Ikävika

Serkkutyttöni kyseli joskus huolestuneena äidiltään, onko kesäkukkahullaantuminen syntyperäinen vai iän mukanaan tuoma sairaus. Minulla ainakin ikävika. Hiplasin varmaan jokaisen kukkasen, vaikka yritin suhtautua viileän torjuvasti. Huomaamattomasti juttelin tähtisilmille ja potunioille, kuiskutin nukenkauluksille, rohkaisin surullisia ahkeraliisoja. Noukin kassiini muutaman ihan vain kukkakassin kantamisen tuottaman riemun vuoksi.

Ei vieläkään löytynyt Sitä Oikeaa tapettia tupaan.

15 minuuttia lisäaikaa ja muovimattoservettejä

Kuuden kilon jauhesammuttimella (Prisma, kanta-asiakaspäiviltä n. 26 euroa) saa 15 minuuttia lisäaikaa tulipalon sattuessa. Halpa vartti. Kahden kilon sammuttimilla voi nakata räkättirastasta ja matto käy sammutuspeitosta. En tiedä tämäyttikö palopäällikkö miehen työpaikkakekkereiden palokoulutusosuudessa jauhesammuttimella kuuntelijoitaan (pää oli miehellä kovasti pipi seuraavana aamuna), mutta ainakin oppi tuntui menevän perille.

Muovimatot törröttävät jätesäkeissä kuin servetit, tuvan lattia näyttää yllättävän hyvältä, hirret on jynssätty mäntysuovalla. Olen kytännyt kielopeltoa silmä kovana, kyllä se ihan kohta kukkii.

Koskakohan saisi otettua kunnolla kuvia... ehkä pölyn laskeuduttua ja ruumiin palauduttua normaaliin toimettomaan tilaansa. Viikonlopuksi taas kaupunkiin, vastavirtaliike tuntuu lievästi sanottuna pöljältä.

Pakolliset kukkakuvat

Pakolliset kukkakuvat avautuvasta sammalleimusta. Mun suosikki! Ajattelin varastaa takapihalta kunnon siivut maalle, miten mä en aiemmin oo tajunnu?!

Tupajumi

Nyt iski tupajumi. Töllin tupa on pikkiriikkinen, seinät lähellä toisiaan, katto matalalla. Ainoa ehjä seinä on nyt hirrellä, kahdella lastulevytetyllä seinällä pienet ikkunat, yhden seinän rikkovat kaksi oviaukkoa ja muuri. Lattia harmaata ikivanhaa lankkua (muovimattojen alla). Katto kellastunutta paneelia, suunnitelmissa valkoinen maali. Sekametelisoppa.

Auttakaa miestä mäessä ja rinsessaa mäen alla! Miten päällystää levytetyt seinät? Maalia? Tapiseerausta? Millaisella? Apuaaa...

Ja juu... matalasta huoneesta puolet vei tuollainen tuuletinvalaisinhässäkkä. Huh.

Sieltä täältä

Vanhat raput purettu, jäljelle jäi kasa piparkakkutalomaista puuta (erittäin rapeaa) ja ruostuneita nauloja. Tuvan sisäseinän levytys purettu, kätki alleen hirsiseinän. Ah! Minä toimin vastaavana valvojana, mies kotiorjana, hieno työnjako. Silmissä vihertyy. Pyykkinarukin voi naurattaa. Fiskarsin kiinalaisia lajitovereitaan arvokkaampi harava on hintansa arvoinen, kauniskin vielä. Lindtin suklaat vievät tajun, aivan törkeän hyviä.

Hommia on aloiteltu vähän sieltä täältä, huiskinhaiskin.

Rekryprosessissa rinsessa nitkahti kalkkiviivoille. Hopea ei ole häpeä, mutta harmittaahan se.

~
PS. Tervetuloa Mymmeli! Viideskymmenes, hieno luku!

