keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Tämmöttiis


Sain armollisesti luvan pitää kaksi päivää ylitöitä pois. Kaksi kokonaista vapaapäivää! Ylityövapaa tarkoittaa sitä, että harrasteet ovat lähimenneisyydessä jääneet suorittamatta. Latasinpa luonnollisesti päivät taas ihan piukkaan odotuksia. Teen sitä, tota ja kaikki, kaupan päälle hoitelen kouluhommat ja kommentoin kaikki kivat blogit. No en tehnyt, enkä kommentoinut.

Eilisen nökötin koneella, jonka seurauksena Google kyselee mainoksissaan olisinko kiinnostunut majoituksesta Barcelonassa. Että se on viksu. Vaan hah ja pah sulle Google. Minä olen majoitukseni jo varannut! (Aloitan laihdutuskuurin reissua varten ihan just kohta.)

Tänään pääsin viimein pihalle riehumaan. VOI JUMANKEMOONI POJJAAT, MUTTA ON SE VAAN NIIN HUIPPUA! Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, eikä sekään ole välttämätöntä. Ni.

Jouluaattona istutetut sipulit voivat hyvin, raparperi ei olekaan kuollut, kaupunkiviljelijän salaattilaatikot ovat melkein valmiina uuteen palvelukseen ja uusi pyöräteline pitää polkupyörät ojennuksessa. Sammalleimujen väleistä riivin ruohoja niin, että puristusvoima on hyvin lähellä nollaa. Joku on syönyt mun krookukset.

Ei mulla mitään asiaa ollu, mutta nyt on harrastettu tätäkin. Ja pyhätkin tulossa. Voi juku.

Tämmöttiis.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Rentoutumassa

- Hei, mennäänpä kylpylään rentoutumaan *), niinku ex tempore!
- Joo-o... Mulla menee ihan pikku hetki, täytyy vaan pakata kamat **).

*) Rentoutua

Pulikoida villinä 8- ja 9-vuotiaan pojan kanssa. Pojat kuvittelevat olevansa vähintään phelpsejä. (Eivät ole.)  

**) Pakata kamat
 
Missä epilaattori? Pah, akku loppu, pakko vetää piuhalla. Säärikarvat. Oho, talvi on kasvattanut varvaskarvatkin. Ai. Kainalokarvathan saa nopsaan epilaattorilla, ettei tarvi höyläillä. AI HELVETTI! Että nappas palan kainaloakin. Sattuu, niin että oksettaa. Jos vähän lakkaa kalpeisiin varpaisiin. Hätäiseen tuosta kai kulmakarvatkin värjää, että on edes vähän silmiä päässä. Jaa mutta, täytyy nyppiä ylimääräiset kulmista. Uikkarit? Kokopuku, kun tulee laskettua mäkeä. Oho, onpa pinkeä. Selästäkin. Ei jumankaut, bikinirajat. Oijoi, onpa pari mojovaa mustelmaa reidessä (työpöydän kulma) ja sääressä (polkupyörän poljin). Koskakohan rasvasin koivet viimeksi. Miksen laittanut hoitoainetta eilen? Hemmetti, että on takussa. Missä kaikki hiuslenksutkin.

 Kuvituskuva, kuvan kalat eivät liity tapaukseen.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Valokynä


Ikkunasta maalin raapiminen on nautinnollista. Yhtä nautinnollista kuin Lidlin paistopisteen croissantin (tai kahden) ahmiminen yksin. Autossa, pitkän työpäivän jälkeen. Tai pitkään mahassa kiertänyt pieru. Kuulemma. Naisethan ei piereskele, joten en ole aivan varma jälkimmäisestä.

Nautinto on kuitenkin aivan eri kuin kenkäostoksista saatu. Joka sekin on nautinnollista. Erityisesti, jos tohvelit ovat vähintään 75 prosentin halvennuksessa. Ja jos ostoksille varta vasten haetaan autolla. Ja jos juuri on sellainen hetki, kun kaikki usko on mennyttä. Luin ehkä kuudetta Mma Ramotswetani, kun kutsu esitettiin käsky ostoksille kävi. Olin vajonnut hivelevään hitauteen ja sisäisesti hymyillen hyväksynyt sekä omani että Mma Ramotswen perinteisen ruumiinrakenteen. Kunnes aivan yllättäen tuo Botswanan lahja maailmalle aloitti laihdutuskuurin! Järkyttävää. No, minä sain kenkäni ja myöhemmin illalla Ramotswekin tuli järkiinsä. Maailma palasi uomiinsa.

