tiistai 21. toukokuuta 2013

Etupihan valkoisia ja keltaisia


Etupihan käkkäröitä kaupungissa. Patjarikko (iik), pelekuu (iik), tulppaani Mount Tacoma  (iik), tulppaani Purissima (iik), koristeomppupuu nupullaan  (iik), kevätesikko (iik). Sammalleimu pikkiliikkisillä nupuilla (lausutaan huulet töttöröllä). En löydä perunanarsissia (höh). Muikkusen polkupyörä taas parkattuna väärälle puolelle pihaa (ääk), vaikka olen nimenomaisesti osoittanut herralle kauniimman parkkeerauspaikan. Onneksi sentään linjassa kiveyksen kanssa.

Sunnuntain riehuin etupihan kanssa niin, että maanantaina teki kipeää oleminenkin. Voiko krassin laittaa kipeämään tuijaa pitkin? Kukkapuu?


Nyt on väsy. Kellokin sata.

~

PS. Töllissä on 201 lukijaa. Siis täh?! Terve vaan teille kaikille (lausutaan silmät lautasen kokoisina).

maanantai 13. toukokuuta 2013

Uusi Bionicle

Fiilistelin pitkää viikonloppua maaliskuusta asti. Latasin neljä päivää niin täyteen odotuksia, että meinasin poksahtaa. Työvuorot, harrastukset, peruskoulu ja jääkiekon mm-kisat saivat aikaan sen, että päädyin torstaina Töllille kaksin koiran kanssa. Humps.

Onneksi Mies teki tarvikehankintoja etukäteen. Soitti ostaneensa minulle uuden valkoisen Bioniclen *), koska "sitä kauppalapun harmaamaakiveä" **) ei ollut.    

Torstaina join itseni humalaan, kaivoin maata ja viskelin kiviä. Välillä hihittelin hervottomasti lapioni kanssa ja toivoin, että paikalle ei osu kukaan huolestunut naapuri. Saatoinpa tanssia yhden valssinkin.

Perjantaina kivet painoivat enemmän kuin torstaina.

Lauantaina kärräsin paskamaata, siirtelin perennoja onnellisen tietämättömänä oikeista tavoista, saati siirtoajankohdista. Olin tyytyväinen. Istuskelin rappusella, ihailin kätteni töitä ja masennuin kaikesta tekemättömästä. Tuokin tuolla, tämäkin tässä, nekin siellä, kaikki rempallaan. Kun ei tunnu riittävän, kun haluaisi vähän tuotakin, kun mikään työ ei näy missään. Muka.

En kaivanut kameraa esiin. Tyhmä.

Mutta oli se vaan erihienoa. Minulla on jo kolme (!) perennapenkkiä: sininen maa, valkoinen maa ja valko-vaaleanpunainen maa. Keltainen maa odottaa. Kukkien erottelu väreittäin on ainoa tapa, jolla ne pystyn lajittelemaan. Ja elämä ilman lajittelua olisi kaaosta. Harmittaa, kun marjapuskat eivät ole rivissä. 

*) pioni
**) harmaamalvikki

tiistai 7. toukokuuta 2013

Ev varamana *)

1) Millään siemenhyllyllä en ainakaan saa mitään kohtausta. En erehdy kuvittelemaan itseäni viherpeukaloksi, vaikka kauppiaat tunkevat hyllynsä suoraan kulkuväylälleni.

2) Mihinkään esikasvatushommiin en ainakaan ryhdy. Eihän kukaan jaksa niitä mutaisia purkkeja ja purnukoita ympäri ikkunalautoja. Ei meillä edes ole ikkunalautoja. Että jossain tv-tasolla ja keittiön pöydällä. Pah.

3) Jostain nuppineulan pään kokoisesta vihreästä en ainakaan villiinny. En todellakaan hoe "kasvun ihmettä" taukoamatta.

4) Mitään taimia en ainakaan rupea ulkoiluttamaan. Ihan hullun hommaa, raapottaa nyt jotain onnettomia kasvinrääpäleitä ulos ja sisälle, ulos ja sisälle. Sairasta.

5) En ainakaan puhu vauvakieltä kukille. Ne on rehuja! Haloo.


Mutta kato ny, kato titä! Se o iha pikkune klassi, kato ny toista. Ny talttee viedä te kattoon aulinkoo. Niih. Mennääs vahvistumaan, pikku klassini. Mmhmm.

*) Voimakas kieltäytyminen


sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Vettä, leipää ja nippoja


Taannoisen vappupäivän maaseutumatkailun päätteeksi Töllin vesiasiat olivat taas nollapisteessä. Vanha vuotava hana oli irroitettu, uusi Bilteman laatuhana ja lämminvesivaraaja makasivat lattialla ja torppaan ei tullut pisaraakaan vettä. Pöydän kulmalla, hyllyllä ja hellan päällä oli jos jonkinmoista nippaa ja puserrusrengasta, mutta ne oikeat nipat puuttuivat. Nippojen salaliitto, Nippanapina. Nippa on niin hauska sana, että tekee mieli hokea sitä. Nippa, nippa. Nippa. Kerran vielä. Nippa.


Tänä aamuna kaappasin kainalooni yön yli nousseen The Leipätaikinan, Mies tunki taskunsa täyteen nippoja. Nappasi nipat. Lapsi ja koira takapenkille ja taas mentiin nippailemaan.

Asennuksien aiheuttamat ähinät ja ärräpäät seurasivat tuttua kaavaa, mitäpä niistä kertomaan. Mutta.  MEILLE TULEE lämmintäkin VETTÄ, HANASTA! Vähänhän sitä tirskuu liitoksistakin, mutta kaipa ne siitä asettuvat. Nipat tipattomiksi.

Voi jukupätkä.


PS. Kiitos ihanista tunnustuksista Pilvi ja heppatyttö-Tessa!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...