sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Päivitys

Päivitelläänpä nyt kaikki kerralla. Kylläpä on syöty. Kylläpä on mustaa. Kylläpä on sadetta. Kylläpä pukkikin oli kiireinen. Kylläpä on kynttilöitäkin poltettu. Kylläpä on nysvätty kotona.

Vaihdetaan paljon käytetyt päivitykset uuden vuoden toivotuksiin. Halvalla. Kaupanpäällisiksi puoli kiloa lähes käyttämättömiä joulukuusen neulasia.

Kylläpä.

Kirpparikierrosta, vierailua Töllillä, venyviä aamuja, lautapelejä. Huominen töihinpaluu ei harmita yhtään.

Eipä.



PS. Bongasin blogistin kirpalla. Oli pöytää katselemassa, pojalle kuulemma. Kekä arvaa, kenet bongasin?

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Voi Jamie, minkä teit

Jumalauta, Jamie*). Kauan olen sinusta pitänyt. Olen hivellyt muotojasi ihaillen. Olet palvellut alttiisti, paistanut pannupizzatkin väsymättä. Nyt sinä pieni perkele pilasit lauantaini. Minulla oli nälkä, tajuatko. Tuijotin sinua otsa kiinni uuninluukun kahvassa. Odotin nääntymäisilläni. Koskaan et ole tehnyt minulle näin.

Haista paska, Jamie. Katso, miten Scanpan homman hoisi.

Jamie, rest in sulattamo.


*) Taloudessamme asuva asunut paistinpannu. Puhuteltiin Jamiena. Se oikea Jamie on edelleen tervetullut. Enitaim.


lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulumenu ja perinteet


LOUNAS
Tarjoillaan tarkassa synkronissa joulurauhan julistuksen kanssa. Puuro on oltava syötynä tasan kello 12. Patpattavien nahkarukkastaputuksien ja Porilaisten marssin jälkeen juodaan kahvit.
~
Riisipuuro
Joka vuosi on ostettava pussillinen puuroriisiä, vaikka viimevuotiset lojuvat edelleen laatikon perukoilla.
Luumuinen juhannuskakku 
Töllin juhannuskakku jouluisena. Viime vuoden kokeilu, aineksia klassikoksi.


~

 
ILLALLINEN 
Yleensä nautitaan kolmen-neljän aikaan iltapäivällä. Tänä vuonna hieman myöhemmin, koska Mies on töissä. Joulun kohokohta, ehdottomasti.
~
Mustatorvisienikeitto
Alkukeitto ilmestyi menuun muutama vuosi sitten. En osaisi olla enää ilman. Alun keitto ja salaatti pelastavat loppuillan, kun ihminen ei osaa syödä kohtuudella.  

