keskiviikko 1. elokuuta 2012

Koulupöytä


Mietityttää. Iltaisin vähän pelottaa. Juttelun tarve on kova. Halipulakin vaivaa. Nukkumaanmenon jälkeen sängystä kuuluu Porilaisten marssi.

Muikkunen menee kouluun.

Ajatus herättää äidissäkin sellaisen tunnemyrskyn, että herkempää heikottaa. Onnea, iloa, haikeutta, ylpeyttä, pelkoa, kutkutusta. Ai kamala.

Äidin (!) uusi aarre, reilu satavuotias pöytä, on maalattu ja valmiina koetokseen. Ehkä entiseen leivontapöytään, nykyiseen koulupöytään, on hierottu niin paljon vanhaa viisautta, että siitä hitusen tarttuu uuteen käyttäjäänsäkin. Mun vauvaan. Enää puuttuu kirjoitusalusta ja asiallinen työtuoli. Reppu on pakattu ja uudet lenkkarit odottavat kenkähyllyssä.

Ajattelin uuden alkaessa aloittaa uuden harrastuksen. Vaihdan kuluneen mitä-oli-ruokana uuteen jankuttimeen: onko läksyt tehty? 

~

PS. Puutarhamessuilta ostettu japanin ihmekukka tekee ensimmäisiä kukkiaan, tosin vain yhteen käkkyrään seitsemästä. Eikä se kovin valkoiseltakaan näytä. Harvinaisen paska ostos. Samaisesta kioskista ostettu neljän kökön setti morsiusharsoa on minun puutarhatuntemuksellani jaloangervoa. Ainakin kaukana harsosta. Minua on huijattu. Kiukuttaa.

16 kommenttia:

  1. Muistan vieläkin, miltä MUSTA tuntui, kun Poika (nyt 20 vee) meni kouluun. Monenmoista ajatusta se herättää, tärkeä etappi ja jonkinmoinen kriisi äidille.
    Perhanan väärät kasvit, ei noi saa tehdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kriisistä kriisiin. ;D

      Ärsyttää kyllä nuo kasvihommelit ihan hirveästi. Tuskin saa enää vaihtaa. Heh.

      Poista
  2. Voi ääks mikä pöytä,jos ei tuosta viisaus tartu niin ei sitten mistään,kaunis! Kaunis rauhallinen tunnelma kuvissa,tuossa viimeisessä on just semmonen "olo" josta tykkäisin omassakin kodissani:)
    Jännät on paikat nyt siellä teillä,ei tartte olla edes itkijänainen,kyyneleet irtoo taatusti ekana koulupäivänä,ihan samanlaisissa tunnelmissa olin itsekin silloin pari vuotta sitten...Eikä siinä vielä todellakaan kaikki,ootas vaan kun kaveripiiri laajenee ja lapsonen tahtoo viettää enenevästi aikaa kavereiden kanssa,siinä sitä saa aika hyvin esimakua tyhjän pesän syndroomasta:D
    Ai niin,tytön ope opasti aikoinaan ettei lapselta KOSKAAN saa kysyä että oliks kiva koulupäivä,pitää kysyä millainen koulupäivä oli ettei vaan vahingossakaan johdattele lasta,siinä sitä niksiä olikin kerrakseen kun mitäs muuta me vanhemmat tehdään kuin "johdatellaan" lapsiamme:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, toi neuvo jäi nyt heti mieleen. Päikystä ja eskarista on päässy jutteleen hyvin tuon ruokahommelin kautta. Tarttee niinku saada pää auki helpolla kysymyksellä. Harvoin herra kuitenkaan muisti, mitä oli ollut ruokana. :D

      Mä tykkäännyin pöytään kans heti. Oli kyllä mulle kallis hankinta (50 €) ja pelkään, ettei se käytännössä toimi niinkuin toivoisin, mutta mutta... eikähän se paikkansa jostain löydä, jos koulupöytänä ei viihdy.

      Poista
  3. Hyvin se menee, meillä oli tuo sama tilanne viime syksynä kuopuksen kanssa ja kolminkertaisesti saa edelleen huudella tuota onko läksyt tehty huutoa....vaikka siis vanhin jo ysiluokkalainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kiva, kun tähän rikkinäiseen levyyn saa uuden hokeman. :)

      Poista
  4. Voi hyvänen aika, se pieni valomiekkasoturi :D
    Kuvaaks tuo eka kuva jotenkin soturin fiiliksiä....

    Minen anna edes yhtään hyvää vinkkiä tai muuta vastaava.
    Ei mulla ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jedin hommia ei kuulemma tarvi lopettaa, vaikka koulu alkaakin. Voi siis olla jedi JA koululainen.

      Samin miekat on edelleen jokapäiväisessä käytössä.

      Poista
  5. Oi, on se vaan jotenkin niin jännää. Äidille ja pojalle. Odotas vaan, kun viet Muikkusen koulun pihaan ja jätät sinne :) Snif.

    En muuten ole koskaan ennen kuullut Red Hot Chili Peppersiä, mutta nyt kuulen. Jumankekkula, että ne soittaa lujaa, ikinä, koskaan ei mikään bändi ole kuulunut näin hyvin, onhan stadikalle kuitenkin 3-4 km matkaa... jos tuntisi biisit, voisi laulaa mukana :) Jos ulkona ei olisi taas niin pirusti hyttysiä, kuuntelisin siellä. Nyt solisti huutaa jotain kurkku suorana...ja yleisö... onkohan noilla kenelläkään enää kuuloaistia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on kehunut keikkaa, oli kuulemma mieletön. Mies ei ollut huomannut, että tulee Tampereelle, olisi ollut mukana heilumassa satavarmasti.

      Aika hyvin kyllä kantoi ääni. Vähän kaukaa haettu, mutta voisiko Ratinanrannan uudet talot heijastaa äänen takaisinpäin...

      Poista
  6. Meillä myös ekaluokkalainen aloittamassa koulutietä. Katraastamme viimeinen, mutta aina se on yhtä koskettavaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teillekin! Mä kyllä ajattelin, että tää ei olis niin isolta tuntuva askel, mutta olipa taas hauska huomata olevansa väärässä.

      Poista
  7. Voi Muikkusta, paljon onnea koulutielle! Ajan kulun huomaa parhaiten lapsissa.. Nim. justhan toi synty

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei mene kauaa, kun teilläkin. :)

      Poista
  8. Onnea Muikkuselle koulutielle.
    On se aina jänään äidillekin...miten tämä pikkuinen sielä pärjää...no pärjäähän hän. Älä murehdi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ne pärjäävät, vaikka se tuntuu jotenkin kummalliselta. Täytyy vain toivoa, että ei suurempia monttuja osu matkalle.

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...