Näytetään tekstit, joissa on tunniste toistaiseksi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toistaiseksi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 15. helmikuuta 2014

Hetkessä

Aamupäivällä kirjoitin:

"Vuodessa olen tottunut siihen, että minun ei tarvitse puolivuosittain tai lukukausittain jännittää saanko eteeni uuden työsopimuksen. Työ on jatkuvaa, myös paperilla. Olen töissä, kunnes toisin sanotaan. Jatkuvuus, edes näennäinen, luo turvallisuutta. Olen osa yhteisöä. Kuin töihin menisin.

Tunnen vastuuta ja ylpeyttä meistä. Tässä yhteisössä jokainen on arvokas. Ihmisarvoakaan ei mitata organisaatiokaaviossa esitetyn paikan perusteella.

Pitkä johdatus ystävänpäivän tunnelmaan.

Työpaikan perjantaihilpeys ja sydämellinen aamupäivä loppui kuin seinään. Miehet valahtivat harmaiksi, värittömiksi. Tyhjät, seiniä tuijottavat katseet. Itkijänaiset rutistuneet käsipaperit käsissään. Suru-uutinen. Noin vain. Yksi meistä poissa, lopullisesti. Yritän ymmärtää. Yritän käsittää. Kuollut?

Ei näin voi käydä. Ei. Minua oksettaa. En edes halua ajatella eteenpäin.

Miten tämä koskettaa minua näin voimakkaasti? Hengästyttää."

Teksti on odotellut ruudulla koko päivän. Voiko tällaista kirjoittaa. Voiko tällaista julkaista. En tiedä, ei näille ole toimintatapaohjeita. On kuitenkin tämä hetki. Hetki, joka pysäyttää. Jotain haluan kirjoittaa, koska maailma on nyt eri.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Lista


Olin hetkellisesti rakentavalla tuulella ja kysyin Miehen mielipidettä tämän kesän must-do-listasta. Herralla oli listalla vain tylsiä purku- ja korjaushankkeita, joten päätin tehdä ihan itsekseni pakko-tehdä-listan. Pakottavuuden määrittelee vain ja ainoastaan henkilökohtainen tahtoni: mutkummäähaluun.

Kesä 2013 
  • Tuvan muuri. Mitä kopisevan rappauksen alla on? 
  • Tuvan oviseinän maalaus. Edelleen tekemättä, siihen ostettu maali meni kaupunkimakkarin seiniin. Oh noes.
  • Lankkulattian maalaus. Rakastan vanhaa ja kulunutta lattiaa, mutta mieli pikkiriikkisen halajaa vaaleampaa. Joka tapauksessa peltitakan alta pitää maalata pläntti.
  • Peltitakka myyntiin, tilalle joku pieni sievä kamina. Tai porilainen Matti.
  • Pieni lämminvesivaraaja. Hampaat irtoavat porakaivovedestä. Että voikin vesi olla kylmää. 
  • Uusi hana keittiöön. Se ainoa hana. 
  • Tukkipöytä sittenki pihan alemmalle tasolle? Tämähän on varsin pikku nakki. Pöytä painaa vaivaiset kuusimiljoonaa kiloa. Näppärästi siirreltävissä. 
  • Tukkipöydän ympärille katoskyhäelmä. Siitä tulee mahtava.
  • Nuotiopaikka. Aloitetun nuotiopaikan ennallistaminen, jos pöytä siirtyy alas. Muuttuva mieli on mahtava asia.
  • Pitää kirjoittaa tosi pienellä, jos Mies sattuu lukemaan tämän. Keittiöremppa. Lattiasta laminaatti helvet pois, korkea kaappi pois, tilalle jääkaappi, yläkaapit pois, tilalle avohyllyä tai jotain muuta kivaa ja epäkäytännöllistä. Korkean kaapin kamat mahtuisivat toiseen kaappiin, jos joku siivoaisi erittäin tärkeät ei-koskaan-tiedä-koska-tarvii-kamansa pois.
  • Tuvan sohva vaihtoon. 
  • Vessa. Seinät puuttuvat, muuten ihan kiva.
  • Kahdeksan reissua kaatikselle. 

Uuden työn myötä minulla on seitsemän päivää kesälomaa. Niistä neljä kuluu Münchenissä. Jää kolme päivää. Listalla on 12 kohtaa. On yhtä kuin rentoa oleilua kesäkodissa. Tirsk.




maanantai 3. joulukuuta 2012

Työ

Ihana työmaanantai. Energiaa, työpäivän jälkeenkin. Mahtava työfiilis. Työaurinko paistoi koko päivän, vaikka työkäytävä oli työpimeä poistuessani. Minulla on työhuone, työsähköposti, työavaimet, työkahvikuppi, työelämä. Huomenna nyökin asialliset työhuomenet ja syön työmandariineja työkahvitunnilla.  

Olisin voinut laittaa jokaisen lauseen perään huutomerkin, mutta se nyt olisi ollut jo liioittelua.




sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Toistaiseksi levollinen

En ehtinyt kiukuttelemaan mustuudesta ja kurasta. En ehtinyt kiukuttelemaan kaameasta lumimyrskystä. Nyt täytyy äkkiä kiukutella yllättävästä kylmyydestä. -17°C, tuuli 4 m/s. Hyi kuinka kylmää, kiu kiu kiu kiu kiu.

Olen syönyt piparkakkutalon koristeet kolme kertaa. Pitkä rakennusprojekti.

Olen silittänyt vaatteet huomiseksi ja nyppinyt kulmakarvat. Aloitan työt 13 tunnin ja 14 minuutin kuluttua. Olen valinnut työkahvikuppini ja pakannut sen laukkuun todistusten seuraksi. Olo on epätodellisen levollinen. Vakituinen työpaikka. Ensimmäisen kerran elämässäni työsopimuksessa lukee "toistaiseksi". Olkoon se uuden tunnisteen arvoinen asia.

Olen kutsunut ruokavieraita jouluksi, vaikka en ole antanut ajatustakaan menyylle. Sain viriteltyä uudet ulkovalot omenapuuhun. Ostin kulkusia sarviin (tsihihihiii~). Tulee kai se joulu ilman joulukalenteriakin.




~
2010 joulukalenteri: MiETi
2011 joulukalenteri: ME
~

PS. Kaikki myyjäistuotteet menivät kaupaksi. Jok'ikinen hiirikin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...