Saivat syödäkseen

Joulun ihme tapahtui perjantaina.

Sain levitettyä pesuaineen tuoksun koko huusholliin. Otin Ajax-asennon ja totesin puhtaustason riittäväksi. Sain valmistettua hieman kunnianhimoisen joulumenun. Veli oli luvannut tehdä greippigraavattuja silakoita. Soitteli kuuden aikaan illalla 200 kilometrin päästä ja kertoi etsivänsä silakoita. Lievästi hermostuin Veljen huolettomasta asenteesta joulumenun aikataulutusta kohtaan. Ongelmahan tosin on vain minun päässäni. Veljellä ei ollut mitään ongelmaa kuoria silakan nahkoja kymmeneltä illalla.

Mutta aatto tuli ja ihmiset saivat syödäkseen.

Aattoaamuna kävimme porukalla avantosaunassa. Veljen vaimokin kävi kahdesti kastautumassa. Veljen vaimon etelä-amerikkalaisuus tekee asiasta ylöskirjaamisen arvoisen. En tiedä, kumpi oli suurempi shokki: järviveden kylmyys vai välitön suhtautuminen alastomuuteen. Yritin olla näkemättä kälyn järkytyksestä pyöristyneitä silmiä, kun pesutiloissa ventovieraat mummot heittävät tissit olalle ja suihkuttelevat nautinnollisesti. Hän piti uimapuvun päällä ja suihkutteli nurkkaan kääntyneenä pikavauhtia.

Onhan se tietysti hämmentävää. Vaatteet päällä ei halailla, mutta yleisessä saunassa ollaan tuttuja kaikkien kanssa.

Olipa kerran taas uusi elämä

Oli joulu. Oli ruokaa.

Nyt olen elänyt kaksi vuorokautta uutta elämää. Olo on jo kovin laiha. Pissattaa ihan koko ajan. Montakohan uutta elämää olen jo elänyt, ehkä satoja.

Sulatin pakastimen ja siivosin keittiön laatikot. Pesin koiran hampaat. Luin kirjan. Jää kovasti ylimääräistä aikaa, kun ei syö koko ajan.

Kaksi viikkoa lomaan. Söisin riemusta, jos voisin.   

Uutta

Muikkunen sanoi, että häntä kyllästyttää, kun joka vuosi on samanmallinen talo samanmoisilla koristeilla. Mulla sama. Kämppä pysyy samanmallisena, vaikka pidennetty ruokapöytä, joulukuusi ja yksi uusi asukas saavat neliöt tuntumaan päivä päivältä pienemmiltä. Jotain on tehtävä, hyvin pian. Taivaalta ei satanut toiveista huolimatta timantteja, joten on tyydyttävä maltillisiin muutoksiin. Nakertelen kynsinauhani verille tässä tuumaillessani: mitä, mihin, millä rahalla. Olen selvästi planeettaenergioiden puristuksessa Marsin, Merkuriuksen ja Auringon aktivoidessa Pluton ja Uranuksen neliötä. Luin Astro.fiistä.

Veljen saapuminen talouden maitovahvuuteen on tosin tuonut mukanaan jo yllättäviä sisustuksellisia uudistuksia. Veli rapistelee silmäpussejaan ja hihittelee mennessään. Maitopurkissa, hammastahnassa, perhevalokuvissa, koriste-esineissä. Niitä on kaikkialla. Olo on kuin Big Brother -talossa.

I'll be watching you. Tänäkin vuonna. Lupaan.

Päivitys

Päivitelläänpä nyt kaikki kerralla. Kylläpä on syöty. Kylläpä on mustaa. Kylläpä on sadetta. Kylläpä pukkikin oli kiireinen. Kylläpä on kynttilöitäkin poltettu. Kylläpä on nysvätty kotona.

Vaihdetaan paljon käytetyt päivitykset uuden vuoden toivotuksiin. Halvalla. Kaupanpäällisiksi puoli kiloa lähes käyttämättömiä joulukuusen neulasia.

Kylläpä.

Kirpparikierrosta, vierailua Töllillä, venyviä aamuja, lautapelejä. Huominen töihinpaluu ei harmita yhtään.

Eipä.

PS. Bongasin blogistin kirpalla. Oli pöytää katselemassa, pojalle kuulemma. Kekä arvaa, kenet bongasin?

