Aamulla oli 8 astetta pakkasta, illalla puoli kuusi satoi lunta. Koko päivä pihatöitä. Kylmä kävi kurkkuun ja ääni lähti. Paita kastui hiestä ja kähisin käsisahan kanssa. Hästäkkini sai täytettä ja näyttää jo melkein tanskalaiselta maajussilta. Valmisruoka sanoi bling. Haista Hans. Vain elämä puskuroi hermostumiseen asti.
Valossa tämä on nautinto. Pimeä on todellakin pimeä. Kelatkaa, nää ihmiset asuu täällä. Ei olisi minusta tähän. Kyllä ihmisen pitää tietää, onko sillä silmät auki vai kiinni. Siinä menee raja.
Kesässä tapahtui. Tuli kesäkeittiön kuoret, kellari kuoriutui törkystä, mestat siistyityi taas vähän. Ulkoeteisen valokateikkunat vaihtuivat lasiin. Uloin ovi sai haan, tuntuu paljon turvallisemmalta. Jätelava-asia ei ole edennyt ja sekös harmittelloo. Josko taas ensi kesänä. Ensi kesänä on taas ihan pakko.
Vaan kuinkahan sitä taas koko talven. Ehkä vastamelukuulokkeet, silmälaput ja kuntosali ajaisivat saman asian.
Kurkkuun sattuu ja vilu oli kolmesta paidasta huolimatta melkoinen ulkosalla. Ranskalaisia ja paistettua jauhelihaa ruokana. Jos ei huomenna kaatamalla tule sitä vettä, niin kai niitä pihahommia sitten, vaikka ei taho. :) Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaAina voi kokeilla sormella, onko ne silmät auki. :)
VastaaPoistaKaupungissa tarvitaan silmälaput, mutta Töllin pihalla näkee tähtiä.
VastaaPoistaMökki pantiin talviteloille täälläkin. Syksy olisi kyllä mitä parhainta mökkeilykautta, vaan Appiukko sulkee vesihanat yöpakkasten alettua - siinä menee raja. No, ei se jatkuva sadekaan järin innosta, jostain syystä kun aina sataa kun mökille päädytään...
VastaaPoista"Kelatkaa, nää ihmiset asuu täällä."
VastaaPoistaSitä minä aina vaan kelailen ja kelailen. Enkä tajua.