Vaan niistä ikkunoistahan minun piti. Että maalasin. Liian vahvat kajalit on pesty pois, valokynää tilalle. Talon silmät kirkkaina. Näkemiin, 80-luku.

Kymmenen asteen pakkasella en saanut lupaa irroittaa ikkunaluukkua, enkä takaovea. Hectorimainen pahvisuoja ei kuulemma ole tarpeeksi. En voi olla tuijottamatta puolivalmista lopputulosta. Verholla voi leikkiä, että työ on tehty.

Hyvä tulee.

ennen – jälkeen

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Arvokas


Kahvia, kaakaota, Väiski-vaahtokarkkeja ja dachshund. Ja silti jotenkin ihan Suomi. Ihan tuosta ovelta alkava. On se onni. Kuitenkin.

Kiinteistöverolapun mukaan maamme on arvokkaampi kuin ennen.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Käyriintymispiste


Olemme saavuttaneet kevään käyriintymispisteen *). Siementilaukseni yllärilahja hämmentää. Mitä hemmettiä minä nyt teen, kun mokomat itävät liiankin hyvin. En ollut varautunut tällaiseen. Kirjoitin jo mielessäni tarinaa odottamisen uuvuttavasta tympeydestä peruspositiiviseen sävyyn.

Haahuan himmeässä päättämättömyydessä. Ollako toimelias vai toimeton? Tekisi mieli puuhastella, mutta ruumis on lyijynraskas. Maaliakin olisi ihan tuossa kädenulottuvilla. Kurashow pitää liikkeessä väkisin. Lenkkarit kolisevat pesukoneessa kuin tykinkuulat.

Koira kantaa sitruunapantaa ja on oppinut ovikellon soidessa urahtelemaan ilman ruiskautusta. Mietin, pitäisikö mokomaa kehua urahduksista, koska urahdus on parempi kuin raivokas mäyräkoirahaukku.

Haluaisin hakea Bestån tv-tasoksi, mutta aiheuttaako se kuitenkin anafylaktisen lastulevyshokin? Miten valkoinen pitkä kaappi suoraan maineen ja kuuluisuuden bagua-alueella käyristää fengshuin? 

Josko päiväunet kuitenkin. Nälkäkin.

*) Aurinko lämmittää eteläikkunaa niin, että kynttilät käyristyvät.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Viikko

Maanantai
- Hupsista. Äiti, mun toppahousujen takapuoleen tuli tälläinen (20 senttinen palkeenkieli).
- No, ei haittaa, talvi on ohi. Housut täytyy heittää roskiin, ne olivat jo valmiiksi aika räjähtäneet.

Tiistai
- Hupsista. Äiti, kato mitä kävi. (Toisten toppahousujen molemmat puntit polvesta halki yli puolen puntin.)
- No, ei haittaa, talvi on jo melkein ohi. Ne olivat jo nähneet kaksi talvea. 

Tiistai
- Hupsista. Äiti, kato! (Kevyttoppahousujen takapuolessa jälleen 20 sentin palkeenkieli.)
- Hmpf. Korjauskelvottomat. Winter is coming.

Perjantai
- Meen ihan hetkeksi pihalle ennen reenejä.
- Ole siististi.
- Hupsista. Äitii... (Vähän parempien ulkohousujen puntit ovat vuoriin asti poikki.)
- No voi sun perkele.
- Äiti, ei saa kiroilla.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Mitähän sitä ollenkaan


On se vaan siellä. Vastoin kaikkia luonnonlakeja jopa ulkorakennus on rapeana paikoillaan. Jos siristää silmiä ja katsoo tarpeeksi kaukaa, niin tönö näyttää jopa inansa romanttiselta. Olen hieman yllättynyt romanttisen ja remonttisen samankaltaisesta kirjoitusasusta. Makkarat sähkögrillillä ja huuruava hengitys, kuukautta aiemmin kuin viime vuonna. Torpassa on kylmempi kuin ulkona. Koira oli porukan onnellisin. 

Tänä keväänä on PAKKO saada jostain käärittyä raha siirtolavaan. Vaikka tiesin, että Veljen kamat ovat vallanneet tuvan, oli silti lievä yllätys helvetinmoinen shokki, että ne kamat todella olivat vallanneet tuvan. Kamoille pitää saada kesäksi paikka ulkorakennuksesta, josta ei tällä hetkellä löydy neliötäkään tyhjää tilaa. Niin että rakkaat terveisin sinne Chileen! Pus!