Joulumenu ja perinteet

LOUNAS

Tarjoillaan tarkassa synkronissa joulurauhan julistuksen kanssa. Puuro on oltava syötynä tasan kello 12. Patpattavien nahkarukkastaputuksien ja Porilaisten marssin jälkeen juodaan kahvit.
~

Riisipuuro
Joka vuosi on ostettava pussillinen puuroriisiä, vaikka viimevuotiset lojuvat edelleen laatikon perukoilla.

Luumuinen juhannuskakku 
Töllin juhannuskakku jouluisena. Viime vuoden kokeilu, aineksia klassikoksi.


~

 

ILLALLINEN 

Yleensä nautitaan kolmen-neljän aikaan iltapäivällä. Tänä vuonna hieman myöhemmin, koska Mies on töissä. Joulun kohokohta, ehdottomasti.

~

Mustatorvisienikeitto
Alkukeitto ilmestyi menuun muutama vuosi sitten. En osaisi olla enää ilman. Alun keitto ja salaatti pelastavat loppuillan, kun ihminen ei osaa syödä kohtuudella.  
~ 
Lohicarpacciosalaatti
Useampi vuosi sitten joulupöytään saapunut, ensimmäisestä kokeilusta vakituiseksi.

Hyydytetty kylmäsavulohikakku
Synttäreille pari vuotta sitten testattu, loistokkaaksi havaittu. Erinomainen myös yösyömiseen, kun mieli halajaa "vähän jotain pientä suolaista".

Töllin jogurttisilakat
Jos on silakoita, on jogurttisilakoita. Resepti vaihtelee, vannon aina kirjoittavani ylös. Vieläkään vannomisista ei ole kirjallisia todisteita.
Rosolli
Ainahan tätä kai on oltava. Mies syö. Minä söin seitsemän ikäisenä, enkä ole vieläkään päässyt yli lapsuuteni suurimmasta huijauksesta. Vaaleanpunaista kermavaahtoa... Kostoksi Saarioisten äidit tekevät meidän rosollit.

Metsäsienisalaatti
Suolasieniä, kermaviiliä ja keltasipulia. Tänä vuonna suolasienisaaliini oli naurettava. Kauppahallissa katselin himoiten suolattuja haaparouskuja, 18 euroa / kilo. Siis 18 euroa halvimmillaan. Huh huh. Lapsuuden perinneherkku. Lanttulaatikon paras kaveri.

Kirjolohenmäti
Sekoitetaan smetanan ja keltasipulin kanssa. Odotan klassikkohetkeä, jolloin Veli tuijottaa kaukaisuuteen keskittyneesti ja poksauttelee etuhampailla mätipallukoita yksi kerrallaan.

Venäläiset suolakurkut
Suolaisen, makean ja viileän rasvaisuuden suloinen liitto. Kuulunut joulupöytään lapsuudesta asti. Muistan, kun Mies maistoi epäillen ensi kertaa. Siitä on 17 vuotta. 
~ 

Kokeilevan keittiön peunalaatikko
En osaa valmistaa. En pysty suhtautumaan rakkaudella ruokaan, josta en pidä lainkaan. Toisina vuosina intoudun kokeilemaan, toisina vuosina Mies pelastaa herkkunsa ja ostaa valmiina lounaspaikastaan. Muikkusella meni pitkään, että "peuna" vaihtui perunaksi.

Even lanttulaatikko
Tämän osaan. Joka vuosi hämmästelen sitä, kuinka helposti onnistun täydellisesti. Joka vuosi mietin, koska varmuus vaihtuu katastrofiksi. Eniten pelkään tikkuisia lanttuja. Voisin syödä mielin määrin, jos maha kestäisi. 

Uunijuurekset
Vielä harkinnassa. Jotain hunajaista, paahdettua... porkkanaa, lanttua, punajuurta... kenties rosmariinia... Mies ihmettelee punajuuripakkomiellettäni. "Mutku mä haluaisin jotain punajuuresta."

Anjan murea lihakasti

Miehen mummun joulupöydästä meille siirtynyt herkku. Palapaisti, joka haudutetaan pitkään, rikkoutumispisteeseen. Liemen jäähdytyksen ja rasvan kuorimisen jälkeen kastikkeelle annetaan kevyt vehnäjauhosuurustus ja palautetaan lihat. Mies kuorruttaa laatikkoannoksensa kastikkeella.

