sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Hannu ja Kerttu ja pari muuta


Rapatessa roiskuu mutta onneksi on tomusokeri.
Sähkövalot tulevat sisälle, jos noita saadaan uunista.

Kaava on Otavan Suuresta Keittokirjasta, joka on muuten isäni vuonna 1974 (?) Gustavsbergin kirjastosta lainaama. 

2 kommenttia:

  1. Ooo, mikä talo! Meillä oli samaa hommaa tänään. Tuli mieleen kun akkunat palo mustaks, että pitäskö ne karkit tipauttaa vasta jossain loppuvaiheessa paistoo aukkoihin...ja mistä tietää, että on loppuvaihe, ettei ne sitten jää könteiks...:P Osasta unohdin ne kokonaan ja sitten unohdin laittaa ne liivatteetkin...:P
    Meillä Poika hoisi koristelutouhut suurimmaks osaks. Mulle näimmä jää nykyään ne tylsät jutut...:D

    VastaaPoista
  2. Miten sä ne mustaks sait? :D
    Meillä oli muikkunen lasimestarina (ja ukkelimestarina + taikinan laaduntarkkailijana), heti alussa laitettiin tutteja ja nallekarkkeja palasina ja ihan hyvä tuli.

    Mä en oo ku pari kertaa koonnu sulatetulla sokerilla, sitä en saa siististi. Toisaalta se on nopea ja taatusti tehokas. Aiemmin liimasin palat sillä sokerikuorrutteella.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...