maanantai 31. lokakuuta 2011

Tarpeita


On muuten rankkaa hommaa tuo askartelu. Olen juonut nyt 33 cl Miller-olutta (ja hei, mää vaan kysyn, että missä sää oot, ku mä oon...), koska tarvin tyhjän pullon askarteluun. Tässä juodessa tuli mieleeni, että oikeastaan tuo pullo on liian pieni. Tarvinkin viinipullon. Tai siis vodkapullon.

Voi hitsi ja voi harmi. Juuri kun selvisin pistaasien rouskutuksesta (tarvin kuoret askarteluun).

Tässähän oppii takaisshhin opiskelijaelämään jo ennen koulun alkua. Hik.
~

PS. Huolehdin suotta maagista 112 lukijaa, ei ole enää kuin 110. Se onkin kivampi luku. Saanen huomauttaa tuosta kyselystä tuossa sivupalkissa. Tökkää vastauksesi ja olen erittäin onnellinen. Kiitossh.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Pallero


Inania sammalpalluroita dyykatuissa vuoissa. Voi juku, miksen ole aiemmin tehnyt sammalpalloja? Nopeasti söpöyksiä, loistavaa! Ensi kerralla etsin oikein rautalankaa, nyt ei ollut helposti käsillä kuin paperinarua.

Rottamaista


Olen tehnyt itselläni rottakokeita. Viimeaikaisten tutkimusteni mukaan lisäaineet toimivat migreenin laukaisevana tekijänä. Vaikka meillä ruoka sinällään on mahdollisimman lisäaineetonta ja aitoa, olen onnistunut nostamaan vereni E-koodiluokitusta huomattavalle tasolle karkin ja pikkusuolaisen mussutuksella. Koska inhoittava makeisvero on nostanut elämäni ilon hintaa ja migreenilääkkeeni ei kuulu enää Kelan korvattujen lääkkeiden piiriin, köyhdyn exponentiaalisesti. Viattomalta tuntuvan karkkipussin hintaan on siis lisättävä lähes aina kymmenen euron ritsatriptaanilisä. Armaat Fazer ja Candyland, teidät on lomautettu toistaiseksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä. (Varautukaa kuitenkin työkutsuihin naurettavan pienellä varoitusajalla tai joudun turvautumaan pimeään Malaco-voimaan.)

Toinen laukaiseva tekijä on väsymys ja epäsäännöllinen unirytmi. Nukkumaton yö maksaa lähes aina kymmenen euroa. Tuntiveloitus sinänsähän ei ole kummoinen, mutta rakas lapseni, yölelun hakupalvelut, pissahädän ilmoittamisen vastaanottopalvelu ja peitonnostopalvelut ovat täten lakkautetut ma-su klo 22-06 kustannussyistä. Kiireellisissä tapauksissa voit ottaa yhteyttä automaattiseen puhelinpalveluun, josta kuulet tiedotteen siitä, kuinka isot pojat nukkuvat yönsä. (Muina aikoina palvelut toimivat normaalisti.) 

Siivosin puhelimen muistikortin. Ällöttävän paljon sieltä löytyi Muikkusen taideotoksia äidistä. Julkaisukelvotonta kamaa, liian monessa kuvassa näytän lihavalta marsulta ja tukka on replika rotanraadosta. Aika kiva. Pus mulle.


PS. Lukijoita on ilmaantunut hälyttävän paljon (112). Iloinen morjehdus kaikille uusillekin!

perjantai 28. lokakuuta 2011

Itku pitkästä ilosta


ja pieru kauan nauramisesta (päivälliseksi hernekeittoa). Tänään ilmoitettiin, että Muikkusen eskari-/päiväkotirakennus (kotoa 400 metriä) menee tammikuun alusta remonttiin. Lapsukaiset sijoitetaan toiseen päikkyyn (2,5 kilometriä meistä nähden väärään suuntaan). Itken kiroan jo valmiiksi niitä aamuja, jolloin on 300 metriä lunta ja sata astetta pakkasta. On siis syytä ottaa ilo irti viimeisistä huolettomista päivistä ja valmistaa esimerkiksi Batman (tai joku muu superheppu) -naamioita.

