maanantai 19. marraskuuta 2012

Uusia kokemuksia


Joulu lähestyy. Joulun lähestyminen tarkoittaa raa'an piparitaikinan ja askartelujätteen syömistä. (Kun tarkemmin ajattelen, niin kaikki juhla ja ei-niin-juhlapyhät tarkoittavat minulla syömistä.)

Olen elämäni ensimmäistä kertaa koulun joulumyyjäisiin leipova ja askarteleva äiti. En tiedä yhtään, mikä myyjäisissä myy, mitä siellä ylipäätään myydään tai mihin hintaan. Kuuleman mukaan joululaatikot viedään käsistä. Hämmentävää. Minulla ei ole käynyt mielessäkään ostaa joululaatikoita marraskuussa koulun myyjäisistä. Mjoo. Lauantain jälkeen olen taas paljon viisaampi.

Kokeellisesti ajattelin kantaa korteni kekoon Minnan pähkinähiirillä (näitähän on myyty jo 90-luvulla) ja suklaamuffinsseilla (oho, onpa tuore idea). Jos hiiret eivät myy, kuusessa on tänä vuonna 47 hiirtä. Jos muffinssit eivät myy, tiedän mitä teen seuraavat pari viikkoa.

Kaikessa tässä jouluintoilussani (= harkitsin jo vakavasti jouluvalojen ripustamista) päätin veivata elämäni ensimmäisen piparitaikinan. Kyllä, olen 35, enkä ole koskaan tehnyt itse piparitaikinaa. Nyt tiedän, miksi.

1) Vuorokauden odottelu taikinan tekeytymisessä on ollut aivan liian pitkä aika. 
2) Kotitekoinen taikina on järjettömän hyvää. Siis raakana.
3) Taikina käyttäytyy uunissa täysin holtittomasti. Ei toivoakaan täsmällisistä pipareista. En ehkä kestä tätä.
4) Piparit jäävät melko pehmeiksi. Siis häh?

Kai tässä jotain jouluhässäkkää pitäisi saada aikaan, kun kerran muutkin.
Kävin hakemassa piparkakkutaloa varten turvallisen Sunnuntai-taikinan pakastealtaasta, 2,80 €/kg.     
~
PS. Mahtaviin lumiukkopipareihin törmäsin Pionilaaksosssa. Pallukkana Töllillä on valkoinen toffeepallo ja nenänä pala nallekarkkia.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Kirpparilöytöjä


Olin 20 minuuttia etuajassa. Astelin tiskille tyynen määrätietoisena, kuulin nahkakenkieni (Janita, 4 euroa) naisellisen kopinan puulattialla. Tilasin ja vaihdoin höpönpöpöt baarimikon kanssa. Valitsin pöydän ikkunan vierestä, laskin lasini tarkasti pahviselle lasinaluselle. Asetin laukkuni (Nabo, 3 euroa) viereiselle tuolille ja laukun päälle taittelin villakangastakkini (Concept UK, 6 euroa). Henkäisin syvään. Yksin, kiireettömänä, pubissa.

Suoristin mustan pitkähihaisen t-paitani helman (YourFace, 5 euroa) ja istahdin selaamaan iltapäivälehteä. Suuren ikkunan takana vihmoi vettä ja villi tuuli heitteli tummuneita lehtiä. Mustat farkkuni (Gant, 6 euroa) tuntuivat kosteilta sateessa kävelystä ja kylmä kulaus oluesta nostatti vilunväristyksen. Kaivoin laukustani ruudullisen jakun (S.Oliver, koko housupuku 30 euroa) ja annoin 50% villan tehdä tehtävänsä. Tunsin oloni rennon tyylikkääksi, itsevarmaksi ja ryhdikkääksi.

Nautin hetkestä ja hykertelin edullisuudestani.

torstai 8. marraskuuta 2012

Hulluutta


Reiman tehtaan varaston tyhjennysmyynti. Hulluutta. Hul-luut-ta.

Joskus kuvittelin, että jouluruuhka Nygrenin kalatiskillä on pahinta, mihin ihminen voi joutua, mutta olinpa väärässä. Vaikka olin kuullut hurjia tarinoita villiintyneistä naisista, retki Kankaanpään ultimate-hulluuteen ylitti kaikki kuvitelmani.

Tehdashalli, tuhansittain Reiman tuotteita, 900 ilmoittautunutta kavereineen, neljä kassaa. Tuntui kuin olisin tipahtanut keskelle ihmemaata. En osannut toimia tarpeeksi nopeasti, olin liian hyväntuulinen, enkä edes muistanut lapseni pipan tai rukkasen kokoa. Opettelin kokotaulukot, möyrin muiden mukana mallikappalelaatikoilla, sinkoilin pitkin hanskakasoja, pöyhin hyljättyjen vaatteiden pinot. Kolmen (KOLMEN!) tunnin kassajonotuksen jälkeen tunsin itseni jo ammattilaiseksi. Ensi kerralla ehkä uskaltaudun myös siihen hard core -ryhmään, joka kyttää myyntitilaan tuotavia mallikappaleita veren maku suussa.

Muistilista seuraavalle reissulle
- Ota mukaan 2 kpl Ikean isoa kassia, koska ostoskorina toiminut äitiyspakkauslaatikko on hankala kuljetettava. Kärryjä on vain harvoille onnellisille.
- Unohda käyttäytymistavat. Nopeat käyttävät hitaiden vaatteita ensi talvena.
- Ota mukaan käteista. Käteikassajono on huomattavasti lyhyempi kuin korttimaksujono.
- Varaa aikaa. Älä sovi mitään muuta koko päivälle.
- Opettele lapsesi kaikki koot etukäteen (pää, käsi, jalka, pituus).
- Ota evästä. Pihassa myydään kahvia ja makkaraa, mutta ulkona käyminen verottaa metsästysaikaa.
- Pidä huoli kassistasi/kärrystäsi/laatikostasi. Ihmiset syöksyvät löytöjesi kimppuun, jos erehdyt huolettomasti kääntämään selkäsi.
- Ota kaveri mukaan. Toinen voi jonottaa kassalle ja toinen sinkoilla. Tehokkuus ratkaisee.

Tulipahan säästettyä.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Luurankoja

Piti kirjoittaa, että olen tylsä ja halloween ärsyttää. Kurpitsakrääsät ja noitahatut. En halua viedä kynttilää haudalle eläväksi kuolleeksi pukeutuneena. Minusta veriset kirveet päässä eivät ole hauskoja. Luurangoissa ei ole minun mielestäni mitään hilpeää. Niitä on piiloteltu jo ihan tarpeeksi kauan.

En kirjoittanut ajallaan. Nyt sekin hullutus on jo onnellisesti ohi.

Plärään kuitteja. Yritän muistella 17 vuotta sitten (kääk!) huonosti dokumentoidun, kevyen sukututkimuksen vaiheita. Helvetillinen show isäni päähänpistosta tuo vain paskoja muistoja pintaan. Haluan tietää, mutta en halua muistella. Kaiken lisäksi suku on täynnä puolikkaita, avioeroja, äpäriä, irtolaisia ja muuta epäilyttävää jengiä. Niin ja niitä hulluja asialleen omistautuneita.

Kunnioitan Fransua ja kumppaneita suuresti, mutta hetkeäkään en harkinnut tyttönimeni pitämistä maistraattiin purjehtiessamme. Halleluja, uusi sukunimi antoi mahdollisuuden olla minä, uuden alun. Ilman ärräpäitä. Ikävä kyllä salanimellä liikkuminen ei piilota geeniperimää.



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...