Kinkku

Joka vuosi hoen kaupassa: "Tuoresuolattu juhlakinkku potkalla, tuoresuolattu juhlakinkku potkalla... vai oliko se sittenkin harmaasuolattu juhlakinkku... potka vai luu... ei pakaste..." Pyörin kinkkualtailla ja etsin sitä oikeaa vähintään vartin. Taputtelen ja kääntelen. Olen se ärsyttävä päättämätön kinkuntökkijä. Ostan kinkun sieltä, missä kauppias on tajunnut tuoda muovipusseja kinkkualtaan viereen.

Mies vaatii, että kinkku paistetaan yöllä, koska kinkku on aina paistettu yöllä. Mies vannoo vahtivansa. Aattoöisin nukun koiranunta ja pomppaan kurkkimaan tirisevää possua. Viideltä aamulla paistomittari piippaa, Mies ei herää siihen. Sivelen kuorrutesinapin kaksin käsin hartaudella.

 

~ 

Karsin listaa viime vuodesta. Nyt selaan kirjoja himokkaasti ja etsin sitä jotain. Vuoden tulokasta, unohtumatonta herkkua, tulevaa klassikkoa. Ehkä jotain pientä ja raikasta. Missä piileksit?

Piparkakkutalo syödään vasta uudenvuodenaattona tinahommien lomassa. Ei poikkeuksia.

PS. Eilen taisi olla se joulukorttipäivä. Jäi tekemättä. Jäi postittamatta. Hou hou. 
PPS. Lähdin töistä työkengillä. Ensi viikko vielä täyttä hulinaa, melkein pelottaa.

Niin joulua että

Ikealaiset pahvinumerot kynttilänjaloissa. Elämäni ensimmäinen adventikko. Jos maalaa jättikävyn akryliväreillä vihreäksi, niin voiko sen laskea jouluaskarteluksi? Mielestäni voi. Sitä on niin laitettu joulua, että. 

Kolmihaaraiset kynttilänjalat ovat löytöjä kirpparilta. Ensin löytyi yksi ja muutaman päivän kuluttua kaksi lisää. Tuhlasin turhuuksiin järkyttävät viisi euroa. Jalat ovat inanan pikkiliikkiset, kynttilät ovat siis enkelikellokynttilöitä. Vihreässä kynttiläpaketissa oli enemmän kuin punaisessa. Vihreä maksoi huomattavasti vähemmän kuin punainen. Kuva palavasta kynttilästä kertonee miksi. Kyllä jurppii.

Olen raapimassa steariinia ja muistelemassa viikonlopun valoa. Pai.

Sivullinen uhri

Itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa kukka-asetelmia.

Olen (melkein) sivullinen uhri. Luonnossa on lääniä vaikka kuinka, sammaltupsuakin toinen toisensa perään. Kyllä fiksujen hämähäkkien pitäisi tajuta pysyä pois blogistin kukka-asetelmien raaka-aineista. Ettei tarvi tulla toisten paidoille ja pöydille hyppimään. Yhdentoista hämähäkin rynnäkkö on aivan liioiteltua. Täällä ollaan kuitenkin vain rauhaa ja solidaarisuutta julistamassa. Sitten käy näin. Itkuhuutoa ja kirkumista. Tämän täytyy loppua.

Ikävästä välikohtauksesta huolimatta olen oikein kovasti onnellinen kukka-asetelmistani. Kaikki blogikliseet samassa purkissa. On kolmen kilon säilyketölkkiä (kaverin työpaikan roskiksesta), ohutta korkkilevyä (työpaikan roskiksesta), saumakohdassa mustaa silkkinauhaa, jouluruusua (Lidlistä vitosella), sammalta (omalta tontilta), pronssimaalattuja käpyjä (ollut pöytäkoristeena 8 vuotta sitten kahvitilaisuudessa) ja ruosteisia kulkusia (Löytöliiteristä eurolla toissa vuonna). Kylkeen olisin liimannut tuohitähden, mutta sammaleessa oli jo tarpeeksi luontoa kestettäväksi.

1) Hämähäkkejä ei vahingoitettu kuvauksissa.
2) Ei saa nauraa, mutta kumminkin. Anarkisti-Markoa siteeraan vielä tulevaisuudessakin.

