Kun olin selvittänyt, miksi sähkötaulu on pimeänä ja vaihtanut yhden pääsulakkeista, niksautin radion päälle. Tampereen Sähkölaitoksen vikapalvelussa oli mukava asiakaspalvelija. Sihautin aikuisten juoman. Otin kameran, kävin kiertämässä. Kukat olivat tylsiä, yksi kukkapenkki oli kokenut voikukkavalloituksen. Säärimittaisessa nurmikossani oli nokkonen. Palasin torppaan, en laittanut kukkaa siniseen maljakkoon.
Väänsin volyymia, koira katsoi kummastuneena. Suoritin villejä tanssinomaisia liikkeitä sarjassa pitkän tovin. Paras paikka on takan edessä. Siinä on piipun perustukset, lattialankut eivät narise. Pyyhin hien ja nauroin ääneen. Yksin.
Istuin rappusella ja kuuntelin korvien suhinaa.
Ihminen tarvitsee yksinoloa, jotta ymmärtää lähimmäisten merkityksen. Ihminen tarvitsee hiljaisuuden, jotta ymmärtää äänen.
Ajattelin vielä tirauttaa, kunhan pääsen fiilikseen. Sielu kaipaa puhdistusta, jotta taas jaksaa.
Ei ole lomaa ilman tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti