Olen niin ylpeä itsestäni, että melkein itku tulee. Saattaa johtua pirullisen kipeistä peukalosta, etusormesta ja keskisormestakin. Valmis ja päätelty. Halkaisija 130 senttiä.
Matolla nakupelle muikkunen ja muikkusen isälle ostamani Mats-Eric Nilssonin kirja Petos lautasella (piti olla kiitos-että-olet-lapseni-isä-lahja sunnuntaille, mutten malttanut olla antamatta jo nyt). On muuten sellainen kirja, että lukemisen jälkeen ei tarvitse enää koskaan ikinä syödä mitään. Tiesittekö, että usein vaniljaksi luulemamme maku on lahoa kuusta? Tai että ihmisten makuaisti on niin tottunut jäljiteltyihin makuihin, että enää ei valmistajien "kannata" jäljitellä oikeaa makua vaan parhaiten ennen jäljitellyttä. Minä en tiennyt, herkutellut vaniljajugurtilla ja muroilla autuaan onnellisena.
PS. Heintzin ketsuppi ja Tapolan mustamakkara saivat synninpäästön.
~ Lisäys ohjeasiasta ~
Ähersin ja tuhersin pitkään Minnalta saamani ohjeen kanssa. Osoittautui salatieteeksi minulle. Keskiosa on kuitenkin siitä ohjeesta, koska en raaskinut kadottaa omaa tyhmyyttäni.
Loppumatto on Kangasaitan ohjeella. Pirun hyvä ohje, tajusin joka kohdan (!) ja toimii mattoon muutenkin kuin junan vessa. Kude tosin on mitä on (kalsarin reunaa) ja koukku oli 10.
Voi herttileeri! Aivan mahtava, ihana! Laitahan ohjetta: tinuhe@gmail.com ;)
VastaaPoistaKirjoitat hauskasti. Mitä lankaa olet matossasi käyttänyt? Aivan upea, voin kuvitella että sormesi ovat kipeät
VastaaPoistaKiitos :)
VastaaPoistaLanka on trikoomatonkudetta. Täällä Tampereella on sellainen kudetaivas (Triteks Oy, Tesoma), joka myy Nanson ja muiden vastaavien leikkuureunoja suhteellisen halvalla.