Silmissäni näin sen ikivanhan Aku Ankan jakson, jossa Aku toimi puutarhurina. Ankka leikkasi jos jonkinmoisia muotoleikkauksia erinäisiin puihin ja puskiin. Jos Aku, niin kyllä minäkin.
Nyt istun jäähypenkillä sakset käsissäni. Jäähyä pahempi rangaistus on tietoisuus siitä, että oikeassa maailmassa minulla ei ole controlzetaa. Tunne on tismalleen sama kuin silloin, kun leikkasin suomiverkkareihin pukeutuneelta Daisy-nukelta tukan. Tai kun leikkasin koulukuvausta edeltävä päivänä itselleni otsatukan. Tai kun varovasti leikkasin juhlakoltusta olkatoppaukset. Tai kun leikkasin äidin kutomasta matosta hapsut hevosenhäntäsolmuja myöden. Nyt kohteena oli takapihan tuija. Piti vain vähän siistiä ja leikata pää pois, kuten aina ennenkin.
Lähti enemmän.
Tajusin, että kaiken takana on vain yksi. Kirottua, Fiskars. Suurenmoiset tuotteesi aiheuttavat minulle harmia liian helposti. Onneksi en ole saanut toivomiani raivaussaksia.
Oikeen on hyvä :D :D
VastaaPoistaKynitty, kepeä kesälook Tuijalla.
Tais lähtee hanska lapasesta!
Hehee, juu, rukkanen tumpusta.
PoistaMuttakun oksien leikkaaminen vaan on ihan parasta, käy terapiasta. Sympatiat sulle. Ja 'kyllähän se kasvaa'!
VastaaPoistaNo kyllä! Sitä ei vain voi lopettaa muutamaan klipsaisuun. Ihanaa hommaa! :D
PoistaSanon samoin kuin Heidikin - kyllähän se kasvaa. Ja olen täysin samaa mieltä - Fiskarsit ovat olleet monen katastrofin alku ja syy;)
VastaaPoistaFiskars on tehnyt kaiken niin helpoksi. Testasin jotain superpowersaksia ja jumankemooni... uuh!
PoistaHaha, Fiskarsin syyksi vaan kaikki. ;) Jos oltais jenkeissä niin saisivat haasteita paljon. :D "mun lapsi leikkasi hiuksensa" tai "pilasin pensasaidan" tms. :D
VastaaPoistaHeh! Totta, niitä myytäis mustassa pörssissä salaa. Tai niihin vain yksinkertaisesti kirjoitettasiin kahvaan "saattaa leikata asioita".
PoistaTuijan tukka on takuulla kesän lopulla taas tuuheana, entstä ehompana! Mistähän se johtuu, että otsatukan itseleikkauskokemus kuuluu jokaisen historiaan? Uskon, että tämä kirjoituksesi pelasti minut suurelta häpeältä, olin nimittäit otsistani tiirannut jo sillä silmällä...
VastaaPoistaAnna palaa vain! Se ensimmäinen kertahan se vaikein on. ;D
PoistaNyttemmin sitä nirhee keittiö-Fiskarseilla mennen tullen. Ikävää siinä on vain se, että joskus tulee hetki, kun niitä klimpsomisia pitää kampaajalle selitellä naama punaisena.
:D mä niin rakastan sun tapaasi kirjoittaa!
VastaaPoista