torstai 28. heinäkuuta 2011

Tryffeli


Se on kuulkaa nyt täällä maailma mullillaan. Meille muutti tänään karvapallo, sohvanvaltaaja, kurankerääjä. Mister Tryffeli, 5 vuotta. Luodaan yhteyttä, rakennetaan luottamusta, opetellaan tapoja. Toistaiseksi on mennyt epäilyttävän hyvin.

Mutta miksi huomaan aika ajoin puhuvani vauvaa?

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Keinunraadon uusi elämä


Fiksailin, maalailin ja mallailin. Räsymattopäälliset istuinosiin, eikö? Ainakin oli mahtava kiikkua mäntysuovan tuoksussa. Lievää kuprua tuli taas maaliin, kun ei malta. Kynsilakassa sama ilmiö. Ihmehomma. :D

Ennen-kuva on otettu toukokuussa 2010. Tässä on ollut niin kaikenlaista.

;)

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kamala ihminen


Ihan pikkasen oikaisin mummonneliöpeitossani. 125x150 senttiä vitosella (5,00 €) Citymarketista. Ostin.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Tanssii ruohonleikkurin kanssa


Toistan itseäni. En ole ohjautuva ryhmäliikkuja. Pallopelit ymmärrän, mutta jumppa aiheuttaa samanlaisia väristyksiä kuin kaalilaatikko. Oman kunnon ja ulkoisen olemuksen kohottaminen ei ole päässäni tarpeeksi hyödyllistä. Sen sijaan halotut puut, leikattu nurmi, kannettu saunavesi ja kuurattu tupa lasketaan hyödyksi, viime päivinä erittäin hikisiksi hyödyiksi. Kuinka paljon ihminen VOI hiota? On jännittävä tunne, kun jokaikisestä ihohuokosesta tursuaa suolalientä, näkökenttä samenee ja norot kutittavat selkää ja polvitaipeita. Samalla kun huiskin kuutta miljoonaa paarmaa ympäriltäni, hykertelen mielessäni kuinka laihdun suorastaan silmissä.

Syytäkin. Postipaketissa odottaa palkinto, jota saan käyttää vasta kun olen 65 (kiloa, toim. huom.). Tammikuussa alkaneen laihdutusohjelman mukaan 7 päivän kuluttua olen. En ole koskaan ennen laihduttanut näin pitkään ja lannistumatta matkan epäonnistumisista. Riemuvoitto olisi, jos paino edes alkaisi tuolla maagisella lukemalla.  
~

HUOM! Kannattaa avata ruohonleikkurin bensahana ennen kuin kiskoo kätensä rakoille vetonarun kanssa. Leikkuriin ei myöskään pidä laittaa 2-tahtibensiiniä, vaikka pullo olisikin sopivasti käsillä.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Ihmemaa


Joskus ihminen ajautuu keskelle ihmemaata, ennen kokemattomaan maailmaan. Miesääni kaiuttaa Ladan puolaa ja Escortin peräpäätä. Yleisö hurraa, kun rakkaudella rakennettu maailma pölläyttää mustanpuhuvaa savua ja rutistetulta paperilta näyttävä auto koppaa toisen kaltaisensa ojaan. Pinkkejä autoja ilkutaan ja erän voittajan ajotaidoille nyökkäillään hyväksyvästi. Minä mutustan asiaankuuluvasti pyttäriä ja yritän näyttää innostuneelta.

Onneksi rannekkeen väri mätsää paitaani.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Torstai ei mittää, perjantai ei mittää


Taivas murisee. Ukkonen (tai ajan hammas) otti ja rikkoi radion. Kätevä emäntä poimii lapselle iltapalan Töllin puskista (juu ei ole kypsiä, ei) ja tökkää silmänsä nokkoseen (au). Viisivuotias ilmoitti saunassa uskovansa jälleensyntymiseen (salaa lukenut jotain kirjoja?). Saisipa aikaiseksi jotain näkyvää (maalia tai tapettia tai jotain muuta nättiä). Vuorokausi maalla takana ja sielu lepää.