Elämä on täynnä suuria valintoja ja tänään arvoin kymmenen minuuttia Lidlissä amarylliksien edessä. Päätin perjantain kunniaksi pistää ihan ranttaliksi ja tuhlata 4 euroa sipulinkänttyyn (ja 2 euroa valmiisiin kukkiin). Sitä vaan tässä mietin, että mitäs ny si? Mitä ihmettä säälittävän oloiselle sipulille pitää tehdä?

torstai 27. lokakuuta 2011

Pahoittelemme, ettemme voi toteuttaa pyyntöäsi.


Bloggerin asioimistossa virkailijat ovat kovin pahoillaan. Ymmärtäisin, jos olisin pyytänyt kuudella tonnilla uusia pukuja ja kolmella kenkiä. Tai pikareissua Eurooppaan. Olisin kuitenkin vain lähettänyt muutaman kommentin. He ovat pahoillaan.

Minä olen pahoillani siitä, että sain vasta tänään tietää, ettei enää ole joukkohammastarkastuksia koululaisille. Siis enää ei saa lähteä uskonnon tunnilta tarkistuttamaan hammaskarsinaansa? Ja Reiman Black Retro -mallisto tuo 80-luvun nykyaikaan. Tänään leipäkään ei maistu leivältä ja Muikkusella lähtee järki, kun siinä leivässä on unikonsiemeniä.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Vain minä?


Sormia kihelmöi päivän pihatyöt. Pirtissä tarkenee t-paidalla ja yöhousuilla. Vaahtokarkkia paahtaessa unohtuu ympäröivä maailma, ikävät uutislähetykset, vaatimukset ja työvoimapoliittiset lausunnot. Mietin, voisiko ihminen unohtua tänne. Olen hiljaisuuden euforiassa, vielä en hermostu tietotulvan puutteesta. Pimeys pelottaa, paksut verhot ikkunoiden edessä luovat valheellisen turvallisuuden tunteen. Yritän miettiä, miten esittelen itseni tuleville opiskelutovereilleni. Kuka olen? Kuka sen määrittää ja mistä suunnasta katsoo? Mitä jättää kertomatta, minkä osan kuvasta piilottaa? Uusi alku, mahdollisuus luoda uutta minäkuvaa. Voisinko olla uusi? Tiedän, mistä tulen, mutta onko suunta selvä? Olenko jo tarpeeksi vahva olemaan vain minä, olla uskottelematta jotain muuta? Onko vain minä riittävä, tarpeeksi? Uskonko itsekään.

Kuka olen? Organisaatiouudistettu, edessä elämä.

Hiljaista huokailua


keskiviikko 19. lokakuuta 2011


Pipa lämmittää pään, toppahousut pyllyn, vaan mistä saisin nenänlämmittimen? Tunnelmaa Töllillä, odotan jännityksellä illan pimenemistä, yön mörköpimeää. Mihin se kesä meni?

Keittiön hellan luukun kolahdus tuo muistoja jostain kaukaa. Lämpö leviää.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Tiedote

Joo, sitä mää vaan tässä tulin kertoon, että mää pääsin sinne koulutukseen, jonka haastattelua ressasin tossa männä viikolla. Kauheesti tekis mieli kirjottaa semmonen itkua tuhertava postaus siitä, kuinka hianoo on, että ventovieraat semppaa ja elää henkessä mukana. Siihen tarttis vaan muutaman lasin punaviintä ja ny ei kerkee. Son vaan niin jännä kuin täältä saa useesti isompaa puustia ku elävästä elämästä. Tai jotenkin sitä ei kehtaa revitellä livenä, tarttee vaan pitää kynttilä vakassa ja sit palaa koko torppa. Vai miten se oli.

En tiiä, pitäskö sen olla vähän hävettävää, että mää oon ihan tohkeissani työvoimapoliittisesta koulutuksesta. Että ny on si turha ootella mitään mää-oon-vaan-niin-työtön-paska -postauksia. Liityn takaisin mää-en-jaksa-ja-kerkee-mitään -ryhmään tällä erää toukokuun 2012 loppuun asti. Ja se on parhautta. Ja saan hienon lisän mun ei-kerro-mitään-siitä-mitä-oikeesti-teen -ammattilistaan.

