Oli kesä

Kovin kaukaiselta tuntuu vajaa pari viikkoa sitten päättynyt loma. Aamut bussipysäkillä, ylipitkät työpäivät ja kaikki peruskaura pitävät jalat maassa Laina-myrskyssäkin. Vaan olipa se kuitenkin lomaa. Tuntikaupalla uintia ja lämmöntalteenottoa. Reissukavereina oli minun ystäväni ja Muikkusen ystävä, joten ohjelmatoimistokin sai lomailla. Melkomoista. En edes tylsistynyt aurinkotuoliin. Ainoa haittapuoli lomailussa oli se, että näytin hetkellisesti Kaarle XVI Kustaan siskolta. Teneriffa tarjosi siis parastaan.

Laihdutuskuurikin oli luonnollisesti lomalla. Toteutuneeseen herkutteluun nähden +700 grammaa on suoranainen ihme. Kaikkeahan pitää maistaa.

PS. Viikko sitten ostin susiruman lenkkiasun. Tavoitteena on vielä tänä keväänä juosta hölkätä Lukonmäki ylös kuolematta.

Ylimaallinen

Kesälomakohteenamme olleessa kyläpahasessa oli myös herttainen pieni maalaiskirkko. Sisäänpääsymaksu jumalaiset 19,30 € / aikuinen. Hiljainen pyhä laulanta peittyi tauottomaan rakennusmeluun. Hämmentävä äänimaisema. Näköaistimet eivät pystyneet ottamaan kaikkea vastaan. Sitä kaikkea on jotenkin kovin paljon.

Niin. Se Sagrada Familia. Mosaiikistit duunaavat rypäleitä huppu himmeänä.

PS. Kaikista kirkoista edelleen vain Tibidabon Sagrat Cor -kirkko saa minut harkitsemaan käännännäisyyttä. Jos pelkästään ovesta sisään astuminen itkettää, niin silloin on pakko olla lähempänä jumalaa. Halleluja.

Oi niitä aikoja

Hait eivät syöneet meitä Barcelonassa, eikä myrsky vienyt mukanaan tölliltä. Reissussa rupesi riepomaan ainainen maisemien tuijottelu muutaman sentin silmäaukosta. Hylkäsin dokumentointivälineet ja päätin vain elää. Raju ratkaisu. Ratkaisu vei mennessään ja jäivät lomamietteet muutenkin kirjaamatta.

Vähän kuitenkin voinee lomaa ja reissua pohjustaa jälkikäteenkin. Yhdeksän päivää ennen reissua tuumailin itsekseni, että kylläpä hyttyset olivat syöneet lasta. Seuraavana päivänä hyttyset olivat räkineet pistoksiin vesikellukat. Jep, vesirokko. Tuli itku ja parku.

Vaan tulipa onnellisesti myös ilo pitkästä itkusta. Rokko pelotteli vain nelisenkymmenen nappulan voimalla, tuli ja meni melkein huomaamatta. Halpalentoyhtiön säännöistä (7 vuorokautta viimeisenkin näpyn katoamisesta, lääkärintodistuksella) piittaamatta katsoin lapsen olevan matkustuskelpoinen, enkä sanonut halaistua sanaa taudista. Olen paatunut rikollinen. Niinpä paatunut rikollinen ja hänen lapsensa matkasivat Barcelonan kuumuuteen (lomapäivä nro 2, oi niitä aikoja...).

Ensimmäisen yön vietimme oikeassa hotellissa Gironan lentokentän läheisyydessä. Kiva hotelli, vaikka jouduinkin yön pimeinä tunteina vääntämään kättä varauksestamme. Olin varannut huoneen 1-2 aikuiselle ja ilmoittanut erikseen, että seurueeseemme kuuluu yksi aikuinen ja yksi 8-vuotias lapsi. Jostain syystä hotelli olisi halunnut veloittaa jotain muuta kuin varaukseni hinnan. Ilmeisesti olin kuitenkin niin pahasisuinen akka, että vastaanoton herra myönsi lopulta minun olevan oikeassa. (Niin perkele, älä mulle rupee. Muikkunen ihmetteli, miksi käteni kävivät enemmän kuin suuni. Purin kämmensyrjää ja puristelin viikunoita.)

Kotimme sijaitsi Vallcarcalla, siinä Park Güellin juurella. Keittiön ikkunasta oli näkymä pyykinkuivauskuiluun, parvekkeelta näin poliisien takavarikoivan kadunmiehen löytämän sängyn. Oikein hetekan.

Joka päivä kuvittelin, että ihminen ei voi hiota enempää. Pohkeet olivat tulessa kaikista rappusista. Olisin aivan varmasti kiinteäpeppuinen keski-ikäinen, jos olisin barcelonalainen. Ajan myötä ehkä oppisin kävelemäänkin oikeaoppisesti patonki kainalossa. Viikon harjoittelulla patonki vain kostui kastui hiestä ja liiskautui katkeamispisteeseen liian kovassa puristuksessa. Saattaisin jopa lopettaa karkin käytön. Churrot ja tomusokerilla, suklaalla ja hunajalla kuorrutetut tai täytetyt leivonnaisethan eivät ole karkkia. Muikkunen rakastui churroihin, minä churro-pappaan. Ihana pappa. Kato ny sitä, mää en kestä!

Lisää tunnelmia seuraavassa jaksossa, muttei ehkä kannata pidättää hengitystä. Nämä hommat tuppaavat venymään.