Kaamea värinälkä. Suklaanälkä. Salmiakkinälkä. Nälkä. Imppaan basilikaa ja kuuntelen Hectoria. Mikä biisi?

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Yksi kappale pehmustettuja huoneita, kiitos


Miksei mullakin voisi olla tällainen? Töllin pannuhuone? Miksei? Miksei.

~

Kesälomamatkailu Muikkusen kanssa Ikaalisiin oli virkistävää. Kiitos vielä Minnalle ja Insinöörille yösijasta ja muusta! <3

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Hiphei!


Vihdoinkin. Muikkunen ajaa pyörällä. Vielä toissapäivänä kaatui heti, kun ei pitänyt etusormea selässä. Aiemmat kaatumiset olivat pesiyttäneet pupun pöksyyn. Eilen käytin natsimutsikortin: puistoon ei mennä ennen kuin pyöräily sujuu. Lapsirukka katsoi minua kauhuissaan, mutta jo vartin päästä hihkui, kun polki puistoa ympäri. Minä yritin pidätellä ylpeyden kyyneleitä. 

Taivaalla möllötti täysikuu ja kirjanmerkkien silmäliimat levisivät, ei löytynyt pötköliima yöllä. Tarkoituksenani oli tehdä sieviä, pitsikoristeisia. Melkein onnistuin. (Ohje: http://nheilke.com/blog/?p=2628)

Aurinkoa!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Hitaasti


"Niin uljaita on urhoja, on järkeä on kuntoa, jos toimeen tartutaan." Paino sanalla JOS. (Hämäläisten laulusta.)

Kiertelimme Muikkusen kanssa kaupungilla. Kukikkaiden alennustankojen riemukkaat numerot (!!50-60-70!!) eivät nostaneet pulssia, eivät laajentaneet pupilleja. Kimaltavien lasien loiste ei sokeuttanut, edes iloiset tekstiviestit ystäviltäni (neidit KappAhl ja Lindex, rouva Multapeukku) eivät innostaneet. Magneettijuovani on sekaisin ja siruni säpäleinä.

Musta Hummer lipui kävelykadulle ja tumman auton uumenista pölähti parvi enkeleitä. Voimakkaasti meikattuja, sulosäärisiä nuoria naisia. Pukeutuneina valkoisiin, varsin antaviin viritelmiin, isot siivet selässä keikkuen pornoenkelit jakoivat kärpäsmyrkyltä haisevia suihkugeelin näytepakkauksia. Näytelmä huipentui kadunmiehen suusta roikkuvaan metrin kuolaan ja "nipistäkää mua" -pyyntöihin. Muikkunenkin sai omansa ja kihersi kiitoksensa, sekin. Toimivaa promoa, kertakaikkiaan.

Huomenna päällystän jo toisen ruokapöydän tuolin. Jos hyvin käy. Paino sanalla jos.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kuri pakkaa


Pari kukkaa, kuri pakkaa. Miehen superpitkä loma on lomittu. Mun pitäs keksiä, mikä musta tulee isona. Tai keksiä, miten rahoitan sen, mikä musta tulee isona. Tai edes miten rahoitan isona pysymisen. Aino-jäätelökin on niin kallista.

Ei mitään uutta taivaan alla.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Roskistuoli


Roskistuoli, josta taannoin kerroin. Kotiutettu kaupunkiin.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Suu auki


Aamulla näytti siltä, että kaikki on paskaa. Paitsi kusi. Kaikki lähti vinoon puuttuvista lattialistoista, kiihtyi välitilan silikonien kautta puuttuvaan parketinapalaan ja kynnyskysymykseksi nousi maailman epätoimivin vaatehuone. Nolointa kuitenkin on se, että kuvittelen edelleen Miehen olevan ajatustenlukija. Kirveltää, kirveltää olla typerä.

Pannupizza ja Good wife. Suu auki. Auttaa. 

