lauantai 15. helmikuuta 2014

Hetkessä

Aamupäivällä kirjoitin:

"Vuodessa olen tottunut siihen, että minun ei tarvitse puolivuosittain tai lukukausittain jännittää saanko eteeni uuden työsopimuksen. Työ on jatkuvaa, myös paperilla. Olen töissä, kunnes toisin sanotaan. Jatkuvuus, edes näennäinen, luo turvallisuutta. Olen osa yhteisöä. Kuin töihin menisin.

Tunnen vastuuta ja ylpeyttä meistä. Tässä yhteisössä jokainen on arvokas. Ihmisarvoakaan ei mitata organisaatiokaaviossa esitetyn paikan perusteella.

Pitkä johdatus ystävänpäivän tunnelmaan.

Työpaikan perjantaihilpeys ja sydämellinen aamupäivä loppui kuin seinään. Miehet valahtivat harmaiksi, värittömiksi. Tyhjät, seiniä tuijottavat katseet. Itkijänaiset rutistuneet käsipaperit käsissään. Suru-uutinen. Noin vain. Yksi meistä poissa, lopullisesti. Yritän ymmärtää. Yritän käsittää. Kuollut?

Ei näin voi käydä. Ei. Minua oksettaa. En edes halua ajatella eteenpäin.

Miten tämä koskettaa minua näin voimakkaasti? Hengästyttää."

Teksti on odotellut ruudulla koko päivän. Voiko tällaista kirjoittaa. Voiko tällaista julkaista. En tiedä, ei näille ole toimintatapaohjeita. On kuitenkin tämä hetki. Hetki, joka pysäyttää. Jotain haluan kirjoittaa, koska maailma on nyt eri.

7 kommenttia:

  1. Kyllä tuollaista voi kirjoittaa. Pitääkin. Edes pieni muru ahdistuksesta ulkona sinusta. Elämä pysäyttää välillä rajusti. Se on kamalaa. Sitten se taas jatkuu. Pysäyttää. Jatkuu. Se on niin ihmeellistäkin. Voimia sinulle kestää nyt tässä hetkessä murhe ja paha olo. Ehkä se on hitusen helpomaa sietää, kun on varmuus oman työn jatkuvuudesta - yksi epävarmuustekijä pois. Onnea siitä, täsä kuitenkin myös. Hyvät asiat kantavat.

    VastaaPoista
  2. Kaikkea saa kirjoittaa. Osanotto ja halaus.

    VastaaPoista
  3. Nuo on rajuja muistutuksia siitä, että elämä on tässä. Nyt. Kunnes...

    VastaaPoista
  4. Tsempit. ON ihan luonnollista että kuolema koskettaa. Ja kaikesta saa kirjoittaa.

    VastaaPoista
  5. Kun kuolema kulkee läheltä, joutuu ikään kuin myrskyn silmään. Paikkaan, jollaista ei tiennyt olevankaan. Tunteisiin, joita toiset voivat vain arvailla. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle.

    VastaaPoista
  6. Pitkällä viiveellä. Kiitos viesteistänne. Luettu on kyllä moneen kertaan, mutta vastaaminen on olevinaan vaikeaa. Muka kiirettä.

    Elämä jatkuu, niinhän se on. Ja hyvä niin. Paljon on hyvää ja kaunistakin.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...