Shoppailuterapiaa

On se vaan niin hienoa! Shoppailu nimittäin. Mitä isompi, sen parempi.

Ruokatunnilla törmäsin tähän likaiseen kaunokaiseen. Hintalapussa 38,50, ehjän oloinen sisuskaluiltaan (kolhuja jaloissa) ja jotenkin niin suloinen. En tiedä miksi Edith Piafin "Non, je ne regrette rien" soi päässä.

Unelma

Minä muistan, kuinka ylpeä olin, kun yllätin osaamisellani ja tarpeellisuudellani. Osasin 10-vuotiaana käyttää korkeapaineruiskua ja ajaa BobCatilla. Silloin sain rakkautta. Mutta 10- ei riitä. Mitä et osannutkaan? Opin, etten olekaan tarpeeksi. Tarpeeksi viisas, tarpeeksi kaunis, tarpeeksi reipas, tarpeeksi oikein mitään. En ole vieläkään tarpeeksi. Mutta tarpeeksi kenelle?

Minä muistan, kuinka sain aina Sittistä ja Oltermannia. Minä muistan, kuinka sain käydä yksin ostamassa purkkijäätelön. Sain pitää tukkaa auki. Silloin oli kesä. Silloin olin. Tarpeeksi.  


Unelmoin, että omasta pienestä pojastani on aina tarpeeksi. Mutta miten sen teen? Riittääkö, että pysähdyn? Onko se tarpeeksi? Miten ihmisestä kasvaa ehjä?

Olen hukannut kameran laturin.

Juhannuskakku (koekeittiössä viikkoa ennen)

SUSKUN MAAILMAN HELPOIN MANSIKKAKAKKU
POHJA
125 g margariinia
1 dl sokeria
3 keltuaista
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

MARENKI
3 valkuaista
1,5 dl sokeria

TÄYTE
1 prk Flora Vispiä
1 prk maitorahkaa
sokeria
vaniljasokeria

mansikoita

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan. (Voit lisätä ruokalusikallisen jauhoja ennen keltuaisia, ettei taikina juoksetu.) Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kaada pohjataikina leivinpaperoidulle uunipellille. Kannattanee hieman "pienentää" peltiä  foliolla. Vaahdota marenki. Kaada pohjan päälle. Paista 175 astetta 20-30 minuuttia. Vaahdota Flora Vispi (kauneinta kermavaahtoa ikinä) ja sekoita joukkoon rahka sekä sokerit. Puolita jäähdytetty pohja ja lisää toiselle puolikkaalle täyte ja mansikanlohkoja, nosta toinen puoli päälle, lisää päälle mansikoita. Toimii.

Suosittelen lämpimästi sähkövatkainta. Tai reipasta aviomiestä. <3

Pääruoaksi oli rikkaruohopeunoja Strömsön tapaan (miksei kekään ottanu kuvaa...). Oikeesti tosi hyvää. Röllekabladia (siankärsämön nuoria lehtiä) vaan reilusti, turha arastella sen kanssa. Ehkäisee tulehduksiakin.

Muovikukka

Työni on lähes musertanut minut mennen kevään aikana. Luulin jaksavani, mutta nyt huomaan heiluvani ihan reunalla. Muutaman päivän olen pelännyt jo tippuvani.

Tuntuu, ettei jaksa yhtään mitään, ajatus takkuaa ja luovuudesta on turha puhuakaan.

Vain Töllillä tunnen eläväni. Päässä tapahtuu edes jotain. Ja hyvä ruoka, parempi mieli. Ja muovikukka. Onhan sekin jotain.

Valkeaa unta

Helatorstaina aloitettu remppa-reiskailu nukkumaparven kanssa on edennyt hiljakseen. Kovasti oli auringon värittämää paneelia, en edes muistanut. Onneksi tuli napattua pari kuvaa, silmä tottuu uutuuksiin niin kovin nopiaan. Ylemmässä kuvassa on ikkuna auki ja valkoinen ovi vie kylmään vinttiin. Aluksi mieleni teki naamioida kammotusovi, mutta en moiseen laiskuuksissani ryhtynyt. Ehkä sitten joskus. Tahi sitten ei. "Uusista" sisusteista en oikein pääse yksimielisyyteen itseni kanssa, joten suhailen erinäisten tavaroiden kanssa jatkuvasti ylös ja alas. Oli niin tai näin, unet ainakin maistuvat uusilla, PUHTAILLA patjoilla ja valkoinen maali jatkaa voittokulkuaan.  