Otsikko puuttuu

Kaipaan. Vieläkin. Nieleskelen möykkyä, jos annan ajatukselle tilaa. Eniten haluaisin näyttää, kuinka hienolle pojalle olen itse äiti. Minä osaan tämän. Osa sinua siirtyi tuohon poikaan, siitä olen varma.

Se siitä. Tämä päivä saa vähän sekavaksi.

Olen vähän sutinut ja hiukan leikkinyt metsuria. Hommasta puuttuu suunnitelmallisuus, vaan eipä haittaa. Hittoako sitä aina niin vakavasti täytyy ottaa. Löysimme Muikkusen kanssa HERKKUapajan. Kunnon kätkäläisinä keskustelimme kuiskaten. UijuijuiJui, metrin kuola valuu jo pelkästä ajatuksesta. Pitää malttaa, saavat kasvaa vielä. 

Huomenna karautan ihmisten ilmoille ja ostan vähintään kuution erinäisiä hiiri- ja ampiaisloukkoja/karkoittimia/joukkotuhoaseita. Ja mulle on aivan sama, mitä eläinaktivistit sanovat. Ei MUN vintillä! Prkl.

Mr Urban

Puutarhatonttu Urpo on vapautettu. Pitkä ja pirun kylmä talvi puisessa laatikossa oli kuulemma tontturääkkäystä. Älä rääkkää kääkkää. Onneksi pian on juhlapäivä. Urpo Urbanin bileet, vieraslistalla paras kaveri: Herra Kivi.

Sekalaista

Sekalaisia kuvia Tölliltä. Romua ja rompetta jos jonkinlaista. Pääasia on, että tonkimista riittää. Aina avoin karkkikauppa!

Huomenna saan vihdoin uuden tukan (tähän voi lisätä hieman kiljumista ja aaltoliikettä), vaikka en painotavoitetta olekaan saavuttanut. (Syytän jäätelöä iki-ihanaa.) Muotibloggariksikin ryhtymistä suunnittelin, niin kutkuttavan ja hämmentävän keskustelun kävin Miehen kanssa. Ovat poikain kanssa tuominneet alimpaan helvettiin perseen peittävät paidat. Paita pitää loppua vyötärölle. Piste.

Arvaatkaapa, minkämoinen paita mulla oli tänään päällä.

Eteisestä

Töllin sisäeteinen ja raput kaikkein pyhimpään hosumisen jälkeen. Ennen kaikki seinäpinnat olivat puulla ja lattiassa päällimmäisenä vaaleahko muovimatto. Kukkaverhon takana on vesipumppu. Sähkötaulu pitäisi naamioida ja kaikenmoista muutakin. Pellavaa eristeeksi ja listoja, jälkien korjaamista. Lumipalloefektiä ilmassa, kuvissakin näkee vain pitäisit.

~

Iskelmää ja lihaperunasoselaatikkoa, niillä jaksaa. Melkein priima pata/vuoka/mikä-lie löytyi autotallista (?).

Kantista

On taas rinsessan ruumista rääkätty ja henkistä kanttia koeteltu.

Pari päivää on tehty Muikkusen kanssa remonttia Töllillä. Taivahan vallat, että olen onnellinen, ettei tämä torppa ole isompi. Sisäeteisen lattiasta lähti muutama kerros muovimattoa, puukuitulevyä ja kaikenmaailman epämääräistä moskaa. Uskottelen itselleni, että Tölli huokuu tyytyväisyyttään, kun vanhat lattialankut näkivät taas päivänvalon. (Pyytäisin kiinnittämään huomiota lankun leveyteen, en niinkään rinsessamaisen siroihin kätösiini.) Kellastuneet paneelit saivat ylleen valkoista, vaan eipä tullut otettua niitä ennen-kuvia. Pah.  

Henkinen kantti petti illan pissareissulla, kun tuijottelin hetken hirveä silmästä silmään. Jumankauta, tämä maalaiselämä on aivan liian jännittävää! Tästä lähtien rinsessaa on turha saada pihanperälle pissimään, minen lorota kuin Separet Villa ysitonniseen. Ettäs tiiätte.