Lohicarpacciosalaatti
Useampi vuosi sitten joulupöytään saapunut, ensimmäisestä kokeilusta vakituiseksi.
Hyydytetty kylmäsavulohikakku
Synttäreille pari vuotta sitten testattu, loistokkaaksi havaittu. Erinomainen myös yösyömiseen, kun mieli halajaa "vähän jotain pientä suolaista".
Töllin jogurttisilakat
Jos on silakoita, on jogurttisilakoita. Resepti vaihtelee, vannon aina kirjoittavani ylös. Vieläkään vannomisista ei ole kirjallisia todisteita.
Rosolli
Ainahan tätä kai on oltava. Mies syö. Minä söin seitsemän ikäisenä, enkä ole vieläkään päässyt yli lapsuuteni suurimmasta huijauksesta. Vaaleanpunaista kermavaahtoa... Kostoksi Saarioisten äidit tekevät meidän rosollit.
Metsäsienisalaatti
Suolasieniä, kermaviiliä ja keltasipulia. Tänä vuonna suolasienisaaliini oli naurettava. Kauppahallissa katselin himoiten suolattuja haaparouskuja, 18 euroa / kilo. Siis 18 euroa halvimmillaan. Huh huh. Lapsuuden perinneherkku. Lanttulaatikon paras kaveri.
Kirjolohenmäti
Sekoitetaan smetanan ja keltasipulin kanssa. Odotan klassikkohetkeä, jolloin Veli tuijottaa kaukaisuuteen keskittyneesti ja poksauttelee etuhampailla mätipallukoita yksi kerrallaan.
Venäläiset suolakurkut
Suolaisen, makean ja viileän rasvaisuuden suloinen liitto. Kuulunut joulupöytään lapsuudesta asti. Muistan, kun Mies maistoi epäillen ensi kertaa. Siitä on 17 vuotta. 
Kokeilevan keittiön peunalaatikko
En osaa valmistaa. En pysty suhtautumaan rakkaudella ruokaan, josta en pidä lainkaan. Toisina vuosina intoudun kokeilemaan, toisina vuosina Mies pelastaa herkkunsa ja ostaa valmiina lounaspaikastaan. Muikkusella meni pitkään, että "peuna" vaihtui perunaksi.
Even lanttulaatikko
Tämän osaan. Joka vuosi hämmästelen sitä, kuinka helposti onnistun täydellisesti. Joka vuosi mietin, koska varmuus vaihtuu katastrofiksi. Eniten pelkään tikkuisia lanttuja. Voisin syödä mielin määrin, jos maha kestäisi. 
Uunijuurekset
Vielä harkinnassa. Jotain hunajaista, paahdettua... porkkanaa, lanttua, punajuurta... kenties rosmariinia... Mies ihmettelee punajuuripakkomiellettäni. "Mutku mä haluaisin jotain punajuuresta."
Anjan murea lihakasti
Miehen mummun joulupöydästä meille siirtynyt herkku. Palapaisti, joka haudutetaan pitkään, rikkoutumispisteeseen. Liemen jäähdytyksen ja rasvan kuorimisen jälkeen kastikkeelle annetaan kevyt vehnäjauhosuurustus ja palautetaan lihat. Mies kuorruttaa laatikkoannoksensa kastikkeella.
Kinkku
Joka vuosi hoen kaupassa: "Tuoresuolattu juhlakinkku potkalla, tuoresuolattu juhlakinkku potkalla... vai oliko se sittenkin harmaasuolattu juhlakinkku... potka vai luu... ei pakaste..." Pyörin kinkkualtailla ja etsin sitä oikeaa vähintään vartin. Taputtelen ja kääntelen. Olen se ärsyttävä päättämätön kinkuntökkijä. Ostan kinkun sieltä, missä kauppias on tajunnut tuoda muovipusseja kinkkualtaan viereen.
Mies vaatii, että kinkku paistetaan yöllä, koska kinkku on aina paistettu yöllä. Mies vannoo vahtivansa. Aattoöisin nukun koiranunta ja pomppaan kurkkimaan tirisevää possua. Viideltä aamulla paistomittari piippaa, Mies ei herää siihen. Sivelen kuorrutesinapin kaksin käsin hartaudella.
 


Karsin listaa viime vuodesta. Nyt selaan kirjoja himokkaasti ja etsin sitä jotain. Vuoden tulokasta, unohtumatonta herkkua, tulevaa klassikkoa. Ehkä jotain pientä ja raikasta. Missä piileksit?

Piparkakkutalo syödään vasta uudenvuodenaattona tinahommien lomassa. Ei poikkeuksia.


PS. Eilen taisi olla se joulukorttipäivä. Jäi tekemättä. Jäi postittamatta. Hou hou. 
PPS. Lähdin töistä työkengillä. Ensi viikko vielä täyttä hulinaa, melkein pelottaa.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Niin joulua että



Ikealaiset pahvinumerot kynttilänjaloissa. Elämäni ensimmäinen adventikko. Jos maalaa jättikävyn akryliväreillä vihreäksi, niin voiko sen laskea jouluaskarteluksi? Mielestäni voi. Sitä on niin laitettu joulua, että. 

Kolmihaaraiset kynttilänjalat ovat löytöjä kirpparilta. Ensin löytyi yksi ja muutaman päivän kuluttua kaksi lisää. Tuhlasin turhuuksiin järkyttävät viisi euroa. Jalat ovat inanan pikkiliikkiset, kynttilät ovat siis enkelikellokynttilöitä. Vihreässä kynttiläpaketissa oli enemmän kuin punaisessa. Vihreä maksoi huomattavasti vähemmän kuin punainen. Kuva palavasta kynttilästä kertonee miksi. Kyllä jurppii.

Olen raapimassa steariinia ja muistelemassa viikonlopun valoa. Pai.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Sivullinen uhri

Itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa kukka-asetelmia.

