Aijettä! Maanantai!

Hyvänen aika. Taas maanantai. Hieno päivä tuo maanantai, kertakaikkiaan. Upea, täysi viikko edessä.

Lapsi soitti itkuisen hätääntyneenä. Otin hätäkeskusasenteen ja pyysin lasta ilmoittamaan sijaintinsa ja hädän laadun selvästi. "Yläpuistossa. Mutta äiti, et kai suutu, kummää kiroilin?" Lähimetsän sotaleikin säännöissä on sovittu, että kuolettavasta nuolesta pitää mennä maahan makaamaan 15 sekunniksi. Lapsi oli kuollut leikkikuollut ja heittäytynyt maahan, suoraan norsun kokoiseen koiran kakkaan.

Viisas lapseni oli korostanut tilanteen laatua sanomalla "paska". Repesin avoimesti hervottomaan nauruun ja annoin synninpäästön. Lapsi siinä sitten hieman hämillään, takki yltäpäältä paskassa. Natsimutsi yllättää.

Nyt mietin, että voinko kirjoittaa "lapsi oli kuollut". Aiheuttaako tuollaisen kirjoittaminen huonoa karmaa? Että jos kirjoittaa, niin myöhemmin käy niin. Nurinkurinen aarrekartta? Korjaan varmuuden vuoksi. Varmuuden vuoksi räin myös kaikkien olkien yli moneen kertaan, kun supikoira juoksi tien yli. Supikoira on kuitenkin melkein kissan muotoinen ja melkein musta.

Tryffeli-koiran maha murisee. Typerä piski kävi biojätepussilla, eikä muistanut ahmiessaan, että tyypillä menee nenä ruvelle viljatuotteista. Mitäköhän sitä koira miettii, kun löytää kuivettuneita leipiä ja viimeisen myyntipäivän nähnyttä balkaninmakkaraa.

Miehellä on joku nostalgiakausi. Tekee balkaninmakkarahamppareita paahtoleivästä (lapsenakin oli) ja haaveilee digitaalipianosta (kunnei lapsenakaan ollu). Kohta meillä varmaan syödään maksaa kermakastikkeessa ja hemapa-risottoa.

Otin kuvia osittain maalatusta seinästä, mutta ne olivat rumia.