keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

I'll be Pax


Huomenna vuorossa parisuhdetesti. Odotettavissa Pat & Mat -tyyppistä kahdenkeskeistä laatuaikaa. Komplementteja lentelee puolin ja toisin. I'll be Pax.

Nyt on kova väsy.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Saldo

Illan saldo:
- yksi alkava flunssa, nivelkipua, vesiräkää ja aivastuksia
- kaksi jätesäkillistä säilytettäviä vaatteita
- erinäisiä nyssyköitä vöitä, huiveja, kenkiä, laukkuja ja niitä sukkahousuja
(- yksi jätesäkillinen mökille jemmattavia melkein säilytettäviä)
- kaksi jätesäkillistä kierrätyskamaa
- näköhavainto takaseinästä
- näköhavainto lattiasta
- yksi erittäin sekainen koti
- yksi sekainen koira, joka luulee, että reput ja Ikea-kassit tarkoittavat mökkireissua.

Mies haluaa maalata vaatehuoneen seinät hilpeillä väreillä (Jamaica-teema). Minä olen perinteisempien hillittyjen sävyjen kannalla. Paxin väriksi ajattelin valkoiseksi petsattua tammea. Alkaakohan se ällöttää?

Vaikka en listannutkaan vaatteitani, huomasin, että housutilanne on lähes katastrofaalinen. Sukkahousuja ei tarvitse, paitsi jos on paksut ja hyvät tarjouksessa.

~

PS. Kiitos kommenteistanne, luen niitä uudestaan ja uudestaan. Lohduttavaa.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Reality blogging

Hävettää hillittömästi. En halua hamstrata. En juurikaan jaksa askarrella. En tarvitse kaikkea sälää, josta ehkä joskus voisi syntyä jotain uutta. Ei, ei, ei.

Tavoite
- 2 pinkkiä laatikkoa askartelutarvikkeita
- 1 laatikko askarteluun tarvittavia työkaluja
- 1 mustavalkoinen Ikea-kassi kuteita, naruja, nauhoja yms.

Reality
- 1 jätesäkillinen roskaa
- 1 jätesäkillinen kierrätystä
- kuteita, lankoja ja nauhoja tavoite + yksi Ikea-kassi ja yksi koppa (jemmasin Töllille jo yhden jätesäkillisen)
- askartelutarvikkeita tavoite + yksi korillinen, yksi Ikea-kassi ja yksi paperikassi.

Vaatehuoneen perimmässä nurkassa on vielä superjemmajemma. En ole vielä päässyt vaateosastolle. 

Mies on pussittanut vaatteensa, pinonnut kierrätettävät ja kirjannut ylös kaikki eri vaatetyyppiensä lukumäärät. (Siis oikeasti! Lukumäärät!)

En tiedä itkeäkö vai nauraa, siksi kirjoitan tämän ylös. Jotta tulevaisuudessa muistaisin. (Hah!)

Mutta miten ihmeessä voin laittaa kierrätykseen ne vaatteet, jotka ehkä joskus olisivat juuri oikeat ja sopivat? Miten pääsen yli siitä, että olen ehkä mahdollisesti tehnyt joskus virheostoksia, vaikkakin suurin osa on muutaman euron kirppisostoksia? Onko suurinta hulluutta laittaa vaatteet suoraan kierrätykseen vain siksi, että ei kertakaikkiaan jaksa kirppishässäkkää? Pitääkö ihmisen säilyttää siviilivihkimessä käyttämänsä mekko, vaikka ei sitä tule enää koskaan pitämään?

Tämä on aivan kaameaa.



sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Totuuden hetki


Jos jonkun sukkahousut eivät mahdu Ikean kassiin, niitä on liikaa. Jos jonkun erittäin tärkeät askarteluhärpäkkeet vyöryvät jonkun syliin, niitä on joko liikaa tai ne ovat epäjärjestyksessä. Jos jonkun vaatteet ovat huiskin haiskin pitkin poikin, joku on ns. kusessa.

