torstai 30. elokuuta 2012

Voi tavatonta


Vannon kuukausittain parantavani tapojani. Muistan tervehtiä uudet lukijat (ja hyvästellä häipyneet) ja kohteliaasti kommentoin kommentit. Otan tunnustukset arvokkaasti vastaan ja toimin annettujen ohjeiden mukaan. Osallistun arvontoihin ja kommentoin vähintään pakolliset "ihanat" vähintään niille hyviksille. Kaiken tämän teen ripeästi, korkeintaan päivän viiveellä. 

Pyhistä valoista huolimatta käyttäydyn kuin tavaton apina paskiainen. Nyt vannon, etten reagoi tunnustuksiin, kommentoin joskus ja jouluna. Josko käänteispsykologia auttaisi kelvottomaan kakaraan?


Kiitos tunnustuksista Paulalle (10.8.), Kirsille (12.8.) ja Pirkolle (eilen!). Ootte ihania.


PS. Älkää koskaan ikinä tehkö Ullan ohjeen mukaan Daimia. Se maistuu tismalleen oikealle, ellei himppasen paremmalle. Hups vaan ja olen syönyt 3 rkl voita, 3 rkl tummaa siirappia, 1 dl sokeria, 1 dl mantelijauhetta, 1 rkl kaakaojauhetta ja 150 g maitosuklaata. Kääk.

PPS. Töllille ripoteltu pussillinen silkkiunikoita tuotti yhden yksilön. Moon aikamoinen viherkeupalo.

EDIT PPPS. Unohdin laittaa tunnustuksen eteenpäin Nipsulle. Mää ihkutan sun taloa blogia.


maanantai 27. elokuuta 2012




Työpöytä on täynnä kuvia, mutta sormista ei irtoa sopivia sanoja. Kurkku on karhea, varpaat jäässä.
Kun kevyet asiat tuntuvat turhanpäiväisiltä, on vaikea tehdä tikusta asiaa.

Näen keltaista. Kultaa.

maanantai 20. elokuuta 2012

Pitkät minuutit


8.40 Se lähti. Mahasta kouraisee. Paniikkikakka.
8.42 Missähän se menee, pitäisikö lähteä pyörällä perään?
8.44 Kuppi kahvia, se ehkä rauhoittaa. Kieli paloi.
8.45 Ottaa mahasta. Mä en kestä tätä. Kuristaa.
8.46 Vartin se sinne taapertaa. Viittä vaille pitäisi tulla soitto. Rauhallisesti nyt.
8.47 Mitä mä teen, jos se ei soitakaan? Onpa pitkiä minuutteja.
8.48 Puhelin soi! Mitä sille on tapahtunut?! Voi hyvä luoja!

- Oon koulussa. Moi moi.
- Joko oot perillä? Olitpa nopea! Pääsit turvallisesti perille? Miten meni tienylitys? Antoiko autot tietä? Oliko liikennettä? Jännittikö? Onko kaikki hyvin? Mää oon niin ylpeä susta! Hyvää koulupäivää, kulta!
- Joo joo. Moi moi!

maanantai 13. elokuuta 2012

Oliko kimmoinen päivä?


- Melkein pilasin Muikkusen koulu-uran heti ensimmäisenä päivänä. Helppo "oliko-kiva-päivä" meinasi lipsahtaa väkisinkin. Kirsin kommentti jäi mieleen kummittelemaan ja yritin viime hetkellä pelastaa lapseni tulevaisuuden: "Oliko kiv.... öh... kimmoinen päivä?" Luokitellaanko kimmoinen lapsen johdatteluksi? Onko meillä vielä toivoa?

- Asensin voittoradion kaupunkikotiin. Nyt soi radio kaupungissakin. En muista, että olisin kuunnellut radiota vielä missään kodissani. Välillä luulen, että olen mökillä. Ei hullumpaa.

- Kämppä on täynnä myttyjä, roskapusseja, tarralappuja ja kasoja. Elämme kirppispöytäaikaa. Olen löytänyt jännittäviä asioita. Nauravan norsun, puoliksi syödyn tikkarin ja 9 vanhentunutta huulikiiltoa, mutta en edelleenkään edellistä puhelintani, joka sai aikaan tämän kaiken hässäkän. Muikkunen joutuu tyytymään edelleen puhelimeen, jossa pitää painaa kahta nappulaa ennen kuin kummalliset näppäimet saa auki. Hipaisusukupolvi. Hmpf.

torstai 2. elokuuta 2012

Chili-kurkkusalaatti


Chili-kurkkusalaatti

1 kg avomaankurkkuja
6 keltasipulia
3 punaista chiliä
1 kokonainen valkosipuli
2 dl väkiviinaetikkaa
loraus valkoviinietikkaa
2 tl suolaa
3 dl sokeria
tilliä sopivasti

Raasta kurkut karkealla terällä. Kuutio sipulit, raasta valkosipuli. Leikkaa chilit renkaiksi. 
Lisää kattilaan etikat ja mausteet, kiehauta. Lisää kurkut ja muut kaverit, keitä 3-5 minuuttia. Jäähdytä ja purkita. Kilosta näytti tulevan noin litra valmista kamaa.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Koulupöytä


Mietityttää. Iltaisin vähän pelottaa. Juttelun tarve on kova. Halipulakin vaivaa. Nukkumaanmenon jälkeen sängystä kuuluu Porilaisten marssi.

Muikkunen menee kouluun.

Ajatus herättää äidissäkin sellaisen tunnemyrskyn, että herkempää heikottaa. Onnea, iloa, haikeutta, ylpeyttä, pelkoa, kutkutusta. Ai kamala.

Äidin (!) uusi aarre, reilu satavuotias pöytä, on maalattu ja valmiina koetokseen. Ehkä entiseen leivontapöytään, nykyiseen koulupöytään, on hierottu niin paljon vanhaa viisautta, että siitä hitusen tarttuu uuteen käyttäjäänsäkin. Mun vauvaan. Enää puuttuu kirjoitusalusta ja asiallinen työtuoli. Reppu on pakattu ja uudet lenkkarit odottavat kenkähyllyssä.

Ajattelin uuden alkaessa aloittaa uuden harrastuksen. Vaihdan kuluneen mitä-oli-ruokana uuteen jankuttimeen: onko läksyt tehty? 

~

PS. Puutarhamessuilta ostettu japanin ihmekukka tekee ensimmäisiä kukkiaan, tosin vain yhteen käkkyrään seitsemästä. Eikä se kovin valkoiseltakaan näytä. Harvinaisen paska ostos. Samaisesta kioskista ostettu neljän kökön setti morsiusharsoa on minun puutarhatuntemuksellani jaloangervoa. Ainakin kaukana harsosta. Minua on huijattu. Kiukuttaa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...