Olen (melkein) sivullinen uhri. Luonnossa on lääniä vaikka kuinka, sammaltupsuakin toinen toisensa perään. Kyllä fiksujen hämähäkkien pitäisi tajuta pysyä pois blogistin kukka-asetelmien raaka-aineista. Ettei tarvi tulla toisten paidoille ja pöydille hyppimään. Yhdentoista hämähäkin rynnäkkö on aivan liioiteltua. Täällä ollaan kuitenkin vain rauhaa ja solidaarisuutta julistamassa. Sitten käy näin. Itkuhuutoa ja kirkumista. Tämän täytyy loppua.


Ikävästä välikohtauksesta huolimatta olen oikein kovasti onnellinen kukka-asetelmistani. Kaikki blogikliseet samassa purkissa. On kolmen kilon säilyketölkkiä (kaverin työpaikan roskiksesta), ohutta korkkilevyä (työpaikan roskiksesta), saumakohdassa mustaa silkkinauhaa, jouluruusua (Lidlistä vitosella), sammalta (omalta tontilta), pronssimaalattuja käpyjä (ollut pöytäkoristeena 8 vuotta sitten kahvitilaisuudessa) ja ruosteisia kulkusia (Löytöliiteristä eurolla toissa vuonna). Kylkeen olisin liimannut tuohitähden, mutta sammaleessa oli jo tarpeeksi luontoa kestettäväksi.

1) Hämähäkkejä ei vahingoitettu kuvauksissa.
2) Ei saa nauraa, mutta kumminkin. Anarkisti-Markoa siteeraan vielä tulevaisuudessakin.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kun Mieskin kehuu

Sisältää tuotesijoittelua. Ei maksettu mainos, eikä blogiyhteistyö. Muille epäileville tuomaille.

Olen ollut sifonetisti. Reikärätti kuivuu nopeasti, eikä ole niin limainen kuin Wettex. Sifonetistina valitsin uuden paketin vallitsevan sisustusvärityksen mukaan ja intouduin Special Editioneista. Minulla on ollut taannoin myös virkattu bamburätti. Vaikka kuinka tahdoin olla rättihippi, ei virkattu rääsy vakuuttanut millään tavoin. Vähin äänin piilotin ekorättini kaapin perukoille. Yäk. Ällöttävä ja käyttökelvoton.

Vannoutuneena sifonetistina pohdin pitkään uuden hippirätin hankkimista. Klikkasin ostoskoriin, suljin selaimen. Klikkasin ostoskoriin, suljin selaimen. En halunnut pettyä. 

Tässä taannoin heikkona hetkenäni tein tilauksen loppuun asti. Erittäin epäilevin mielin. Kannatuksen vuoksi, jos ei muuten. Onhan ne nättejä ja hauskoja, mutta.

Mutta jumankaut kuulkaa. Rättihän on toimiva! Sillä pystyy oikeasti pyyhkimään, hinkaamaan ja jynssäämään. Siinä on hyvä käsituntuma. Se on paksu, muttei kömpelö. Se ei ole limainen. Se imee paremmin kuin norsujen imutaskut. Se ei haise, vaikka oli ollut päivän maitolastissa. (Muikkunen oli siivonnut muro-onnettomuutensa jälkiä.) Nakkasin Sifonettini roskiin ja viikkasin lempirievun hanan päälle muina naisina. Jäin odottamaan Miehen täystyrmäystä rättiuudistukseen. Kommentti tuli pyytämättä: "Onks tää muuten rätti? Tää om meinaa hyvä, mistä sää tämmösen."

Susannan Työhuoneeltahan minä.

Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui. Fiiliksissä.




maanantai 2. joulukuuta 2013

Valoa ihmiselle, joka pimeydessä pukeutuu


Siinä oli tahmea ristalli poikineen. Sille tuli hintaa pari kymppiä. Se tarttui mukaan aivan väkisin Fidan puolihintapäiviltä. Harakka, mikä harakka. Siinä oli ylimääräisiä härpättimiä ja liian pitkä kettinki. Se oli jotenkin liian kaikkea. Mattamustaa suhua myrskytuulessa ja kylpyhuoneessa (en osaa päättää, kumpi oli paskempi idea), rautasahaa ja Fairya. Neljä hyvävaloista energiansäästölamppua. Lumen-arvoista en tiedä, mutta nyt eteisessä näkee. Näkee sukkien värin. Näkee käsveskan sisällön. Näkee vaikka nyppiä kulmakarvat. Diy kirkasvalolamppu. Kuvat antavat ymmärtää aivan toisin. Se ei ole valaisimen vika, vaan valon kuvaajan.