~

Pohja (yhteen)
1 dl vettä
2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl kuivahiivaa

1-2 tl hunajaa

1/2 tl suolaa

kuivattua basilikaa 
2 rkl
oliiviöljyä 

Anna pohjan kohota hetki, painele öljytylle pannulle. Täytteeksi salsakastiketta, kanaa, persikkaa, sinihomejuustoa ja juustoraastetta. Toiseen salsaa, kuullotettua paprikaa, sipulia, jalapenoja, valkosipulia, kanaa ja juustoa. Paista pizzaa hetki levyllä niin, että pohja saa vähän väriä. Laita pannu 250 asteiseen uuniin (Scanpan ja Jamie ainakin kestävät korkean lämmön) ja paista, kunnes pinta ruskistuu. Lisää rucolaa valmiin pizzan päälle.  

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Tuomiopäivä


Tuolien hiominen on muuten ihan vihoviimeistä hommaa. Yksi kierros vahaa takana ja yksi päällisvaihtoehto ostettu. Tuomionne?

Onneksi nitoja ja isompi hiomakone on mökillä, nyt ei huvita jatkaa hommaa. Ei niin yhtään.


Eilinen vierailu erittäin herkulliseen miljööseen verotti voimia. Tänään on levättävä (ja mutusteltava suolaista ja makeaa vuorotellen...). Sanonpa vaan, että paikka oli NiiIIIIiiiiiN paljon kauniimpi ihan livenä. Satumaailma, salainen puutarha, keidas, jonka joka sentissä näkyi valtava työ. Iso kiitos emännälle ja sen siskolle! Oli uskomattoman upea tavata! 

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Uudistamista


Ruokaryhmä, jota vasten olen luultavammin hamuillut ensiaskeleitani. Mummulan ruokaryhmä, joka merkitsee minulle. Ruokaryhmä, jonka sain kotiimme muutama vuosi sitten. Ah.

Päätin viimein aloittaa ruokapöydän ja tuolien uudistamisen. Voitteko kuvitella, että tuo kangas on 35 vuotta päivittäin istuttua! En voi lakata hämmästelemästä laatutavaran kestävyyttä. Yhden tuolin pohja oli säpäleinä, rusahti uhkaavasti istuttaessa, kesti kumminkin. Ällöttävästi murentuneeseen pehmusteeseen oli painautunut kummallinen jälki;  näyttää ihan luolamaalauksen ukkelilta.

Uusi pohja, pehmuste ja kangas. Kovaa hiomista ja pintaan ajattelin valkoista puuvahaa. (Ehdotuksia tosin otetaan vastaan!)

Ruokaryhmän uudistamista tärkeämpi tavoite on itseni uudistaminen (tai ainakin hetkellinen muuttaminen). Päätin nimittäin keskittyä, tiedostaa ja taistella vastaan. Tällä kertaa en hermostu, kun valmista ei tule seuraavan tunnin sisällä. Tällä kertaa teen rauhallisesti yhden kerrallaan. Tällä kertaa maltan odottaa maalin kuivumista. Tällä kertaa en oikaise mutkissa lopputuloksen kiilto silmissä.

Ehkä minustakin tulee laatutavaraa.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Kuk(k)a olet? [edit]


Vihertumpelo kaipaa apua. Etupihalle (ns. nurmikolle) on popsahtanut tällaisia. Keitä ovat? Jos kaveri on rikkaruoho, niin minun puolestani saa vaikka levitä.

[ Edit: Vau! Hän on siis peurankello. Peurankello (Campanula glomerata) on monivuotinen, yleinen, 20-70 cm korkeaksi kasvava kellokasvi. Se viihtyy niityillä ja pientareilla (ja meidän pihassa). Kiitos Peppi ja Intianminttu! :) ] 


Takapihan valtaa varsinaisen jättiläisketun leipä. Kuka hän on ja mitä ihmettä hän tekee pihallani? Menisi omille pihoille pyörimään. En tykkää.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...