Ei mulla muuta ny.  Sommoro.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011


- Mikä sua vaivaa? Miks sä kävelet noin? Onks sun käsi kipee?
- Eiku mä luin lehdestä, että pariskunnat, jonka mies kävelee tällälailla käsi selän takana, on onnellisempia. 
- Okei.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Hetki


Passitin herran pihalle, tarjoilin koiralle rustoluun ja keitin pannullisen kahvia. Varastan hetken, teen kynsikokeiluja ja huudatan täysillä jee-nimistä (ihan itse keksin) soittolistaani juutuupista. On se sellainen tunne, kun kuvittelen osaavani jazz-tanssia ja olen vähintään Fame-elokuvan päätähti.


Tätä ei voi kuunnella ilman, että laittaa volyymit kaakkoon. Uuuuuuu yeah!

torstai 13. lokakuuta 2011

Eläimellistä

Sain Maanvaivalta ja Voikukkapellolta haasteen listata syksyn himotuimmat. En juuri nyt maanisesti himoitse kuin Alvinea, en vain pääse siitä yli. Tryffeli tarvii ehdottomasti jonkun kivan pannan ja festivaalikautta silmällä pitäen taco-asun. ... No joo. Ei oikeesti.

Natsikortteja tilasinkin jo kunnon pakan. "Oletko takakireä kukkahattutäti, tai tapaatko sellaisia usein? Fyysisen natsikortin mukana kantaminen säästää sanoja - lämäät tän pöytään tai annat toiselle "lyö tää nyt pöytään niin päästään asiaan" ja homma on selkee kaikille."


Tiltä sain haasteen kertoa 8 randomia. Haaste oli varustettu sellaisilla saatesanoilla, että huh huh. Eipäs nyt odoteta liikoja.

1. Olen kuvitellut, että koirahyökkäykset ovat urbaania legendaa, kunnes eilen iltapissimatkalla naapuritalon suomenpystykorva ampaisi auki unohtuneesta ulko-ovesta Tryffelin kimppuun tappamismeiningillä. Siinä sitten painimme porukalla minä, Tryffeli, suomenpystykorva ja auvautunut roskapussi. Yritin irroittaa naapurin koiraa oman turrimme kaulasta ja huusin täyttä kurkkua "painu-vittuun" -mantraa. Minuuttien (?) meuhtomisen jälkeen sain tilanteen rauhoittumaan ja naapuri huusi koiransa sisälle ja paiskasi oven kiinni. Niinku MITÄ VITTUA?? Kukaan ei tullut edes katsomaan, kuinka meidän kävi!! 

2. Minulla on melkein aina ollut lemmikkejä, villejä tai vähemmän villejä. Lapsena minulla on ollut kaksi aasia, 9 kanaa ja kukko, hanhia, kalkkunoita, koira, 2 kiliä, 2 lammasta, Lotta-lokki, Saku-varis, Kettu ja Adam McGala -taistelukala.

3. Lotta-lokki hirttäytyi hänen suojakseen laittamaani sateenvarjon kahvaan.

4. Lemmikki-Kettu puri minua, sain vesikauhu-piikin ja Kettu lopetustuomion.

5. Pelkään kalkkunoita. En pidä siitä, että ne muuttuvat tummansinipunaisiksi suuttuessaan.

6. Olen istunut 2,5 tuntia vesisateessa aasin selässä odottamassa edes yhtä askelta eteenpäin.

7. Miehen työkaveri on antanut vaimonsa kehoituksesta tekohengitystä kanille.

8. Nyt lähden laittamaan hiusasiat kuntoon oikein oikealle kampaajalle, IHANAA! Matkalla poikkean kolmessa eri cittarissa ostamassa tarjouskahvia (2pkt/tal.).

~

PS. Se hehkuttamani haastattelu olikin eilen, eikä suinkaan tiistaina. Kiitos teille ihanille, jotka jaksavat tsempata!! Päivän asu oli Espritin ruskeat suorat housut (kirpparilta 2 €), ruskea t-paita (jostain naurettavan halvalla), vaalea liituraitajakku (Lontoon katutorilta 2 £). Näytin mielestäni erittäin pätevältä. ;)

maanantai 10. lokakuuta 2011

Jakopäivä


Kylläpä arpominen on jänskää!

