Sormia kihelmöi päivän pihatyöt. Pirtissä tarkenee t-paidalla ja yöhousuilla. Vaahtokarkkia paahtaessa unohtuu ympäröivä maailma, ikävät uutislähetykset, vaatimukset ja työvoimapoliittiset lausunnot. Mietin, voisiko ihminen unohtua tänne. Olen hiljaisuuden euforiassa, vielä en hermostu tietotulvan puutteesta. Pimeys pelottaa, paksut verhot ikkunoiden edessä luovat valheellisen turvallisuuden tunteen. Yritän miettiä, miten esittelen itseni tuleville opiskelutovereilleni. Kuka olen? Kuka sen määrittää ja mistä suunnasta katsoo? Mitä jättää kertomatta, minkä osan kuvasta piilottaa? Uusi alku, mahdollisuus luoda uutta minäkuvaa. Voisinko olla uusi? Tiedän, mistä tulen, mutta onko suunta selvä? Olenko jo tarpeeksi vahva olemaan vain minä, olla uskottelematta jotain muuta? Onko vain minä riittävä, tarpeeksi? Uskonko itsekään.
Kuka olen? Organisaatiouudistettu, edessä elämä.
Jos ei itse usko, miten kukaan muukaan uskoisi... Ei se vaadi kuin päätöksen ja sitten elämisen sen mukaan. Olit sitten uusi tai se sama vanha.
VastaaPoistaKävin enkä osaakkaan sanoa mitään. Pysäyttävä teksti.
VastaaPoistaMike Monroe kiteytti joskus jossakin haastattelussa äärettömän hienosti ajatuksen, jota komppaan. Se meni jotenkin tähän tyyliin: "Sun täytyy eka päättää, mitä sä oot. Sit sä vaan alat oleen sitä." Ihanan voimauttava ajatus, että voi olla sitä, mitä haluaa.
VastaaPoistaMun mielestä itsen määrittely pään sisällä on tärkeää siksi, että asenne itseä kohtaan resonoi ympäristöön ja kaikuu samanlaisena takaisin. Se vanha sananlasku pitää paikkansa tässäkin tapauksessa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen.
Katja: Sepä se, väliin on vaan niin vaikea uskoa.
VastaaPoistaaNNa: Ei näihin mitään tarvikaan sanoa, kunhan kirjoittelen viiliksiä. :)
Heidi: On kyllä niin totta. Jos haluaisi muuttua, niin tarvisi olla todella selkeä visio. Sit kuitenkin mietityttää, että onko jotain "haluttua kuvaa" mahdollista pitää yllä? Onko mahdollista olla jotain muuta kuin jotain sellaista mitä sisällä on? Tai onko se sitten aito kuva?
Ehkä ei pidä miettiä liikaa... tai sitten vielä enemmmän.
Kiitos tsempeistä! Jännä, että mahanpohjassa on se sama kutina kuin aina ekana koulupäivänä. Tarvii vissiin uusi penaalikin? :D
Kummastihan se elämää helpottaisi jos pystyisi aina olemaan oma ihana itsensä=D Harvassa vain taitaa olla tyypit jotka eivät koskaan missään olosuhteissa "mukauta" itseään millään tavalla,se on mun mielestä vähän samantapainen juttu kuin se että ihastuneet kuulema "matkivat" toistensa eleitä,uudessa ympäristössä ja porukassa kuluu hetki "tuntosarvet" pystyssä,katsellen ja kuulostellen...Ja jos et keksi mielestäsi "riittävän" hyvää esittelyä,ainahan sä voit sanoo kirjoittavasi blogia nimeltä Villa Tölli,käykäähän siellä kurkkimassa;)Mainio kirjoittaja sinä kyllä ainakin olet,tyhmäksihän tässä välillä itsensä tuntee kun näitä pohdintojasi lukee=D Virtuaalinen onnenpotku sulle ja turvallista koulutietä=D
VastaaPoistaTuli muuten näköjään ainakin riittävän monet heittomerkit;)
VastaaPoistaVoi Eve! Sori, että en oo piiiiitkääään aikaan kommentoinu. Mulla on ollu jonkin sortin blogiähky, eikä toi omakaan blogi oo yhtään kiinnostanu. Oon silti koko ajan seurannu Villa Tölliä. :) Ihania kuvia ja juttuja Eve!
VastaaPoistaJaksoin ite taas innostua blogaamisesta ja 34 neliöö vaihtoikin osoitetta: http://34nelioo.blogspot.com/