Joulumenu ja perinteet

LOUNAS

Tarjoillaan tarkassa synkronissa joulurauhan julistuksen kanssa. Puuro on oltava syötynä tasan kello 12. Patpattavien nahkarukkastaputuksien ja Porilaisten marssin jälkeen juodaan kahvit.
~

Riisipuuro
Joka vuosi on ostettava pussillinen puuroriisiä, vaikka viimevuotiset lojuvat edelleen laatikon perukoilla.

Luumuinen juhannuskakku 
Töllin juhannuskakku jouluisena. Viime vuoden kokeilu, aineksia klassikoksi.


~

 

ILLALLINEN 

Yleensä nautitaan kolmen-neljän aikaan iltapäivällä. Tänä vuonna hieman myöhemmin, koska Mies on töissä. Joulun kohokohta, ehdottomasti.

~

Mustatorvisienikeitto
Alkukeitto ilmestyi menuun muutama vuosi sitten. En osaisi olla enää ilman. Alun keitto ja salaatti pelastavat loppuillan, kun ihminen ei osaa syödä kohtuudella.  
~ 
Lohicarpacciosalaatti
Useampi vuosi sitten joulupöytään saapunut, ensimmäisestä kokeilusta vakituiseksi.

Hyydytetty kylmäsavulohikakku
Synttäreille pari vuotta sitten testattu, loistokkaaksi havaittu. Erinomainen myös yösyömiseen, kun mieli halajaa "vähän jotain pientä suolaista".

Töllin jogurttisilakat
Jos on silakoita, on jogurttisilakoita. Resepti vaihtelee, vannon aina kirjoittavani ylös. Vieläkään vannomisista ei ole kirjallisia todisteita.
Rosolli
Ainahan tätä kai on oltava. Mies syö. Minä söin seitsemän ikäisenä, enkä ole vieläkään päässyt yli lapsuuteni suurimmasta huijauksesta. Vaaleanpunaista kermavaahtoa... Kostoksi Saarioisten äidit tekevät meidän rosollit.

Metsäsienisalaatti
Suolasieniä, kermaviiliä ja keltasipulia. Tänä vuonna suolasienisaaliini oli naurettava. Kauppahallissa katselin himoiten suolattuja haaparouskuja, 18 euroa / kilo. Siis 18 euroa halvimmillaan. Huh huh. Lapsuuden perinneherkku. Lanttulaatikon paras kaveri.

Kirjolohenmäti
Sekoitetaan smetanan ja keltasipulin kanssa. Odotan klassikkohetkeä, jolloin Veli tuijottaa kaukaisuuteen keskittyneesti ja poksauttelee etuhampailla mätipallukoita yksi kerrallaan.

Venäläiset suolakurkut
Suolaisen, makean ja viileän rasvaisuuden suloinen liitto. Kuulunut joulupöytään lapsuudesta asti. Muistan, kun Mies maistoi epäillen ensi kertaa. Siitä on 17 vuotta. 
~ 

Kokeilevan keittiön peunalaatikko
En osaa valmistaa. En pysty suhtautumaan rakkaudella ruokaan, josta en pidä lainkaan. Toisina vuosina intoudun kokeilemaan, toisina vuosina Mies pelastaa herkkunsa ja ostaa valmiina lounaspaikastaan. Muikkusella meni pitkään, että "peuna" vaihtui perunaksi.

Even lanttulaatikko
Tämän osaan. Joka vuosi hämmästelen sitä, kuinka helposti onnistun täydellisesti. Joka vuosi mietin, koska varmuus vaihtuu katastrofiksi. Eniten pelkään tikkuisia lanttuja. Voisin syödä mielin määrin, jos maha kestäisi. 

Uunijuurekset
Vielä harkinnassa. Jotain hunajaista, paahdettua... porkkanaa, lanttua, punajuurta... kenties rosmariinia... Mies ihmettelee punajuuripakkomiellettäni. "Mutku mä haluaisin jotain punajuuresta."

Anjan murea lihakasti

Miehen mummun joulupöydästä meille siirtynyt herkku. Palapaisti, joka haudutetaan pitkään, rikkoutumispisteeseen. Liemen jäähdytyksen ja rasvan kuorimisen jälkeen kastikkeelle annetaan kevyt vehnäjauhosuurustus ja palautetaan lihat. Mies kuorruttaa laatikkoannoksensa kastikkeella.

Kinkku

Joka vuosi hoen kaupassa: "Tuoresuolattu juhlakinkku potkalla, tuoresuolattu juhlakinkku potkalla... vai oliko se sittenkin harmaasuolattu juhlakinkku... potka vai luu... ei pakaste..." Pyörin kinkkualtailla ja etsin sitä oikeaa vähintään vartin. Taputtelen ja kääntelen. Olen se ärsyttävä päättämätön kinkuntökkijä. Ostan kinkun sieltä, missä kauppias on tajunnut tuoda muovipusseja kinkkualtaan viereen.

Mies vaatii, että kinkku paistetaan yöllä, koska kinkku on aina paistettu yöllä. Mies vannoo vahtivansa. Aattoöisin nukun koiranunta ja pomppaan kurkkimaan tirisevää possua. Viideltä aamulla paistomittari piippaa, Mies ei herää siihen. Sivelen kuorrutesinapin kaksin käsin hartaudella.

 

~ 

Karsin listaa viime vuodesta. Nyt selaan kirjoja himokkaasti ja etsin sitä jotain. Vuoden tulokasta, unohtumatonta herkkua, tulevaa klassikkoa. Ehkä jotain pientä ja raikasta. Missä piileksit?

Piparkakkutalo syödään vasta uudenvuodenaattona tinahommien lomassa. Ei poikkeuksia.

PS. Eilen taisi olla se joulukorttipäivä. Jäi tekemättä. Jäi postittamatta. Hou hou. 
PPS. Lähdin töistä työkengillä. Ensi viikko vielä täyttä hulinaa, melkein pelottaa.