Hyvää joulua!

Hyvää joulua!

Tämä tuli niin kovin äkkiä ja yllättäen. Kaikki tarpeellinen on kuitenkin. Nää mun miehet. Ja ruoka.

Käpylöi

Käpyjä ja steariinia Strömsön tapaan. Steariini sulatetaan vesihauteessa ja käpysiä dipataan. Pitäisi toimia oivina sytykkeinä. Harmi, ettei pääse kotona kokeileen. Ajattelin naapuria lahjoa joulun aikaan. Hauskannäköisiä ainakin ovat.

PS. Laihdutuskuuri ei ihan vielä tänään alkanut.

Joulumenu... hih

Okei... ihan pikkuisen kaivoin esiin...

Olen monta vuotta kerännyt joulun ruokaohjeet kansiin. Ohjeet pysyvät siististi nipussa, tehdyt ja tekemättömät on helppo kontrolloida, jää muistiin edellisien vuosien hyvät ja huonot. Olen yrittänyt joka joulu tuoda jotain uutta ja katsonut, onko siinä klassikon aineksia.

Viime vuosi oli hyvin erilainen, koska kaikki ruoat täytyivät olla pakattavia, helposti pikkiriikkisessä mökkikeittiössä viimeisteltävissä. Toisaalta kiva, toisaalta kaipasin kotiin. Pesäkoloon. 

Joulumenu 2010 (jos nyt vähän hahmottelis...)

Mustatorvisienikeitto

Lohicarpacciosalaatti

Lohirulla

Silli-hapankorppukaviaari

Rosolli

Metsäsienisalaatti

Kirjolohenmäti

Venäläiset suolakurkut

Keitinperunat

Pirkkalainen peurnalaatikko

Laineen lanttulaatikko

Äitien porkkanalaatikko

Anjan murea lihakasti

Kinkku

Roquefort-päärynät

Head start

Oletko huomannut, kuinka joulu hiipii aina vähän salamyhkäisesti? Pieninä annoksina, sieltä täältä, kunnes se räjähtää joka paikasta. En pidä siitä, että se yrittää taas yllättää minut. Mokomakin. Tänä vuonna minä yllätän sen! Hah!

Joulu on minulle kummallinen asia. Se on täynnä "pitäisiä" ja sisäinen viilaajani haluaa kaiken olevan vain ja ainoastaan täydellistä. Kuitenkin ymmärrän, että sillä ei ole merkitystä. Millä on merkitystä?

- Merkitystä on sillä, että luon muikkuselle perinteitä. Niin, että hän voi aikuisena sanoa: "Ei hitto, suolakurkkuja hunajalla ja smetanalla... niitä oli AINA lapsuuteni jouluissa..."

- Merkitystä on sillä, että mies tulee kotiin viikkojen poissaolon jälkeen ja näen hänen myhäilevän tyytyväisenä.

- Merkitystä on sillä, että JOS löytää niitä täydellisiä lahjoja jollekulle, eikä malttaisi olla antamatta niitä marraskuussa. Lahjominen on vaan erihauskaa puuhaa! (Tunnustan, että tein tänään "täydellisen" löydön ja malttamattomana hykertelen nyt jo!)

- Merkitystä on sillä, että pääsen toteuttamaan jo 11. kertaa oman (sairaan) perinteeni, jonka nyt tunnustan. Joulun isot ruokaostokset hoidan hyvissä ajoin ilman ruuhkaa, mieluiten jonain aamuna. Silloin on hermo kireällä ja hymy kaukana, myönnän. Jätän kuitenkin ostamatta jotain pientä ja kevyttä (enkä nyt tarkoita kaloreita). Nämä joulun supertuotteet (juustot ovat mainioita) menen ostamaan mahdollisimman ruuhkaiseen aikaan mahdollisimman ruuhkaiseen kauppaan, otan kopan käsivarrelle kuin kalliimmankin käsveskan. Seurailen ihmisiä, hykertelen ihmisten hermoille, nautin kuhinasta kuin ulkopuolisena. Toivotan hyvät joulut erityisen stressaantuneille, jotka joutuvat ostoskärryjen yliajamiksi. Hymyilen, olen avulias ja kohtelias. Joskus hymy tarttuu (voitto!), useimmiten pelkään tulevani lyödyksi.

Joko voi suunnitella menun?