Nyt on koittanut aika. Rise and shine, sinä Piiloteltu ja Hävettävä Tila!

Joku tyhjentää pohjapiirustuksessa VH:ksi merkityn tilan. Joku levittäytyy pitkin kämppää erinäisten nyssyköidensä kanssa. Joku järjestelee tarpeelliset ja tarpeettomat. Joku lajittelee. Joku purkaa toimimattomat hylly-, kaappi- ja tankoviritelmät. Joku käy ostamassa Paxia. Joku kokoaa uudet rungot. Joku asentaa sisusteet. (Voiko hyllylevyistä ja laatikoista kauniimmin puhua?) Joku asettelee vaatteet kauniisti paikoilleen. Joku ehkä joskus pääsee kävelemään vaatehuoneeseensa. Joku ei ehkä joka aamu ajaudu hallitsemattomaan vaatevalinta-ahdistukseen.

Joku on jo iltakaudet leikkinyt suunnitteluohjelmalla.

PS. Ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana. Kyllä se siitä. Ensi kesänä taas.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Perinteiset muuvit

Kun olin selvittänyt, miksi sähkötaulu on pimeänä ja vaihtanut yhden pääsulakkeista, niksautin radion päälle. Tampereen Sähkölaitoksen vikapalvelussa oli mukava asiakaspalvelija. Sihautin aikuisten juoman. Otin kameran, kävin kiertämässä. Kukat olivat tylsiä, yksi kukkapenkki oli kokenut voikukkavalloituksen. Säärimittaisessa nurmikossani oli nokkonen. Palasin torppaan, en laittanut kukkaa siniseen maljakkoon.

Väänsin volyymia, koira katsoi kummastuneena. Suoritin villejä tanssinomaisia liikkeitä sarjassa pitkän tovin. Paras paikka on takan edessä. Siinä on piipun perustukset, lattialankut eivät narise. Pyyhin hien ja nauroin ääneen. Yksin.

Istuin rappusella ja kuuntelin korvien suhinaa.

Ihminen tarvitsee yksinoloa, jotta ymmärtää lähimmäisten merkityksen. Ihminen tarvitsee hiljaisuuden, jotta ymmärtää äänen.

Ajattelin vielä tirauttaa, kunhan pääsen fiilikseen. Sielu kaipaa puhdistusta, jotta taas jaksaa.

Ei ole lomaa ilman tätä.



perjantai 12. heinäkuuta 2013

Legoland Günzburg junalla Münchenistä


Matkat ja liput

Kun matka Müncheniin on varattu, kannattaa heti päättää ajankohta, jolloin vierailee Legolandissa. Hyvissä ajoin varattuna liput ovat huomattavasti viime hetken ostoja edullisemmat. Legolandin sisäänpääsymaksussa voi säästää jopa 25 %, jos lipun ostaa esimerkiksi viikkoa ennen. Tulostettua nettilippua ei tarvitse vaihtaa Legolandin lippuluukulla, lipussa oleva viivakoodi piipataan portilla. Sisäänpääsyporteille alkoi muodostua jonoja jo puoli tuntia ennen puiston avautumista.

IC-junalla matka Münchenin päärautatieasemalta Günzburgiin kestää noin tunnin. Kahden aikuisen ja yhden lapsen meno-paluulippu etukäteen määritetyssä junassa maksaa 58,00 € ilman paikkalippua. Shuttlebussi Günzburgin asemalta Legolandiin maksaa 3 euroa per henkilö, matka kestää noin 10 minuuttia. Bussilippu ostetaan bussista ja bussi lähtee aivan aseman vierestä (numero 818, 818A). Taksi asemalta Legolandiin maksaa 11 euroa.

Legoland Günzburg sulkeutui jo seitsemältä, shuttlebussi asemalle lähtee tasan 19.00, takseja on jonossa heti porttien ulkopuolella. Menimme huvittelupäivän jälkeen syömään Günzburgiin, jossa oli varsin idyllinen vanha torialue täynnä ruokapaikkoja. Torilta kävelee juna-asemalle viitisen minuuttia.