Heitin vesilintua halogenilamppuja urakalla poksauttelevalla valaisimella. Tai olisin heittänyt, jollei olisi niin ällökylmäyäktalvi, että joutsenetkin jäätyy kiinni. Valoistaan.

Miehen työreissu Kuusamoon peruuntui. En pysty sanomaan Kuusamoa ilman sitä tiettyä nuottia. Kuu-samo. 

Enää 19 vuorokautta siihen, että päivä pitenee.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kuusi kuvaa

Pepi heitti haasteella. Kiitos! Yllätän itsenikin ja vastaan heti. Samana päivänä. Halleluja! Kuusi kuvaa kesästä.


Töllillä kukkia ja kukkia. Valkoinen kuupuutarha.

Sisustusratkaisuja ja sisustusratkaisuja. 


Kesälomamatka Müncheniin ja blogisti itse tutustumassa kasvontunnistusteknologiaan. Iloinen 19-vuotias.

Näin. Oikeastaan en vielä ehtinyt tajuamaan, että kesä tuli. Ensi vuonna keskityn tarkemmin. 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Marras

Marraskuinen maanantaiaamu. Ruuhkabussillinen työ- ja koulumatkaavia nökötti hiiskumatta omissa ajatuksissaan monta kilometriä. Kuljettajallakaan ei ollut radio päällä. Edes Suomessa tätä ei tapahdu kuin marraskuussa maanantaisin. Kirkkaana aamuna, pilkkopimeässä, sateen jälkeen.

Kiharahiuksinen tyylilyyli istui sievästi hissukseen. Yltiöpositiivisella kovaäänisellä opiskelijatytöllä ei ollut juttukaveria. Nukkuva mies nukkui. Balettitanssijan näköinen tyttö tuijotti ikkunasta. Kaunisilmäinen poika repi keskittyneesti kynsinauhojaan. Myrkyn niellyt julmakatseinen haukotteli sisäänpäin, sieraimien kautta.

Minun teki mieli näprätä puhelinta, mutten raaskinut rikkoa harrasta tunnelmaa.


En syönyt kasviksiani ja kuvaan kynttilöitä. Jännittävää.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Entistä velkaa maksamme pois


Isännöisijätodistuksia, lainahakemuksia, puntarointia. Päätös on tehty.

Uusi asuntolaina uusilla lainaehdoilla ja uudella marginaalilla on yksistä pariovista liikaa. Kun tällä hetkellä entinen laina jopa lyhenee kohtuullista tahtia, niin on äärettömän paljon fiksumpaa antaa lainan lyhentyä. Tällaisina aikoina. Edelleen kiukkuan elämistä tulevaisuudelle, mutta koska tämä hetkikään ei ole paskempi, niin mutkuttamisestani katkeaa terävin kärki. Päätin ottaa nykyisen huushollin pohjapiirustuksen eteeni ja kuvitella kaiken uusin silmin. Onhan tässä potentiaalia.

Kuuntelin tänään isän ja pojan marssimista keittiössä. Tajusin, että täällä asuvat kanta-astujaheimon edustajat eivät todellakaan sovellu kerrostaloon.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Uskaltaisikohan?

Jos kirjoittelen julkisesti, niin mitä tapahtuu? Jotenkin tämä hämmennys ja levottomuus on purettava. Mahassa muljuu.

Ei, en ole raskaana.

Kävimme asuntoesittelyssä. ÄÄÄÄÄÄÄK!

Mehän emme muuta tästä koskaan mihinkään. (Paitsi sinne kivilinnaan Etelä-Eurooppaan. Viininviljelijän hommat tosin ovat vielä jäissä talouspoliittisten ongelmien takia.) Onko täysin järjetöntä muuttaa rivitalosta kerrostaloon? Kerrostaloon, jossa ei ole hissiä? Kerrostaloon, joka on vanhempi kuin minä? Kerrostaloon, jossa on säälittävän pieni parveke? Asuntoon, jossa ei ole saunaa? Asuntoon, jossa on postimerkin kokoinen kylppäri? Asuntoon, jonka keittiö on ... ällöttävä? Mjoo. On.

Mutku. Siellä ei ole verholautoja vaan verhotangot. Siellä on yksi huone enemmän (lue: mun huone, askarteluhuone, pelihuone). Siellä on 13 neliötä enemmän kuin nykyisessä. (Onko tuo 13 joku paha merkki?) Siellä on kolmeen suuntaan ikkunat. Siellä on lasipariovet. Siellä on suloiset väliovet kippurakahvoilla suoraan 60-luvulta. Siellä on ne pyöreät nipsutin-valokatkaisijat. Siellä on järvinäkymä. Siis vain talvisin. Siellä on kylppäriremppa tehty. Sen talonnumero on mun suosikkinumero.

Eilen olisin ollut valmis muuttamaan. Tänään itkin etu- ja takapihan kukkia ja käkkäröitä. Määenkestä.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Tiukkaa opiskelua

Kevyt imurointi. Pyykinpesukone päälle. Oho, onpas valaisimeen kertynyt pölyä. Kengät siististi. Pannu kahvia. Oi, tässähän jo huikoo. Mitenkäs nuo kynnetkin noin ovat kasvaneet? Samalla sitä nyt varpaankynnetkin. Jaa mutta kulmakarvatkin täytyy nyppiä. Päätä kiertävä kalanruotoletti pitää hiukset pois silmiltä. Pitääkin kerätä pompulat taas yhteen paikkaan. Ehkä pieni happihyppely? Samalla voisi tuupata sipulit maahan. Onpa hiljaista, kun minulle on annettu rauha työskennellä. Tarvitaan musiikkia! Jotain inspiroivaa. Taidanpa heittää verhot pesukoneeseen. Ai niin, joku äidinkielen opettaja sanoi, että kannattaa aloittaa kirjoittaminen ajatusten virralla. Blogi! Missä kamera?

Kyllä. Minä opiskelen. Minä kirjoitan esseitä. Minä kirjoitan esseitä, joihin pyysin opettajalta sähköpostitse lisäaikaa toissayönä.

Ihanaa, kun jotkut asiat eivät muutu.


PS. Uudet Café Mocha Mariannet ovat oivia sisustuskarkkeja. Sieviä ja kamalan pahoja.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Ah!

Minähän olen positiivinen ihminen. Minulla on positiivista energiaa. Tursuan onnea ja pirteyttä.

Tirsk.

Mutta kyllä kunnon tuska ja ärsytys intouttavat kirjoittamaan. Negatiivisuus irtoaa niin paljon ketterämmin. Tosin olen huomannut, että ikävästi ketutus laantuu kirjoittaessa edes muutaman sanan. Huituulle menee hyvä agressio.


Kuumeisen kekkulan pienimuotoinen kahvitilaisuus pidettiin sunnuntaina. Tarjolla oli ns. miten-neljä-kerrosta-voivat-liukua-kaikki-eri-suuntiin -täytekakkua ja Kinuskikissan ohjeella täytettyä leipää. Leipä tosin sai uuden nimen. Meillä tehdään uudestaankin römpsää: paisley-tyyppistä römpsää tai suorarömpsää. Enemmillä täytteillä ehkä jopa megarömpsää.


Ah, tätä negatiivisuutta!

torstai 10. lokakuuta 2013

Koko perhe harrastaa

Äiti harrastaa
- Aerobinen osuus:  9 tuntia palkkatyötä.
- Alkulämpö: 10 minuuttia suoraa huutoa pyykeistä, tiskeistä, mytyistä. Vastaukseksi lapsen Pou kurnuttaa. Poun ruokkimista.
- Anaerobinen osuus: astianpesukoneen tyhjennys ja huonosti ladatun koneellisen käsinpesu hengittämättä, puhkuen.
- Lihaskunto-osuus: puhtaat pyykit paikoilleen, likaisten pyykkien lajittelu, ikkunanpesu, imurointi.
- Hikitreeni: v-sanan hokeminen ja varjonyrkkeily miehen aamutakkiin (tyhjä takki, mies töissä, toim.huom.).
- Loppulämpö: roskaretki, koiran ulkoilutus ja tätä helvetin touhottamista, johon menee kaikki aika elämässä.
- Rentoutus: esseitä, koska idioottimainen idea aloittaa avoimessa yliopistossa.

Lapsi harrastaa
- Lapsi lepää, koska treenit illalla.

Isä harrastaa
- Isä lepää, koska liian kova kuntosaliharjoittelu.