Ihminen muchos hiessä

Muikkusen kanssa ollaan Barcelonassa ihan, etta vamos, vale ja nyt niitä churroja. Ostin cavaa, laitoin pakastimen ja kaveri jäätyi. Avattaessa tursusi pitkin lattioita. Oli vieläpä hemmetin pahaa ihan lasistakin. Turisticon jalat ovat jo vahvasti laastaroidut. Jos Espanjassa ostaa espanjalaisia tomaatteja, niin ovatko ne silloin kotimaisia? 

Koko perhe harrastaa

Äiti harrastaa
- Aerobinen osuus:  9 tuntia palkkatyötä.
- Alkulämpö: 10 minuuttia suoraa huutoa pyykeistä, tiskeistä, mytyistä. Vastaukseksi lapsen Pou kurnuttaa. Poun ruokkimista.
- Anaerobinen osuus: astianpesukoneen tyhjennys ja huonosti ladatun koneellisen käsinpesu hengittämättä, puhkuen.
- Lihaskunto-osuus: puhtaat pyykit paikoilleen, likaisten pyykkien lajittelu, ikkunanpesu, imurointi.
- Hikitreeni: v-sanan hokeminen ja varjonyrkkeily miehen aamutakkiin (tyhjä takki, mies töissä, toim.huom.).
- Loppulämpö: roskaretki, koiran ulkoilutus ja tätä helvetin touhottamista, johon menee kaikki aika elämässä.
- Rentoutus: esseitä, koska idioottimainen idea aloittaa avoimessa yliopistossa.

Lapsi harrastaa
- Lapsi lepää, koska treenit illalla.

Isä harrastaa
- Isä lepää, koska liian kova kuntosaliharjoittelu.

Kuvamateriaali työkykyä (tyky) ylläpitävältä retkeltä. Tarvitsen arkikykyä (aky) ylläpitävän hetken ja kolme kuppia kahvia, kiitos.

Legoland Günzburg junalla Münchenistä

Matkat ja liput

Kun matka Müncheniin on varattu, kannattaa heti päättää ajankohta, jolloin vierailee Legolandissa. Hyvissä ajoin varattuna liput ovat huomattavasti viime hetken ostoja edullisemmat. Legolandin sisäänpääsymaksussa voi säästää jopa 25 %, jos lipun ostaa esimerkiksi viikkoa ennen. Tulostettua nettilippua ei tarvitse vaihtaa Legolandin lippuluukulla, lipussa oleva viivakoodi piipataan portilla. Sisäänpääsyporteille alkoi muodostua jonoja jo puoli tuntia ennen puiston avautumista.

IC-junalla matka Münchenin päärautatieasemalta Günzburgiin kestää noin tunnin. Kahden aikuisen ja yhden lapsen meno-paluulippu etukäteen määritetyssä junassa maksaa 58,00 € ilman paikkalippua. Shuttlebussi Günzburgin asemalta Legolandiin maksaa 3 euroa per henkilö, matka kestää noin 10 minuuttia. Bussilippu ostetaan bussista ja bussi lähtee aivan aseman vierestä (numero 818, 818A). Taksi asemalta Legolandiin maksaa 11 euroa.

Legoland Günzburg sulkeutui jo seitsemältä, shuttlebussi asemalle lähtee tasan 19.00, takseja on jonossa heti porttien ulkopuolella. Menimme huvittelupäivän jälkeen syömään Günzburgiin, jossa oli varsin idyllinen vanha torialue täynnä ruokapaikkoja. Torilta kävelee juna-asemalle viitisen minuuttia.

Legoland Günzburg, Saksa

Huvipuisto oli... no, huvipuisto. Legorakennelmia oli sijoiteltu sinne tänne, oli vuoristorataa, tukkijokea, vemputinta ja hilavitkutinta. Odotin huvipuistoalueelta enemmän. Alue oli aikalailla peruskauraa. Vessat olivat todella siistit. Kaupoissa myytävä vesipullo maksoi 3,10 €, mutta omia vesipulloja pystyi täyttämään juoma-automaateilla. Hanavesi oli huomattavasti parempaa kuin Münchenissä. Pizzaravintolassa ateria (pannupizza, puolen litran juoma ja jälkkäri) maksoi himpun yli kympin. Huvipuiston parasta antia oli alueen keskellä oleva legoista rakennettu minimaailma, jossa oli mm. Venetsia, Berliini, Allianz Arena ja tietysti Star Wars -alue.

Yksi päivän kohokohdista oli Lego Factory, jossa näki, miten palikoita valmistetaan. Factoryn alakerrassa oli kauppa, josta sai ostaa palikoita kilohintaan (9,00 € / 100 g) ja itse rakenneltuja mini figureita (10,00 € / 6 kpl, sis. jalat, vartalo, pää, päähine/hiukset ja ase/tarvike). Jos palikoiden kilohinta olisi hieman alhaisempi, kaupassa voisi villiintyä täysin. Ihania palikoita, kussakin laatikossa vain yksiä palikoita väreittäin lajiteltuina! Ihanaa!

Parhaat naurut tulivat vesisotalaivoissa. Alueen näyttömöllä oli The Chinese National Circuksen esitys Lego Chima -teemalla. 4D-elokuva oli hauska, vaikka elokuvahahmot puhuivatkin saksaa.

7-vuotias legofani oli haltioissaan joka jutusta, kaikki oli vain ja ainoastaan mahtavaa. 35-vuotias äiti ja 36-vuotias isä olivat ... rättipoikki. 35-vuotias äiti pesi mennen tullen 36-vuotiaan isän ja 7-vuotiaan lapsen Temple X-Peditionissa, joka oli ampumispelin ja kummitusjunan yhdistelmä. Hah! Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto! Muahahaa!