Legoland Günzburg, Saksa

Huvipuisto oli... no, huvipuisto. Legorakennelmia oli sijoiteltu sinne tänne, oli vuoristorataa, tukkijokea, vemputinta ja hilavitkutinta. Odotin huvipuistoalueelta enemmän. Alue oli aikalailla peruskauraa. Vessat olivat todella siistit. Kaupoissa myytävä vesipullo maksoi 3,10 €, mutta omia vesipulloja pystyi täyttämään juoma-automaateilla. Hanavesi oli huomattavasti parempaa kuin Münchenissä. Pizzaravintolassa ateria (pannupizza, puolen litran juoma ja jälkkäri) maksoi himpun yli kympin. Huvipuiston parasta antia oli alueen keskellä oleva legoista rakennettu minimaailma, jossa oli mm. Venetsia, Berliini, Allianz Arena ja tietysti Star Wars -alue.

Yksi päivän kohokohdista oli Lego Factory, jossa näki, miten palikoita valmistetaan. Factoryn alakerrassa oli kauppa, josta sai ostaa palikoita kilohintaan (9,00 € / 100 g) ja itse rakenneltuja mini figureita (10,00 € / 6 kpl, sis. jalat, vartalo, pää, päähine/hiukset ja ase/tarvike). Jos palikoiden kilohinta olisi hieman alhaisempi, kaupassa voisi villiintyä täysin. Ihania palikoita, kussakin laatikossa vain yksiä palikoita väreittäin lajiteltuina! Ihanaa!

Parhaat naurut tulivat vesisotalaivoissa. Alueen näyttömöllä oli The Chinese National Circuksen esitys Lego Chima -teemalla. 4D-elokuva oli hauska, vaikka elokuvahahmot puhuivatkin saksaa.

7-vuotias legofani oli haltioissaan joka jutusta, kaikki oli vain ja ainoastaan mahtavaa. 35-vuotias äiti ja 36-vuotias isä olivat ... rättipoikki. 35-vuotias äiti pesi mennen tullen 36-vuotiaan isän ja 7-vuotiaan lapsen Temple X-Peditionissa, joka oli ampumispelin ja kummitusjunan yhdistelmä. Hah! Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto! Muahahaa!


München ilman autoa


Heinäkuu 2013

- Lento Finnairilla Helsingistä Müncheniin, kesto 2 tuntia ja 15 minuuttia. Siedettävä aika, lennolla tarjoiltiin kahvia ja suolapalaa (hoh, ruisleipä yhdellä juustolla).

- Lentoasemalta pääsi näppärästi junalla keskustaan (junat S1 ja S8), matkan kesto 24 minuuttia. Viidelle aikuiselle (kaksi 6–14-vuotiasta lasta on yksi aikuinen) koko Münchenin alueen päivälippu kaikkiin juniin maksoi 20,90 €. Lentokentältä kaupunkiin tarvittiin koko alueen lippu, kun taas keskustassa hengailu raitiovaunuilla, busseilla ja metrolla kävi valkoisen alueen Innenraum-lipulla. Kotimatkalla oli syytä huomata, että vain lentokentälle menevän S1-junan takaosa jatkaa lentoasemalle asti. Jos olit jostain syystä hypännyt junan etuosaan, ehdit vielä vaihtamaan takaosaan Neufahrnissa.

- Kolmen päivän keskusta-aluelippu kaikkiin julkisiin viidelle aikuiselle maksoi 24,60 €. Lipun pystyi ostamaan automaatista (asemilla ja raitiovaunuissa) ja se leimattiin ensimmäistä kertaa matkustettaessa.

-Yövyimme Hotel Brackissa, kolmen metropysäkin päässä ytimestä (Marienplatz). U-junien (metro) asema oli aivan hotellin vieressä. Hotellin henkilökunta oli mahtavan avuliasta, eikä booking.comin huikeat arvostelut osuneet väärään. Hintaan kuului aamiainen (päivittäin kello 6.00-12.00), joka tarjoiltiin pöytiin. Tarjolla oli munakasta / paistettua munaa / munakokkelia, hedelmäsalaattia, jogurttia, leipää, muroja, kahvia, kaakaota... Saksalaiseen asuun pukeutunut rouva piti huolen, että kukin sai juuri sitä, mitä milloinkin mieli teki. Olo oli kuin kuninkaallisella. Miinusta puuttuvasta ilmastoinnista ja kokolattiamatosta. Hintaansa nähden loistava valinta.