89 kommenttia (!), 205 arpaa (!) ja koneellinen arvonta.

Arvontalauluna taustalla soi Pikku Kakkosen Siinan ylipirteä loilotus. Olisi muuten oikein kirjaamisen arvoinen aihe, sekin. Kuten olisi äärimmäisen paniikin aiheuttama äärimmäinen teko. Siivosin sen huoneen, joka pohjakuvassa on merkitty kirjaimilla VH. Siltikään en tiedä, miten huomenna pukeutuisin haastatteluun. Olisiko farkut ja jakku liian casual? Jakkupuku liikaa? Paitikset ovat unohtuneet viime vuosikymmenelle. Voiko enää käyttää mustia suoria housuja? Koska tästä on tullut NÄIN vaikeaa? Miksi kaikki vaatteet ovat aivan kamalia rääsyjä? Ehkä 9 kuukauden luuhaaminen kotona tekee tehtävänsä. Voi itku.

Niin tosiaan. Voittajaksi klikkautui Kikka Muden muistiinpanoista!! IIk! Onnea!! Kikka oli kirjannut osallistuvansa kahdella arvalla, mutta korjasin hänelle vanhan lukijan kolme. Niin että sori vaan. ;D Paas laittaen osoitetta osoitteeseen eve.villatolli@gmail.com. 

Aika hirmuttava määrä uusia lukijoita tuli arvonnan myötä, tervetuloa vaan jokaiselle! Pyyheidoihin palaan, kunnes ompelukone ei aiheuta samoja väristyksiä kuin tylla. Kiitos kaikista! Pus!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Muistilista


Juhlanjärjestäjän muistilista
  • Kiillota hopeat. Varaa aikaa tähän, on aina yhtä maagista, kuinka mustuus katoaa vain lämpimällä vedellä, foliolla ja suolalla.
  • Keskity yksityiskohtiin. Liimaa kodin taideteoksiin Ikea-valoja kynsiliimalla. Asettele hämähäkinverkkoja joka paikkaan, asettele hämiksiä tarkoin. Harkitse pieniä asetelmia tuntikaupalla. Varsinkin lapset osaavat arvostaa sisustuksen yksityiskohtia.
  • Huomioi, että laktoositonta kermakakkua voi juhlien jälkeen syödä kakkimatta niin kauan, että tulee oksu.
  • Siivoa keittiön pinnat millimetritarkkuudella. Näin huomaat paremmin millaista tuhoa saa aikaan kädestä tippuva kermavaahtoinen sähkövatkain.
  • Pukeudu peikoksi niin kukaan ei huomaa, kuinka paskainen tukka sinulla on. Annat myös hienon ensivaikutelman lapsivieraidesi vanhemmille. 
  • Kerro lapsille asiantuntevasti puutaheinää, kaikkea lepakonpissasta kotona asuviin jättiläishämähäkkeihin. Puheillasi on mahtavat jälkivaikutukset lapsien vanhemmissa ja päiväkodin henkilökunnassa.

torstai 6. lokakuuta 2011

Kakkukauhu


Pitäisi viimeistellä leipomukset lasten kekkereitä varten, vaan minäpä istun kone sylissä ja latkin teetä. Minulla on täytekakkurimakauhu. En edes yrittänyt leipoa pohjaa itse. Täytetty valmispohja mörköilee jääkaapista. Kauhu tykyttää mahassa, päässä ja käsissä. Ei auta yhtään, vaikka tiedän, ettei sillä ole mitään merkitystä minkälaisen taideteoksen pöytään läväytän. Viimeinen virhe oli kuukkeloida kakkublogeja. Jännityksellä odotan kuinka monta v-sanaa tulee kermavaahdon pursotusvaiheessa. Jo suklaahämähäkkien myötä tämä keittiö muuttui K-18 -kamaksi.

Siirrän kakkuepisodia vielä vähän ja lähden asentelemaan hämähäkinverkkoja. Pai!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...