♫ ♪ Valkeaa unelma a a a, valtakuntaa valoisaa, tuulisina öinä, kaipaan va a an... ♫ ♪

Huh. Huhhuh!

En kuvitellut koskaan hyräileväni Jari Sillanpäätä... Hmpf, näin ne "en-ikinät" laimenee.

Harmaa matkalaukku on ostettu eurolla pihakirppikselta jostain Porin (?) seutuvilta (myyjä harmitteli, kun on niin ruosteessa, ettei kehtaa oikein edes myydä). Taulut on Tölliltä löydettyjä. Verhoasiakin on vielä auki, nyt ikkunassa pakollinen pimennysverho.

Kakkaohje

Nyt se sitten ostettiin. Luksusta! Raaskiikohan siihen ees kakkia, onneksi tuli kakkaohje mukana. Tietää sitten olla laskematta housuja ja pitää kakkihattua. Aika pätevänoloinen vehje tosin. Tulee multaakin. Mutta voinko tosiaan istutella pelekuita omaan kakkaani? Jotenkin ... hmmm ...epäilyttää.

Puutarha villiintyy, puutarhurit samaa tahtia. Yksi leikkuri leikkasi kiinni, yksi tarhuri leikkasi akileijan (kuulemma ns. alasleikkaus...), yksi reissu Acutaan. Onhan sentään vasta kesäkuun alku.

Big reveal!

On se nähny. Elämää. Ei näy omatekoiset kulumat, roskatkin katoaa kivasti koloihin harjatessa. Täydellinen eteislattia.

Piti tulla valmista, tuli enemmän keskeneräistä

- Maalattasko toi eteinen?
- Joo, maalataan vaan.
- Millä maalattas?
- Maalattasko vaikka vaihteeks valkosella?
- Joo, maalataan. Sitä on mennykin vasta 12 litraa parissa viikossa.
- Pitäskö kuitenkin toi parvi viimeistellä?
- No, kerkeehän sen. Ois kiva repiä toi lattia auki ja nähä mitä se on syöny.
- Nii.
...

Sataa, ei sada, sataa, sataa

Sade on haitannut kylvöpuuhia. Joka kerta, kun sade on tauonnut, olemme rynnänneet kaivamaan ja kuokkimaan, päätyen kuitenkin läpimärkinä sisälle. Märkiä vaatteita roikkuu joka tuolissa ja ovenkarmissa. Mutta nyt on siemenet onnellisesti istutettu ja maa mukavan kosteaa! Parrut pikkuruisen ryytimaan ympärillä ehkä helpottavat nyppimistä, saa nähdä. Luulisi tuon kokoisen pläntin kurissa pitäminen onnistuvan myös minulta. Nyt sitten vain odotellaan...

Ryteikön perkuuhommissa ipana löysi risukosta kaikenlaista etanoista emalikippoihin. Jännää puuhaa! Isäntä väsäsi tuoreista koivuista (heh) vihdankin illan saunomista varten ja koivuntuoksuinen löyly viimeistään vakuutti, että nyt on kesä! (Koivuallergikon ei muuten kannata ihan hirveästi vihtoa tähän aikaan vuodesta, varsinkaan jos iho on valmiiksi haavoilla...)

Minä ylitin itseni ulkohuussin kanssa (tiedättehän...) ja palkitsin itse itseni lonkerolla ja Huiluntuhdilla. Kyll on voittaja fiivis!

Mut voi luoja, kuin rakastankaan huhkimista. Ja lastani. Ja miestäni. Ja elämää.

Ipanan ryytimaa

Olemme vähän myöhässä... niinkuin aina. Mutta vapaaperjantain kunniaksi perustamme ipanan ryytimaan. Salaattia, porkkanoita ja herneitä. Tänä vuonna ei vielä viinirypäleitä.

Nuo terästarjottimet ovat ihan tuoreat tulokkaat, ihastuin niihin heti. Ette ikinä arvaa, mistä ja mitkä ne ovat!!!

Edit: Alemmalla tarjoiltiin juustoja, ylemmällä heldelmiä. Yksityislennon herkuttelija oli Brian Adams ja tarjottimet olivat menossa suoraan sekajätteeseen käytön jälkeen...