- Goetheplatzin metroaseman läheisyydessä sijaitsevasta Grand Cafesta sain yllätyksekseni käsittämättömän hyvän salaatin, jossa oli runsaalla rucolapedillä tomaattia, fetaa ja paistettua maksaa. Täydellinen kypsyys, täydellinen maku. Kyytipojaksi tietysti Weißbier.

- Hotellin aamiaisella jaksoi pitkälle iltapäivään, lounaaksi oli helpoin napata sämpylää tai täytettyä suolarinkeliä muutamalla eurolla. Sämpyläkikkareita oli monella nurkalla ja useimmilla metroasemilla. Biergarteneissa oli omat eväät -alueet, jonne sai kiikuttaa evästä mielinmäärin ja ostaa paikanpäältä vain Weißbierit ja kolat. Porukkaa oli paljon ja tunnelma iloinen. Monessa paikassa oli oma leikkipuisto lapsille (!!).

- Matkalle tulisi ottaa hyvät kengät (niin aina, blaa blaa) tai vaihtoehtoisesti perhepakkaus rakkolaastareita. Hanavettä voi juoda, mutta se oli pahaa.

- Lindtin suklaa oli kaupoissa naurettavan halpaa Suomen hintoihin verrattuna. Suklaan ostaminen tuliaisiksi kesähelteellä ei ollut hyvä idea.

- Jos kotiintuomiset sattumalta jäivät hankkimatta, aina voi poiketa Lidliin. Tuorejuustoa, yrttejä ja retiisiä suolarinkelin väliin (varmista, että Lidlissäsi on paistopiste). Kyytipojaksi tietysti Weißbier Alkosta (sikahintaista). Jos et jaksa Alkoon, ota kaapista joku paha kuvausrekvisiitaksi.


Lopuksi vielä ote matkapäiväkirjastani.

"Weißbier on vehnäolutta, joka on ulkoisesti hieman shameaa, shanoishinko jopa shimaista. Maistuu erittäin hyvälle myös shellaisen shuussa, joka kuvitteli, ettei pidä oluesta. Henkilökohtaiseksi shuosikiksi nousi Augustiner, shiinä on shellainen shininen logo. On thäy-sin khä-sittämätöntä, että paikallishet juovat enemmäin kuin yhden tuopin ja lähtevät kävellen kotiin."

"Jos haluat vaikuttaa siltä, että tiedät mitä teet, käy ostamassa Biergatenin tiskiltä pari tuoppia Weißbieriä ja suolarinkeli. Pujota rinkeli käsivarteesi ja marssi pöytään tyylikkäästi. Älä valitse kulkuväylien reunapöytiä, sillä niihin kasataan käytetyt tuopit keräilyautoja varten. Huvittele lapsesi kustannuksella ja anna hänen kuvitella, että suolarinkeli on kuin suomipullaa ja valokuvaa ensihaukku."

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Pari palaa Münchenistä


Mää voisin jäädä tänne. Tschüss!

(Myöhemmin hieman kattavampaa matkaraporttia.)



torstai 4. heinäkuuta 2013

Elegantti


Miedon hedelmäisen tuoksuinen maalinpoistoaine my ass. Lakasta ja geelimäisestä tökötistä tulee inhoja limakökköjä, jotka takertuvat joka paikkaan. Kiroilun kautta voittoon: ruokapöytä ja tuolit saivat viime yönä Osmon (sävy: kuusi) vahapinnan. Se on niin.... kau-nis, ranskalaistyyppisen elegantti ja valoisa.

Vähän kuin minä.

Tänään ajattelin pestä hiukset. Olen niin lomalla.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...