vuoden ensimmäinen joulukoriste. 

Tarvikkeet: pistaasipähkinöitä, kuumaliimaa ja styrox-kartio.

Kuorien esikäsittely kuten kukissa. Pieni kuusi valmistuu käden käänteessä, isommassa ehtii jo kyllästyä. 

Pakkohan se on vielä suhuttaa valkoisella. En pääse ajatuksesta, että naturellina kuoret näyttävät tupakoineen vainajan kynsiltä.  

Perinteinen joulunorsu

Koulupäivän jälkeen kipitin askartelukauppaan hankkimaan eläimellistä kuviorei'itintä. Ajatuksissani oli poro jouluaskarteluihin. Ei ollut poroa, mutta norsu oli. Olin ilmeisesti käyttänyt päivän ajatuskapasiteetin loppuun, täydellinen ajatustukko. Norsuhan on perinteisempi joulueläin kuin esimerkiksi possu. Perinteinen joulunorsu. Toki.

Tajusin vasta, kun Mies räkätti mun norsuille. Itämaan tietäjät eivät kuulemma kopotelleetkaan norsuilla. Pah.

Pallero

Inania sammalpalluroita dyykatuissa vuoissa. Voi juku, miksen ole aiemmin tehnyt sammalpalloja? Nopeasti söpöyksiä, loistavaa! Ensi kerralla etsin oikein rautalankaa, nyt ei ollut helposti käsillä kuin paperinarua.

Itku pitkästä ilosta

ja pieru kauan nauramisesta (päivälliseksi hernekeittoa). Tänään ilmoitettiin, että Muikkusen eskari-/päiväkotirakennus (kotoa 400 metriä) menee tammikuun alusta remonttiin. Lapsukaiset sijoitetaan toiseen päikkyyn (2,5 kilometriä meistä nähden väärään suuntaan). Itken kiroan jo valmiiksi niitä aamuja, jolloin on 300 metriä lunta ja sata astetta pakkasta. On siis syytä ottaa ilo irti viimeisistä huolettomista päivistä ja valmistaa esimerkiksi Batman (tai joku muu superheppu) -naamioita.

Elämä on täynnä suuria valintoja ja tänään arvoin kymmenen minuuttia Lidlissä amarylliksien edessä. Päätin perjantain kunniaksi pistää ihan ranttaliksi ja tuhlata 4 euroa sipulinkänttyyn (ja 2 euroa valmiisiin kukkiin). Sitä vaan tässä mietin, että mitäs ny si? Mitä ihmettä säälittävän oloiselle sipulille pitää tehdä?

Taidetta koteihin

- Tuu kattoon! Eks oo hieno?
- Hmpf. Mikä se on?
- No tommonen. Eks oo hieno?
- Niin mut mikä se on?

Koivuvaneri + kuviosaha + valkoinen puuvaha + kaksi ruuvia + kaksi palaa muoviputkea = No tommonen. Mietin vielä teoksen nimeä uudelleen.

Ruiskittuja

Kuvitelkaa nuo isot säilyketölkit seinälle pohjasta ruuvattuina, säilytyskalusteeksi kengille, pipoille, huiveille, kynttilöille. Minäkin kuvittelen, kunnes ruuvauskieltoni päättyy.

Koirakuvauksessa on vielä tekemistä. Valkoiseksi ruiskittu tarvikekori käyttäytyy ihan hyvin, mutta Tryffeli ei jostain syystä ymmärrä "pose!"-käskyä.

~

Edit: Säilytölkkihässäkkä Strömsösta -> svenska.yle.fi/matochfritid/verkstadartikel.php?id=2974

Jou mään

Ei ole helppoa olla spray-maaliartisti. Neljännessä pullossa iski aikamoinen etusormi-peukalokramppi ja jännetuppi hyytyi. Taitaa olla tekniikkalaji. Urakoinnin jälkeen tuli mieleen, että tärpätti on loppu.

Piissejä esittelen myöhemmin.

Meidän iskä tekee hienommat pääsiäistiput kuin teidän iskä

Tipu (sillä on vissiin lumikengätkin).

Mr. Pääskylä

Mr. Pääskylä syntyi ilmapallon päälle sanomalehtisuikaleista ja vehnäjauho-vesi-liimasta. Liima ällötti Muikkusta, äiti oli innosta piukeena sotkemisesta. Ihanaa lillinkiä, sotkussa kyynärpäitä myöden!

Ja vielä kerran: Mr. Eino Pääskylä edestä ja takaa. Matka oli tärkeämpi kuin päämäärä, taas kerran.

PS. Koska syksyllä tapeiksi leikatuille pelargonioille pitäisi tehdä jotain? Ja mitä? Neuvoja otetaan kiitollisena vastaan.

Eino Pääskylän kristiäiset

Saunan jälkeen, juuri ennen Avaraa luontoa, oli juhlat. Eino Pääskylän kristiäiset, joissa Eino Pääskylä (kuvassa) sai nimen Eino Pääskylä. Asiaan kuului tietysti kuohujuomat ja kilistelyt.

Kippa, pitsiä

Pitsikulhovillitys. Voiko olla helpompaa ja hauskempaa tapaa tehdä niiin ihkuja kulhoja? Toiset keittää hilloja, minä pitsiliinoja.

2 osaa sokeria + 1 osa vettä + pitsiliina kiehautetaan ja liina nostetaan mukavanmuotoisen kulhon päälle. 2-3 päivää odotusta ja kippa on valmis!

Jonkun ihanan ihmisen blogista ohjeen bongasin, mutta en kuolemaksenikaan muista mistä. Kiitos kumminkin sinulle!