Olen (melkein) sivullinen uhri. Luonnossa on lääniä vaikka kuinka, sammaltupsuakin toinen toisensa perään. Kyllä fiksujen hämähäkkien pitäisi tajuta pysyä pois blogistin kukka-asetelmien raaka-aineista. Ettei tarvi tulla toisten paidoille ja pöydille hyppimään. Yhdentoista hämähäkin rynnäkkö on aivan liioiteltua. Täällä ollaan kuitenkin vain rauhaa ja solidaarisuutta julistamassa. Sitten käy näin. Itkuhuutoa ja kirkumista. Tämän täytyy loppua.
Ikävästä välikohtauksesta huolimatta olen oikein kovasti onnellinen kukka-asetelmistani. Kaikki blogikliseet samassa purkissa. On kolmen kilon säilyketölkkiä (kaverin työpaikan roskiksesta), ohutta korkkilevyä (työpaikan roskiksesta), saumakohdassa mustaa silkkinauhaa, jouluruusua (Lidlistä vitosella), sammalta (omalta tontilta), pronssimaalattuja käpyjä (ollut pöytäkoristeena 8 vuotta sitten kahvitilaisuudessa) ja ruosteisia kulkusia (Löytöliiteristä eurolla toissa vuonna). Kylkeen olisin liimannut tuohitähden, mutta sammaleessa oli jo tarpeeksi luontoa kestettäväksi.
1) Hämähäkkejä ei vahingoitettu kuvauksissa.
2) Ei saa nauraa, mutta kumminkin. Anarkisti-Markoa siteeraan vielä tulevaisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti