Meillä on kaikkea

Remonttipäivä 58. Laihdutuspäivä 3.

Meillä on reikiä eteisen seinässä. Meillä on kylpyhuoneessa reikien kohdilla juttuja. 

 Meillä on myös punaisia juttuja. Meillä on sininen juttu tummanharmaalla pohjalla.

 Meillä on led ja meillä on valo.

Meillä on johtokeskus.

Meillä ei ole enää Tapparaa. Meillä on Ilves.

Pyykkimummona

Joulun jälkeen tuli Mittamies. Mies mittasi kuivauksesta huolimatta märkää. Yllättävää.

Tekninen isännöitsijän antoi suuressa armollisuudessaan luvan piikata. Niinpä välipäivinä piikattiin hartaudella kuivatetut betonit pois. Piikkarina oli joku random heppu, koska meidän oma Herra Remonttimies oli muissa hommissa. Herra Random Piikkari ei imuroinut eteistä. Sotkuinen mies, joka piti helvetinmoista meteliä. En pidä herra Piikkareista.

Ennen loppiaista kävi Herra Sähkömies. Herra Sähkömies teki ilmeisesti sähkötöitä. Oli pyytänyt imuria lainaan, kun oli sotkenut eteisessä. Sinänsä outoa, koska sähkömiehet eivät koskaan siivoa jälkiään.

Huomenna tulee meidän oma Herra Remonttimies takaisin työmaalle. Mietimme, että pitäisikö sitä joku tervetuliaisbanderolli laittaa. Nymmeinaa alkaa tapahtua.


Remontti täytti tänään kahdeksan viikkoa. Se oli aika, johon henkisesti valmistauduin, jos ja kun kaikki menee kuitenkin pieleen. Nyt mennään siis yli tulvavallien ja hiekkasäkkien. Lupaan ja vannon, että jos remontti joskus valmistuu, en valita pyykinpesusta ainakaan kuukauteen. Kyllä sitä pyykkiä pesee, jos konetta voi käyttää poistumatta ulko-ovesta. Pyykkimummoa jo vähän vituttaa raapottaa pyykkiä ympäriinsä.

Päivä satakuuskytkahdeksanmiljoonaa

Meillä kuivataan.

Tekninen isännöitsijä vaati, että märkä betonilaatta kuivataan. Tekninen isännöitsijä ei suostunut siihen, että märkä betonilaatta poistetaan ja tilalle rakennetaan uusi laatta asianmukaisilla kapillaarikatkoilla. Tekninen isännöitsijä vannoi kuivatusajan olevan viikon tai pari. Tekninen isännöitsijä oli tietoinen, että sellainen kuivatusaika ei tule riittämään, koska kuivausurakoitsija oli niin hänelle ilmoittanut. Tekninen isännöitsijä ei kertonut sitä asukkaalle. Tekninen isännöitsijä ei korvaa lotkauttanut urakoitsijan mielipiteelle aikaavievästä ja toimimattomasta korjaustavasta. Tekninen isännöitsijä ei vastaa puhelimeen. Tekninen isännöitsijä ei ole kiinnostunut siitä, että asukas tulee kaistapäiseksi tässä metelissä. Tekninen isännöitsijä puhuu toista ja tekee toista.

Ja me maksamme teknisen isännöitsijän palkan.

Vituttaa. Niin että vapisen.

Seuraavat mittaukset on 28.12.2016.

Oikeasti.

Ja mitä ilmeisimmin silloin todetaan, että laatta ei ole kuiva.

Jotenkin sitä kuvitteli, että myös tekninen isännöitsijä ymmärtäisi, että jos kustannukset ovat likimain samat, niin lyhyt remonttiaika olisi kaikkien etu. Ja että rakenteen korjaaminen asianmukaiseksi on myös asunto-osakeyhtiön etu. Ja että asukas on varautunut kestämään remontin, mutta asukasta alkaa todenteolla vituttamaan, jos sille puhutaan paskaa.

Eipä mulla muuta. 

Päivä 14

Kaksi viikkoa takana. Vähän on lohduton näkymä. Huomenna sinitarratut tapit kertovat remontin tulevat työvaiheet ja valottavat tulevaa aikataulua.Viisaita tappeja.

Odottelu tympäisee.

Joku päivä

Putkimies teki hienoja putkia. Hivelee silmää ja mieltä. Putket siis. Miestä en ole tavannut.

Herradelegaatio mittaili pintakosteuksia. Lutimärkää. Kummallista, koska silmään lattia näyttää hyvinkin kuivalta. Jotenkin sitä kuvittelee, että märkä on märkä. Huomenna tehdään reikiä poramittauksia varten ja maanantaina mittaillaan. Mittauksien perusteella joko kuivataan joku kuusimiljoonaa viikkoa tai piikataan koko paska pois. Aivan hel-ve-tin mielenkiintoista. Kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä. Juoksen avantoon.

Savolainen Remonttiherra on ihku. Herra imuroi työmaansa, mutta myös remonttialueen ulkopuolisen eteistilan työpäivänsä jälkeen. Voi sydän!

Virkkasin tuubihuivin Kädentaidoista ostetuista sikahalvoista langoista. Se näyttää kaulassa patalapulta.

Pääsin opiskelemaan ylempää tulevaisuutta ammattikorkeaan. Minusta tulee tradenomi pilkku yyaaämkoo. Yli-ihminen, ylempi ihminen, ylevämpi ihminen. Vähintään. Ehkä myös kaunis, laiha ja menestyvä. Hakemuksia oli yli 300 ja aloituspaikkoja 25, joten kyseessä on pienimuotoinen ihme.  Luulen, että opintotoimistossa on käynyt laskuvirhe minun edukseni. Helvettiläinen sentään. Olo on epäuskoisen kupliva. Haaveista on ehkä mahdolista tulla totta. Hittovie. Kiroilututtaa. Hyvällä tavalla. Kin. Asiasta tosin pitää vielä neuvotella esimiehen kanssa. Saatoin jättää pääsykokeissa käymisen kertomatta (yllättävä lomapäivä keskellä viikkoa). Parempihan se on keskustella varmoista asioista, eikä hypoteettisella tasolla. Näin minä sen näin. Todellisuudessa en olisi kehdannut sanoa, etten päässytkään. 

Lehtien kahinaa korvissani

Päivät 4-7 kuluivat ilman suurempia tapahtumia. 

Työ ei etene ilman putkimiestä. Putkimiestä ei voi ottaa ilman taloyhtiön vesikatkoa. Vesikatkoa ei voi tehdä ilman kahden päivän ilmoitusaikaa. Ihmiset eivät pärjää keskellä päivää kahta tuntia ilman vettä ilman kahden päivän valmistautumista. Siihen niitä ilmaisia ämpäreitä ilmeisesti tarvitaan.

Rauha on palannut sohvalle, koska alipaineistaja hiljennetään töiden tauottua. Äänitaso sohvannurkassa on nyt 27 desibeliä, jos en näpytä kirjaimia. Tason nimi on rustling leaves. Ah alipaineistaja, olet kuin lehtien kahinaa korvissani.  

Tänään Remonttiherra räjäytti keittiön, koska vesiputkien pääjutska on keittiössä. Kaappien alla luonnollisesti. Siellä on reikä lattiassa. Lapsi tuumasi, että eikös tässä samalla olisi hyvä tehdä se keittiöremontti.

Väsyttää ajatella. Kai sitä voi päivän olla likainenkin. Onneksi Excel ei niin kovasti roiski rapaa päivän aikana, vaikka toisinaan siitä jääkin paska maku.

Täti Pinkki pesi pari koneellista pyykkiä.

Putki, reikä ja erikoinen asennus.

Päivä 3

Täällä minä nyt istun. Kaksin alipaineistajan kanssa, joka pöhisee 37-41 desibelin voimakkuudella sohvan kohdalla. "Quiet library" mittarin mukaan. Pesin eilen hiukset vessan käsienpesualtaassa. Lapsi täytyisi käydä pesettämässä jossain. Harjapesussa, alustan jynssäyksellä ja kuumavahalla.

Jos olisimme läntisellä rannikkoseudulla, koko kylpyhuone olisi mitä ilmeisimmin purettu. Mutta koska olemme syvällä sisämaassa, odottelemme huomista delegaatiota tutkailemaan vakavia kosteusvaurioita ja rakenteellisia virheitä. Tietenkin. Kuinkas muuten. Pari muuttujaa. Remonttiherra teloi pienimuotoisesti itsensä katonpurkutyössä. 

Keittiön alakaapit on tyhjennetty, koska putkituksia pitää tutkailla keittiönkin puolelta. On kuulemma kummallinen asennus suoraan 70-luvulta. Jaa jaa. Selvähän se. Kattilavarasto on kirjahyllyssä.

Puhelinmyyjä soitti, että Kodin kuvalehti olisi tarjouksessa. Vastasin, etten ole kiinnostunut. Jatkoin, etten ole kiinnostunut juuri nyt mistään. Tarkoitin sitä, mutta en puhunut lehdistä.

Asioita tapahtuu, ja minä olen lamaantunut.

Mutta eipä se kosteusvaurio niin ahdista. Olen kovin paljon järkyttyneempi alakaton koolauksen löydöksestä. Siellä se oli. Vaurio. Virhe. Sisäilmaongelma. Terveyshaitta. Rutto. Lepra.

Päivä 1

No onhan se nyt komea. Suojakoppi. Nätisti olivat käärineet matotkin rullalle.

Huomenna Remonttiherra alipaineistaa remonttitilan paineistushärvelillä, joka on varustettu HEPA-suodattimella. Härvelin ja suojakopin tarkoitus on, että pölyä ja muuta hengitystä haittaavaa minimutenaa ei tule muualle asuntoon. Minä luonnollisesti epäilen vahvasti.

Huominen aiheuttaa myös vesikatkon koko taloyhtiöön, kun putkimies tulee tekemään uudet asuntokohtaiset sulut vesiputkiin. Suluille jätetään käpelöintimahdollisuus huoltoluukun kautta.  

Kun remonttisopimusta vielä hierottiin, varmistin, että urakoitsijat puhuvat suomea (taitotaso C1). Jo muutaman lauseen jälkeen havaitsin, että Remonttiherra puhuu selvästi savoa. Mutta koska Remonttiherra osaa vaihdella intonaatiota ja sijoittaa lausepainot oikein ilmaistakseen kaikkein hienoimpiakin merkitysvivahteita, en pidä savolaisuutta vakavana sopimusrikkomuksena.

Lupaavalta näyttää.

--

Disclaimer: Jotkut käyttämäni termit ja määritelmät eivät ole hyvän rakennuskielen mukaisia, eikä päätelmiäni saa käyttää Remonttiherraa tahi pääurakoitsijaa vastaan.  

Kylpyhuoneremontti

Allekirjoitimme sopimuksen kylpyhuoneen ja saunan avaimet käteen -remontista Laattapisteen kanssa 4.11. Päädyimme avaimet käteen -remonttiin, koska kumpaakaan ei kiinnosta käyttää vapaahetkiä sellaiseen mitä ei osaa. Emme myöskään halua käytää aikaa remppaherrojen toimintojen koordinointiin tai materiaalien metsästykseen. Yksinkertaisesti sanottuna halusimme maksimoida remontin onnistumisen. Haluamme, että homma hoidetaan vimosen päälle oikein. Maksaahan se hitokseen, mutta maksaisi ne hullujen huoneen päivämaksut ja ensiapuaseman kausikorttikin.

Työ alkoi asbestikartoituksella. Remonttiherra kävi poraamassa näytteet seinästä ja lattiasta. Koska asbestia ei löytynyt, remontti alkaa huomenna maanantaina. Käytännössä se tarkoittaa elämää ilman suihkua ja pesukonetta. Ihan jännittää, kuinka paljon hermo kuumenee. Ostin kymmenen kerran kortin avantouintisaunalle, että voin käydä viikoittain viilenemässä. Kahden avantouintireissun kokemuksella luulen löytäneeni uuden harrastuksen. En tosin uskonut hetkeäkään, että nauttisin moisesta hulluudesta, mutta on siinä sitä jotain. Itsensä ylittämistä. Jotenkin niin kovin suomalaista.

Mutta takaisin asiaan. Nykyinen kylpyhuone ja sauna on... noh... vanha ja järkyttävä. Remonttia on siirretty ehkä liiankin kanssa. Siihen on syynsä, miksi kyseisestä tilaa en juuri valokuvaa.

Huh.

Valopilkku

Kirjoittelen sähköposteja kylpyhuonesuunnittelijalle ja -urakoitsijalle. Tai oikeammin mahdollisille tekijöille. Olen hankala asiakas, jolla on liian vähän rahaa. Aijettä, kyllä siellä huomenna taas kahvipöydässä kiitellään asiakaspalvelun ihanuutta. 

Oululainen lähetti tuotehyvityskortin, kun 12 palan Reissumies-paketissa oli vain 11 palaa. Kyllä minä siitäkin niin mieleni pahoitin. Aamuinen bussikuskikin sanoi ehkä inasen liian iloisesti huomenet. Mikähän niitäkin vaivaa? Ollaan sentään Tampereella. Joku roti. 

Eilen oli lapsen jalkapallokauden päättäjäiset. Mennyttä kautta juhlittiin vanhemmat vs. lapset -ottelulla. Taivaalta huiski lumihiutaleita, tuuli meni suoraan selkärankaan ja minulla oli vaikea asennevamma. Oikeastihan pelailu oli hauskaa ja jopa virkistävää, mutta ennakkoasenteeni oli vähällä pilata kaiken. Siinä, kun ennen peliä törrötin kentällä hölmistyneenä, yltiösosiaalisena ja hymyilevänä, olin melko voimakkaasti mukavuusalueen ulkopuolella. Minun mukavuusareenalla esiintyy Poldark ja art director Vittorio, siellä pidetään villasukkia ja mussutetaan ruissipsejä (Linkosuo Mini RuisSipsi 200g viettelevä sour cream). Oli siinä taas henkisen oppimisen paikka.

Pitäisi hankkia lisää heijastimia. Voisin olla huudien valopilkku ja säteilevä sankari.