Takapihalla on sinivuokkoja. Etupiha on rytöläjä. Töllilläkään ei ole käyty. Melkoinen kasa pitäisi-hommia muodostuu ihan itsekseen. Kevät on vähän raskasta. Valokin on sellaista, joka porautuu suoraan takaraivoon ja saa silmät vuotamaan. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa näöntarkastuksessa optikolla. Ei ole ikänäköä vielä. Jollain prismalla saisi silmät jaksamaan esimerkiksi lukemista pidempään. Vaikutti vähän höpöhöpöhommalta. Tiedä häntä.
Pääsiäiselle latasin kasan odotuksia valmistuvista koulutöistä. On oppimispäiväkirjaa, raporttia ja jos jonkinlaista kirjoitustyötä. Opettelen kirjoittamaan laveasti ja kuningasideoita avaten. Haluaisin sellaisen härpäkkeen, joka kirjoittaa ajatukseni auki tuohon paperille. Noin vain.
Olen jo hieman aivopeseytynyt skenaarioista ja toimintaympäristön monitoroinneista. Kolmipäiväiset koulupäiväretket Helsinkiin ovat olleet vähän lamaannuttavia. Täydellinen uppoutuminen täysin toiseen maailmaan on hekumallista, mutta arkeen paluu on tahmeaa. Olen kuin banaanikärpänen tsinuskikastikkeessa. Koulun penkillä istuminen aiheuttaa myös hetkellisen kuolion takapuoleen.
Osaan jo käyttää HSL:n korttia ja yritän käyttäytyä hillityn tympääntyneesti lähijunissa. Pahoitan asiaankuuluvasti mieleni Pasilan aseman remontista. En ole vielä uskaltautunut juomaan nokkamukista kahvia. Koulutus on selvästi kesken.
Eilen paskamaisen viikon kohokohdaksi nousi taloyhtiön hallituksen kokous. Ystäväni, herra Tekninen isännöitsijä, vittuili minulle pahantahtoisesti joka asiasta ja täysin häpeilemättä. Yritin keskittyä siihen, etten ala kovaäänisesti kimittämään tai purskahda itkuun. Adrenaliini höyrysti näkökykyni, mutta muistaakseni pysyin melko rauhallisena. Mietin, että voisiko aikuinen ihminen noin vain nousta seisomaan ja
kävellä sanaa sanomatta pois. Jätin senkin dramaattisen eleen käyttämättä. Onpahan näitä sitten varastossa tulevaisuuden varalle. Onhan se väärin haluta, että taloyhtiön uudessa opastekyltissä käytetään suomen kieltä oikein. Hankala ämmä.
PS. Kylpyhuoneremontin vastaanottotarkastus oli tällä viikolla. Jätän tämän asian ruotimisen kuitenkin ensi viikkoon, kun pääsemme yhteisymmärrykseen urakoitsijan kanssa kaikista yksityiskohdista. Aikatauluhan petti remontissa täysin, mutta lopputulos on kyllä varsin sievä. Rakastan uutta pesukonetta!
perjantai 14. huhtikuuta 2017
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
Koululainen
Olen nyt virallisesti saanut opiskelija-statuksen. Voin ruokailla opiskelijahintaan ja ostaa junalippuja alennettuina. En ole virallisesti tajunnut, mihin olen itseni saattanut. Minut on peloteltu työmäärällä ja opiskelun raskaudella. On kehotettu miettimään opintovapaata ja rohkaistu heittäytymään opinahjon hankkeisiin ja tapahtumiin. Tajuan jälkijättöisesti, että minulla on käsillä melkoinen mahdollisuus. Mutta sittenkin vähän toppuuttelen. Rauhassa nyt. Ei hötkyillä. Kolmantena kouluaamuna jouduin myös ilmoittamaan, että ei, minulla ei ole vielä opinnäytetyön aihetta. (En kehdannut sanoa, että eipä käynyt mielessäkään, että se olisi pitänyt jo keksiä. Luulin, että tulen ensin oppimaan. Olinpa minä hölmö.)
Olen ollut kauhuissani, kuinka ihmiset ovat brändänneet itsensä, osaavat pitää hissipuheita osaamisestaan, ovat tietoisia kaikista yhteiskunnallisista asioista ja tietävät nimeltä liudan tulevaisuudentutkijoita. Minä mietin edelleen kuka olen, miksi toimin kuten toimin, mitä saan aikaiseksi. En ole ollut kiinnostunut, miten lohkoketjuteknologia mullistaa koko maailmantalouden. En ole ollut huolissani siitä, että robotiikka vie työpaikkani.
Olen elänyt tynnyrissä. Olen ollut arjen sankari, joka on onnellinen, kun saa lukea hyvää romaania peiton alla. En kuitenkaan suostu tekemään asioista vaikeampia kuin ne ovat. Mutta lupaan laajentaa tajuntaani.
Jos ei muuten, niin kunnon kännillä. Kunhan maksa-arvot laskevat.
Olen ollut kauhuissani, kuinka ihmiset ovat brändänneet itsensä, osaavat pitää hissipuheita osaamisestaan, ovat tietoisia kaikista yhteiskunnallisista asioista ja tietävät nimeltä liudan tulevaisuudentutkijoita. Minä mietin edelleen kuka olen, miksi toimin kuten toimin, mitä saan aikaiseksi. En ole ollut kiinnostunut, miten lohkoketjuteknologia mullistaa koko maailmantalouden. En ole ollut huolissani siitä, että robotiikka vie työpaikkani.
Olen elänyt tynnyrissä. Olen ollut arjen sankari, joka on onnellinen, kun saa lukea hyvää romaania peiton alla. En kuitenkaan suostu tekemään asioista vaikeampia kuin ne ovat. Mutta lupaan laajentaa tajuntaani.
Jos ei muuten, niin kunnon kännillä. Kunhan maksa-arvot laskevat.
tiistai 10. tammikuuta 2017
Meillä on kaikkea
Remonttipäivä 58. Laihdutuspäivä 3.
Meillä on reikiä eteisen seinässä. Meillä on kylpyhuoneessa reikien kohdilla juttuja.
Meillä on myös punaisia juttuja. Meillä on sininen juttu tummanharmaalla pohjalla.
Meillä on led ja meillä on valo.
sunnuntai 8. tammikuuta 2017
Pyykkimummona
Joulun jälkeen tuli Mittamies. Mies mittasi kuivauksesta huolimatta märkää. Yllättävää.
Tekninen isännöitsijän antoi suuressa armollisuudessaan luvan piikata. Niinpä välipäivinä piikattiin hartaudella kuivatetut betonit pois. Piikkarina oli joku random heppu, koska meidän oma Herra Remonttimies oli muissa hommissa. Herra Random Piikkari ei imuroinut eteistä. Sotkuinen mies, joka piti helvetinmoista meteliä. En pidä herra Piikkareista.
Ennen loppiaista kävi Herra Sähkömies. Herra Sähkömies teki ilmeisesti sähkötöitä. Oli pyytänyt imuria lainaan, kun oli sotkenut eteisessä. Sinänsä outoa, koska sähkömiehet eivät koskaan siivoa jälkiään.
Huomenna tulee meidän oma Herra Remonttimies takaisin työmaalle. Mietimme, että pitäisikö sitä joku tervetuliaisbanderolli laittaa. Nymmeinaa alkaa tapahtua.
Remontti täytti tänään kahdeksan viikkoa. Se oli aika, johon henkisesti valmistauduin, jos ja kun kaikki menee kuitenkin pieleen. Nyt mennään siis yli tulvavallien ja hiekkasäkkien. Lupaan ja vannon, että jos remontti joskus valmistuu, en valita pyykinpesusta ainakaan kuukauteen. Kyllä sitä pyykkiä pesee, jos konetta voi käyttää poistumatta ulko-ovesta. Pyykkimummoa jo vähän vituttaa raapottaa pyykkiä ympäriinsä.
Tekninen isännöitsijän antoi suuressa armollisuudessaan luvan piikata. Niinpä välipäivinä piikattiin hartaudella kuivatetut betonit pois. Piikkarina oli joku random heppu, koska meidän oma Herra Remonttimies oli muissa hommissa. Herra Random Piikkari ei imuroinut eteistä. Sotkuinen mies, joka piti helvetinmoista meteliä. En pidä herra Piikkareista.
Ennen loppiaista kävi Herra Sähkömies. Herra Sähkömies teki ilmeisesti sähkötöitä. Oli pyytänyt imuria lainaan, kun oli sotkenut eteisessä. Sinänsä outoa, koska sähkömiehet eivät koskaan siivoa jälkiään.
Huomenna tulee meidän oma Herra Remonttimies takaisin työmaalle. Mietimme, että pitäisikö sitä joku tervetuliaisbanderolli laittaa. Nymmeinaa alkaa tapahtua.
Remontti täytti tänään kahdeksan viikkoa. Se oli aika, johon henkisesti valmistauduin, jos ja kun kaikki menee kuitenkin pieleen. Nyt mennään siis yli tulvavallien ja hiekkasäkkien. Lupaan ja vannon, että jos remontti joskus valmistuu, en valita pyykinpesusta ainakaan kuukauteen. Kyllä sitä pyykkiä pesee, jos konetta voi käyttää poistumatta ulko-ovesta. Pyykkimummoa jo vähän vituttaa raapottaa pyykkiä ympäriinsä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)