maanantai 21. kesäkuuta 2010

Juhannuskakku (koekeittiössä viikkoa ennen)


SUSKUN MAAILMAN HELPOIN MANSIKKAKAKKU
POHJA
125 g margariinia
1 dl sokeria
3 keltuaista
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

MARENKI
3 valkuaista
1,5 dl sokeria

TÄYTE
1 prk Flora Vispiä
1 prk maitorahkaa
sokeria
vaniljasokeria

mansikoita


Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan. (Voit lisätä ruokalusikallisen jauhoja ennen keltuaisia, ettei taikina juoksetu.) Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kaada pohjataikina leivinpaperoidulle uunipellille. Kannattanee hieman "pienentää" peltiä  foliolla. Vaahdota marenki. Kaada pohjan päälle. Paista 175 astetta 20-30 minuuttia. Vaahdota Flora Vispi (kauneinta kermavaahtoa ikinä) ja sekoita joukkoon rahka sekä sokerit. Puolita jäähdytetty pohja ja lisää toiselle puolikkaalle täyte ja mansikanlohkoja, nosta toinen puoli päälle, lisää päälle mansikoita. Toimii.

Suosittelen lämpimästi sähkövatkainta. Tai reipasta aviomiestä. <3

Pääruoaksi oli rikkaruohopeunoja Strömsön tapaan (miksei kekään ottanu kuvaa...). Oikeesti tosi hyvää. Röllekabladia (siankärsämön nuoria lehtiä) vaan reilusti, turha arastella sen kanssa. Ehkäisee tulehduksiakin.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Muovikukka

Työni on lähes musertanut minut mennen kevään aikana. Luulin jaksavani, mutta nyt huomaan heiluvani ihan reunalla. Muutaman päivän olen pelännyt jo tippuvani.

Tuntuu, ettei jaksa yhtään mitään, ajatus takkuaa ja luovuudesta on turha puhuakaan.

Vain Töllillä tunnen eläväni. Päässä tapahtuu edes jotain. Ja hyvä ruoka, parempi mieli. Ja muovikukka. Onhan sekin jotain.

Valkeaa unta

Helatorstaina aloitettu remppa-reiskailu nukkumaparven kanssa on edennyt hiljakseen. Kovasti oli auringon värittämää paneelia, en edes muistanut. Onneksi tuli napattua pari kuvaa, silmä tottuu uutuuksiin niin kovin nopiaan. Ylemmässä kuvassa on ikkuna auki ja valkoinen ovi vie kylmään vinttiin. Aluksi mieleni teki naamioida kammotusovi, mutta en moiseen laiskuuksissani ryhtynyt. Ehkä sitten joskus. Tahi sitten ei. "Uusista" sisusteista en oikein pääse yksimielisyyteen itseni kanssa, joten suhailen erinäisten tavaroiden kanssa jatkuvasti ylös ja alas. Oli niin tai näin, unet ainakin maistuvat uusilla, PUHTAILLA patjoilla ja valkoinen maali jatkaa voittokulkuaan.  

♫ ♪ Valkeaa unelma a a a, valtakuntaa valoisaa, tuulisina öinä, kaipaan va a an... ♫ ♪

Huh. Huhhuh!

En kuvitellut koskaan hyräileväni Jari Sillanpäätä... Hmpf, näin ne "en-ikinät" laimenee.




Harmaa matkalaukku on ostettu eurolla pihakirppikselta jostain Porin (?) seutuvilta (myyjä harmitteli, kun on niin ruosteessa, ettei kehtaa oikein edes myydä). Taulut on Tölliltä löydettyjä. Verhoasiakin on vielä auki, nyt ikkunassa pakollinen pimennysverho.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kakkaohje


Nyt se sitten ostettiin. Luksusta! Raaskiikohan siihen ees kakkia, onneksi tuli kakkaohje mukana. Tietää sitten olla laskematta housuja ja pitää kakkihattua. Aika pätevänoloinen vehje tosin. Tulee multaakin. Mutta voinko tosiaan istutella pelekuita omaan kakkaani? Jotenkin ... hmmm ...epäilyttää.

Puutarha villiintyy, puutarhurit samaa tahtia. Yksi leikkuri leikkasi kiinni, yksi tarhuri leikkasi akileijan (kuulemma ns. alasleikkaus...), yksi reissu Acutaan. Onhan sentään vasta kesäkuun alku.

Big reveal!

On se nähny. Elämää. Ei näy omatekoiset kulumat, roskatkin katoaa kivasti koloihin harjatessa. Täydellinen eteislattia.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...