lauantai 18. helmikuuta 2012

Pahoilla teillä



Pitäisi tarttua Nipsun tunnustukseen. Pienellä viiveellä. Pitkät piuhat.

En osaa ottaa kehuja vastaan, en suhtautua niihin edes normaalisti. Ensimmäinen ajatus on yleensä epäuskoinen: vittuileeko se? Ei ole normaalia, ei. Miksei vain voi nyökytellä ja kiittää?

Minulle on muksuna taottu päähän, että kenenkään - varsinkaan vanhempien - rahapussille ei saa mennä. Romuja järjestellessä osui käteeni äitini rahapussi. Vieläkin tunsin huonoa omaatuntoa, kun töngin sisältöä. Pahoilla teillä, mukula. Äidin kuolemasta on pian 7 vuotta.

Muikkuseen iski kuume pitkästä aikaa. Pipu ja Pungu elävät hengessä mukana. Muikkunen vietti ensimmäiset päivänsä vastasyntyneiden tarkkailu- ja teho-osastolla. Osastolle ei päästetty vierailulle kuin vanhempia ja isovanhempia. Isovanhempien puuttuessa Minna tekeytyi Muikkusen mummuksi (tullut äidiksi 11-vuotiaana...) ja lahjoi poikaa Pupulla.

Join maitoa. Tapahtuma ylittää uutiskynnyksen.

Ajattelin voittaa tänään muutaman miljoonan. Elämä voooooooooi muuttua.

Minusta tuntuu, että olen kirjoittanut nämä kaikki jo aiemmin.

Päätin jättää Villa Töllin tauolle. Minulla ei ole asiaa, ainakaan nyt. Keskityn nörtteilyyn, kunnes kevät koittaa.

Pai.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ne laitto sut nettiin

Löysin pari vuotta sitten uuden ystävän. Huumaannuin hänen seurastaan. Halusin häntä enemmän ja enemmän. Ystävyys muuttui kiihkeäksi suhteeksi. Annoin hänen kosketuksensa viipyä huulillani. Nuolin häntä. Yhtä nopeasti kuin kaikki oli alkanut, hän poistui. Hävisi sanomatta mitään. Jäljelle jäi vain tyhjää.

Aika pian löysin uuden ystävän ja elin toistamiseen kaiken jo aiemmin kokemani.

Ja taas uudelleen. Ja uudelleen. Olen kyltymätön.

Tänään olen taas kahden. Minä ja hän. Viipyilevä lounas. Raukeus. Ystäväni, rakkaani. Älä kulu niin nopeaan, vaikka ne laittoivatkin sinut nettiin. Kesän tullen hylkään sinut ja vaihdan chili-kurkkusalaattiin.

Paahdettu ranskanleipä ja Herkuttelijan chilimajoneesi.


Ystäväni, ihanaa pusi-pusi-päivää.

torstai 9. helmikuuta 2012

Hola! Äkkilähtö!


Tarvikkeet:
  • aurinkoinen talvipäivä
  • Piz Buin
  • täkki
  • villasukat
  • nettiradio
Pöyhi itsellesi pesä aurinkoiseen paikkaan, sohva käy mainiosti. Pue villasukat, rasvaa kätesi aurinkorasvalla ja kääriydy täkkiin. Tuikkaa espanjalainen nettiradio päälle ja sulje silmäsi.

Värien leikki silmäluomien sisäpinnassa. Keltainen sulautuu valkoiseen, vasemmassa nurkassa aurinko taittuu vihreään. Pölyhiukkanen kuvaputkellä läpsähtää alas, valuu ylös. Pilkut tanssivat. Halpa laavalamppu. D-vitamiini imeytyy takaraivoon. Hymy kutittaa. 


tiistai 7. helmikuuta 2012

Mielen kuvia


Kävin harkitsemattomilla alusvaateostoksilla. En tiedä, miksi kuvittelin näyttäväni sievältä mummonvärisissä kukkapitseissä. Ehkä kuvittelin puuterimaisen peiken korostavan kauniisti maidonvalkeaa ihoani, strech-pitsin hyväilevän naisellisia muotojani. Mielikuvat tekivät tepposiaan. Olin yhtä kauhuissani peilikuvastani kuin Muikkunen East Asia Martin tuotevalikoimasta. Kaikki punaiset, keltaiset ja oranssit aasialaispurkit ja muovipakkaukset viestittivät lapselle epäterveellisyydestä. Vilisevät lisäaineita kuulemma. Pakahduin ylpeydestä. Lapsi lukee ja tulkitsee, miettii valintoja. Isona ehkä paremmin kuin vanhempansa. Vai olenko natsimutsi, joka on saarnannut jo liikaa aidosta ruoasta?


sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Huh


Perinteiset Runebergin päivän laskiaispullat. Yllättävän paljon kermavaahtoa saa ängettyä pikkupullan sisään. Onpahan ensi lauantaina enemmän persettä vetää olalle. Kellertävä räsymatto kirpalta, kolme metriä 7,5 eurolla. Tulppaanit Prismasta kolmella. Samaan aikaan sain valittamalla kymmenen euroa puhelinlaskusta pois, viisitoista euroa kirjaston myöhästymismaksuista. Kaupunki halusi palauttaa 15 euroa liikaa maksettua terveyskeskusmaksua vuodelta 2007. Euro pyörii ja pyörittää.

Vaalikaffet (huom! lasipurkki) ja Sami Borg. Jänskää.

Kymmenen päivän kuluttua koulutuksen teoriaosuus on ohi ja pääsen harjoittelemaan työn tekoa. Se ei pelkästään jänskätä vaan myös pelottaa. En ole 9,5 vuoteen mennyt uuteen työpaikkaan. Huh. Ammatillinen itsetunto ajelee vuoristoradalla. 


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...