Kuvamateriaali työkykyä (tyky) ylläpitävältä retkeltä. Tarvitsen arkikykyä (aky) ylläpitävän hetken ja kolme kuppia kahvia, kiitos.


maanantai 7. lokakuuta 2013

Terävänä

Minulla oli sivuraitaiset tuulihousut. Mustat valkoisilla raidoilla, valehtelemattta vähintään kymmenen vuotta vanhat, kovassa käytössä olleet. Erittäin hyvät tuulihousut, upeasti kiillottuneet. Eräänä iltana hipsin salaa herkkukaapille. Herkkukaappi on todellisuudessa keittiökaapiston laatikko, jossa on koko laatikon mittainen vedin (se sellainen tanko). Kävipä siinä sitten niin nolosti, että sulkiessani laatikkoa kahva nappasi sivuraitaan kiinni, ja raita repesi irti kolmenkymmenen sentin matkalta. 

Pääsin yli raitajärkytyksestä, hyvät housuthan ne silti olivat. Kunnes taloyhtiön talkoot ja huopakaton harjaus. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että housujen takapuolen sauma ei enää kestänyt. Ei sauma, eikä kangas.

Ei siinä mitään. Kirvelevä tappio. Mutta kun viikkoa aiemmin repesi ainoiden farkkujeni takapuoli. Riks vaan.

Ikävän terävä perse.

Kaikki on haaroista ratkenneet. Tapaukseen ei liity kuvia.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Jälleennäkeminen

Kolmas kupillinen Juhla Mokkaa, kuudes Domino-keksi ja toppahousut. Ommeinaa pimeetä.
Oli ikävä tätä. Pieniä huoneita, klohmuista lattiaa.

Hiljaisuuden rikkoo vain räpättävä sähkötaulu.


Pitäisi kaikenlaista, mutta minä vetäydyn vällyjen alle lukemaan. Aijettä. Niin että tölliltä hyvää iltaa.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lahja


Pääsin taas päivittämään sivupalkin numeroa. En koe ikäkriisiä, mutta 36 on paljon enemmän kuin 35.

Synttärilahjaksi sain tuolin eräänlaista tuolifetissiä sairastavalta. (Hän nimeää tuolinsa: on Veikkoa ja Klaaraa.) Ymmärrän kyllä, tuoli on aina tuoli. Ihminen tarvitsee tuoleja. Vaikka kaikenlaiset tuolit ovat hyväksi ihmiselle, ovat juuri tietynlaiset tuolit luonnollisesti enemmän kuin toiset. Kuten tämä Lahja. Minulle kun on kulkeutunut pöytäryhmä, jossa on juuri tietynlaiset tuolit. Tuolit, joilla on erityinen paikka sydämessäni. Hieman mahtailevat, vähän kömpelöt, sirosti massiiviset. Viitattakoon heihin sanalla Perintö.

Lahja on kulkenut omia polkujaan. Tuntemattomat ovat Lahjan tiet. Lahja ei kuitenkaan enää mahtunut jonkun elämään ja päätyi Fidalle. Fidalla hintalappuun oli rustattu "wanha tuoli". (Tässä kohtaa haluaisin mainita, että tuoli on 70-luvulta, eikä sitä mielestäni pidä kategorisoida vanhaksi, saati wanhaksi. Olemmehan vielä melko nuoria. Enkä siis pode ikäkriisiä.) Lahjalle oli käynyt tismalleen samanlainen onnettomuus kuin yhdelle meillä asuvista tuoleista. Ilmeisesti kohtalokas tapaturma on käynyt tuolin kaaduttua: ylimmästä poikkipuusta on haljennut pala. Lahjan ylin poikkipuu on liimattu yhtälailla kömpelösti kuin Perinnön. Onnellista on se, että Lahja ei tässä joukossa tunne itseään vähäpätöisemmäksi. Eletty elämä näkyy, mutta ei pahasti. Lahja on kuitenkin alkuperäisasussaan. Ilman uusia täytteitä tai pakkeleita.

PS. Tekisi mieli taas selitellä blogin hiljaiseloa, mutta en taida. Tässä nyt vaan olevinaan kaikenlaista. Maalasin purkin kansia tehdäkseni edes jotain. Ehkä myös siksi, että löysin suhumaalin hiuslakkapurkin vierestä.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...