torstai 27. kesäkuuta 2013

Saatoin vähän liioitella

- Päivää, onko teillä kiinteä laajakaista?
- Ei.
- Ahaa, entä mobiililaajakaista?
- Ei.
- Meillä on erittäin hyvä tarj....
- Eikä tule.
- Meillä on erittäin hy...
- Se on helvetin esikartano.
- ... M-m-mikä?
- Se internetti.
- Niin. Meillä...
- Niin.
- Hyvää päivänjatkoa.
- Kiitos.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Iha perus


Juhannusvihdat sidottiin hiuslenkeillä, koivukin oli hiestä. Persoonallisella grillillä yliannostus vaahtokarkkeja. Herrat (7- ja 8-vuotiaat) käkättivät neljä päivää, purkivat radioita ja juoksentelivat nakkeina. Toimin hovimestarina, ohjelmatoimistona, puhtaanapitopalveluna, kokkina, erotuomarina, valtakunnansovittelijana. Iltaisin takki oli tyhjä ja pää täynnä. 

En aloittanut projekteja, en päättänyt projekteja. Laiskotti, ei huvittanut tarttua. Hetkittäin harmitti huvittamattomuuteni. Olo oli möllöttävä, superkuumainen. Erakkominäni on saanut annoksensa, voin suunnitella sosiaalistumista.

Huomisen jälkeen ilman täyttää riehakkuus. Ylihuomenna enää yksi päivä lomaan!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Mua ei vituta.

Todellakin. Mua ei vituta.

--

Tähän minun piti kirjoitella kaikkea kivaa. Kuinka on maailma mahtava ja kuinka olen niin onnekas. Kuinka olen löytänyt sisäisen rauhan ja kuukuppi lievittää kuukautisvitutusta. Tähän minun piti lisätä kivoja kukkakuvia, jotka eivät kiinnosta ketään. Muutama sievästä kulmasta otettu tunnelmakuva teiskolaisesta marjaviinistä ja kirpparikristalleista. Tarina ihanasta paikallisesta roseviinistä ja kuvaus tunnelmallisesta hetkestä kesähuvilalla. Hehkutusta kesästä. Kauniita ajatuksia ja blaa blaa.

--

Olen moukka, enkä tajua. Se viini ei mitenkään päin ollut mun makuuni (jopa pihakeinussa maaten kaameaa myrkkyä), muurahaiset ovat vallanneet pionini ja lintu paskoi käsilaukkukollaasini. En keksi otsikkoa. Siltikään ei ... niin. Ei harmita. Hip!

Sulkasato ei liity tapaukseen.  



maanantai 10. kesäkuuta 2013

Jäikin vielä


On niitä rojekteja, jotka odottavat omaa aikaansa. Oikeaa fiilistä, oikeita osia, oikeata hetkeä, ja mikäänhän ei saa maksaa mitään. Pysyy omatunto höyhenen kevyenä, jos omiin ei-niin-takuuvarmoihin rojekteihin ei käytä muutamaa euroa enempää. Sen onnistuneempi rojekti, mitä vähemmän siihen on käytetty rahaa. Kolmijalkalamppurojekti on ollut yksi niistä. Tänään, tänä armollisena maanantaina, lamppu on aivan loppusuoralla, varjostinta vailla. (Ikea meni kiinni jo.)

Kolmijalka löytyi Tölliltä tuossa taannoin. Vanha kullitettu jalkalampunraato löytyi eilen. Töllin kätköistä, kuinkas muuten. Kun jalkalamppu oli atomeina, oli hyvä aika aloittaa suunnittelu: "Tuo kävisi tuohon, mutta millä tuon saa tuohon... jos sittenkin laittaa tuon noin, niin toi menisi tuohon... ei helvetti... eiku... ootas ny...". Apuun tarvittiin jopa naapurin huippupappa porakoneineen.  

Lamppu näyttää lähes oikealta. Tein melkein itse ja säästin. Näitä taitaa tosin jo saada halpahallista.  Taas ollaan trendien aallonharjalla.

Ylimääräisiä osia jäi jemmattavaksikin. Eihän sitä koskaan tiedä, koska tarvitsee.

    

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...