Heihou

Löysin luonnoksista reippaasti yli puoli vuotta vanhan blogitekstin, jossa luki "Lomalta, hyvää iltaa".  Siihen oli lisätty ylläolevat tekotaiteelliset kesäkuvat. Siihen se taisi kaatua. Sitä joskus yrittää niin kovasti olla.  Että rupee vallan hävettämään.

Onhan tässä ollut kaikenlaista. ... Öh. Hmm.

Olen lukenut. Paikalliskirjaston kertomakirjallisuusosaston kivan näköiset kirjat. Rumia en lue, enkä niitä, missä on sydän selkämyksessä. Bussissa luen mieluiten miki-kirjoja, tarinasta ei niin väliä. Raamattupaperista lähtee hieno ääni. Ja paljon luettu miki rutisee upeasti, lähes yhtä nautinnollisesti kuin kuplamuovi poksahtelee. Lukemiseen menee hitokseen aikaa.

Sitten olen kerännyt hieman massaa. Tietämättäni olen valmistautunut lääkityksen vaihtoon. Tabletti muuttuu piikiksi, joka pitää pistää rasvakudokseen. Olisi kamalaa, jos ei olisi rasvakudosta.

Mitäs vielä.

Olen käynyt töissä. Saanut palkankorotuksen. Saanut sähkösäätöisen työpöydän. Hinkannut exceliä niin, että hiiren silikonit ovat kuluneet puhki. Olen ollut vähän titityy ja diupou, mutta selvinnyt. Meidän takapihan talitintit huutavat agressiivisesti vain tityy. Epäilen stressiä. Tinteillä siis. 

Olen kaivannut muistijälkiä eletystä elämästä ja sitä tunnetta, kun kirjaimet asettuvat taistelematta ymmärrettäväksi sisällöksi. Talteen, pahan päivän varalle. Olen kaivannut kirjoittamista.

Vaan kylläpä on takkuista.