Sähkötaulu räpättää edelleen. Nuohoojaa pitää pyytää poikkeamaan. Unohdan listan ja keskityn aikuismaisiin huolto- ja ylläpitotehtäviin. Mmm. Ei ressiä. Mmm. Ei kuuta taivaalta. Mmm. Mies ilmoitti, että maakellaria ei ihan heti muuteta viinituvaksi. Väänsin alahuulen niin mutrulle kuin pystyin ja melkein heittäydyin maahan itkupotkuraivariin, mutta edes naisen tahto ei avaa umpiturpean piukkaa, venäläislukitteista ovea.

Matkalla oli joutsenia eri paikassa kuin yleensä. Joutsenia ei voi lausua ilman "jäätyy kiinni ... jaloistaan" -aariaa. Vähän niinkuin U-käännös. Ja Villihevosia.

Kokonainen viikko ilman läksyjä edessä. Mitähän sitä ollenkaan.




sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Muistiin


Minulla oli eräpäivän ylittäneitä kouluhommia. Hermo ei kestä yhtään sellaista leväperäisyyttä. Olin kuin perseeseen ammuttu karhu. Millainen se ikinä onkaan. Eilisen paukutin tehtäviä peräsuoli pitkällä. Mutta kas, kun nämä omaehtoiset takamushommat oli kunnossa, niin eipä haitannut kevät eikä karvanlähtö. Kameran akunkin latasin. Kyllä sen taas kelpaa nököttää.

Easy to grow, simple flowers. Niin mun kukkia. Kaikki niin pirteän värisiäkin. Aijettä.

Täten kirjoitan, että samettiruusut on tällä päivämäärällä kylvetty. Kirjoitan vielä senkin, että tänä vuonna minulla on täysi kesäloma. Ettei unohdu.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Malja


Muistikortilla ei ole ollut ruuhkaa pitkään aikaan. Näpertelyrintamalla on tylsistys maksimus,  matkailu tapahtuu liikennelaitoksen työmatkakortilla ja keittelen epähuomiossa koirannappuloista kahvia. Neljästi olen jo ladannut Moccamasterin erinomaisilla Acana Wild Prairie -nappuloilla. Mmmm.

Olympiahuumassa tein kalleimman yksittäisen kirppariostokseni monen vuoden pähkäilyn jälkeen. Tämä Olympiamalja maksoi 38 euroa ja yritän vakuutella itselleni, että se on sen arvoinen. Ihminen tarvitsee jalallisia tarjoiluastioita.

Ostin kukkamultaakin. Siis sitä sellaista, jota käytetään jossain kummallisessa mullanvaihtohommassa. Hieman järkyttyneenä joudun nimittäin toteamaan, että yksi viherkasvi on pyhän hengen voimalla selvinnyt elossa yli vuoden. En taida kuitenkaan uskaltaa uhmata kohtaloa ja vaihtaa multia vanhalla kuulla.

Lauantaina juhlistimme parisuhdetta. Mies on ollut elämässäni kauemmin kuin elin lapsuutta ja nuoruutta ilman häntä. Olikos tuo nyt tarpeeksi vaikeasti sanottu?  


lauantai 15. helmikuuta 2014

Hetkessä

Aamupäivällä kirjoitin:

"Vuodessa olen tottunut siihen, että minun ei tarvitse puolivuosittain tai lukukausittain jännittää saanko eteeni uuden työsopimuksen. Työ on jatkuvaa, myös paperilla. Olen töissä, kunnes toisin sanotaan. Jatkuvuus, edes näennäinen, luo turvallisuutta. Olen osa yhteisöä. Kuin töihin menisin.

Tunnen vastuuta ja ylpeyttä meistä. Tässä yhteisössä jokainen on arvokas. Ihmisarvoakaan ei mitata organisaatiokaaviossa esitetyn paikan perusteella.

Pitkä johdatus ystävänpäivän tunnelmaan.

Työpaikan perjantaihilpeys ja sydämellinen aamupäivä loppui kuin seinään. Miehet valahtivat harmaiksi, värittömiksi. Tyhjät, seiniä tuijottavat katseet. Itkijänaiset rutistuneet käsipaperit käsissään. Suru-uutinen. Noin vain. Yksi meistä poissa, lopullisesti. Yritän ymmärtää. Yritän käsittää. Kuollut?

Ei näin voi käydä. Ei. Minua oksettaa. En edes halua ajatella eteenpäin.

Miten tämä koskettaa minua näin voimakkaasti? Hengästyttää."

Teksti on odotellut ruudulla koko päivän. Voiko tällaista kirjoittaa. Voiko tällaista julkaista. En tiedä, ei näille ole toimintatapaohjeita. On kuitenkin tämä hetki. Hetki, joka pysäyttää. Jotain haluan kirjoittaa, koska maailma on nyt eri.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...